02.09.2007 Puolipäiväeläkeläisen elämää
2,9,2007 Pentti-Oskari Kangas
Naantalissa 2.9.2007
Anteeksi!
Tunnen syvää syyllisyyttä päiväkirjani pitkän tauon vuoksi. Lomailtuko ollaan? Ja kattia kans. Kerran ajettiin vaimon kanssa veneellä Rymättylän Krampin raumaan, 15 minuuttia Herrankukkarosta. Tiputettiin leka pohjaan ja lilluttiin 2 pyöreää vuorokautta. Oltiin vaan. Nukuin yli puolet ajasta.
Sanovat että ihminen vanhetessaan tarvitsee vähemmän unta. Ei pidä paikkaansa tai sitten minulla on nuorentumisprosessi menossa. On ollut kiirus – ihan oikeasti. Osaan hoitaa kreditin tehokkaasti paratiisisaarellamme. Kotona on debetin hoitaminen vastavuoroisesti aikamoinen urakka. Tsunamin jälkeen poltin 3 luottokorttiani karrelle ja poikkeusolosuhteissa saamani maksuaika alkaa olla lopuillaan. Olen nyt puolipäiväeläkkeellä. Teen töitä enää 12 tuntia vuorokaudessa.
Kirjoittamattomuudestani huolimatta Lotus Hill -hankeemme etenee vauhdilla. Toivolan lastenkodin pesula kaikkine toimintoineen alkaa olla valmis. Vammaisten lasten koulutuskeskus nousee vauhdilla, kuten Aven raporteista käy ilmi.
Kummit kohtasivat toisensa
Aikamoinen tapahtuma kiireiden keskellä oli Lotus Hill kummitapaamisen järjestäminen. Ave tuli käymään Suomessa ja Keke viivytti lähtöään, joten olimme kaikki samanaikaisesti paikalla. Hope for Sri Lankan Vekalle ja Titalle sekä Positiivarien Töytärin Jussillekin sopi sama päivä.
Kuvat: Antti Särkilahti, Lotus Hill -kummi
Niinpä polkaisimme pikaisesti kummeille informaatiopäivän. Kutsuimme kummit kylään Herrankukkaroon ja tarjosimme saaristolaislounaan, maasavusaunan ja lämminvesikylvyn sekä tutustumisen vanhaan kalastajakylään.
Koko volontääriryhmä hoiti informaation hankkeesta. Jokainen omalta osaltaan kertoi historiasta, nykyisyydestä ja tulevaisuudensuunnitelmista. Kyselytunnilla monet asiat saivat selvitystä. Ylenpalttisen kiitoksen sijaan olisin kyllä halunnut kritiikkiäkin, koska asiat vain paranee asioiden monipuolisella tarkastelulla.
Kutsut lähetettiin kaikille kummeille. 140 ensiksi ilmoittautunutta pääsi mukaan. Ja arvaattehan että määrä täyttyi alta aikayksikön. Kapasiteettimme on rajallinen ja halusimme tapahtuman hoidettavan kunnolla ja perusteellisesti. Jussi otti pikaisesti ilmoittautumislomakkeen sivuiltaan pois. Hämmentyneenä sain kymmenille mattimyöhäisille toppuutella, että järjestämme myöhemmin toisen samanlaisen tilaisuuden.
Mukana oli myös tällä viikolla kolmeksi kuukaudeksi paikalle lähtevä volontääri, fysioterapeutti Katja Tynjälä, joka Keken kanssa tekee selvitystyötä vammaisten nykytilasta, kartoittaa vammaiset lapset, selvittää viranomaisyhteydet ja yhteistyön paikallisten vammaisjärjestöjen kanssa. Kekehän sitä työtä on tehnyt ja pitkään. Ave hoitelee rakennusvalvontaa.
Palautetta kummitapaamisesta tämän päiväkirjan lopussa
Marjan kanssa olemme ostaneet liput 25.10 lähtöön. Kokeilemme mielenkiinnosta Finnairin suoralentoa Mumbaihin ja sieltä edelleen Air Lankan kanssa Colomboon. Mumbaissa on odotusaikamme on 5 tuntia, mutta mieluummin sen ajan istun kentällä kuin koneessa. Finskin suora lento on 5-6 tuntia ja jatkolento 2.5 tuntia. Siistiä, sanoisivat lapsemme. Sitten sen näkee kun kokee.
Soitin Kekelle, joka juuri oli saapunut perille. Ääni väristen kertoi olleensa onnessaan sinne päästyään. Minullekin tuli sellainen ”helluinen olo”. Mutta nyt vielä loppurutistus töissä.
Viime keskiviikkona veimme kansainvälisen lääketieteen konferenssin osallistujat yhteensä 13 laivalla iltapäiväksi risteilylle ja pienelle Airistolla olevalle Loistokarin saarelle saaristolaislounaalle. Se oli kova juttu. Vieraita oli 1200. Niin ne eläkeläispäivät sujuu….
Lähipäivinä saamme Kekeltä raporttia ja loppuviikosta myös Ave kameroineen on paikalla. Mielenkiintoista on myös Katja Tynjälän kokemukset.
Pysykää langoilla…
Ystävällisesti
Pentti-Oskari
Ps. Olen aivan varma, että Sinulla on vielä yksi ystävä, joka halajaa itselleen hyvää mieltä. Kerro että Positiivareiden sivuilla on sellainen kummi-ilmoittautumislomake, joka on avain hyvään mieleen.
Ps2. Bullad, Tarja ja pennut (Urkki, Mara ja Manu) voivat hyvin, vaikka syövät aivan hullun lailla. Bullad on opettanut pennuille miten tontiltamme karataan pari kertaa päivässä. Onkkeli hakee harva se päivä kaupasta koiranruokasäkin ja haalii samalla reissulla kylän raitilta pentuja takaisin. Onkkeli on kasvissyöjä ja kieltäytyy hakemasta koirille teurasjätteitä, niin kuin minä nuukuuttani tein.
Maamiinoja alkaa olla piha täynnänsä ja Onkkeli alkaa jo hermostua. Ananda lupasi hoitaa osan koirista temppelikoiriksi. En tiedä mitä se tarkoittaa. Saakohan Keke tuollaisen koiratarhan haukkukilpailun lomassa nukuttua. Ennakoin katastrooffia.
Naapurin menttaalihäiriöinen mies oleilee yksin poikiensa kanssa. Herttainen vaimo lähti kuulema pikkutyttönsä kanssa Colomboon. Vieraan miehen kyytiin – kai. Osaan ymmärtää häntä.
Turisteja ei näy ja Coolman on iloinen saadessaan kyytiä volontäärejämme pidemmillä matkoilla ja sateella.
Lupasin Katjalle pienemmän intialaisen moponi. Urhea nainen.
Palautetta kummitapaamisesta
Hei Pentti-Oskari ja rouvansa Marja!
Tuhannet kiitokset Kummitapaamisen järjestämisestä. Oli ihanaa kuulla Sri Lankan tapahtumista ja nähdä teitä itse työntekijöita, samoin kuin tavata näin monia innokkaita kummeja.
Kiitos, että olette mahdollistaneet meille mukanaolon tälläisessa hankkeessa, jossa apua annetaan ihmiseltä ihmiselle, niin että kaikki apu menee perille, ilman organisaatioiden pyörittämiseen kuluvaa osuutta. Juuri tämän avustustyön mittakaava ja teidän läsnäolonne Sri Lankassa on se hieno asia, joka tekee tästä hankkeesta niin luotettavaa ja paikallisesti vaikuttavaa.
Pentti-Oskarin päiväkirja tuo myös kylän ja sen tapahtumat aivan toisella tavalla meidän kummien ajatuksiin ja arkeen. Ihmisten elämä siellä tulee todelliseksi ja läheiseksi ja tuntuu kuin tuntisi jo puoli kylää! Päiväkirjat ovat hieno ikkuna toiselle puolelle maailmaa. Toivotamme teille kaikillevolontääreille jaksamista työssänne sekä siellä Sri Lankassa ja täällä kotona!
Seija ja Jouko Waris
Hannele ja Jarmo Kosonen
PS. Kylläpä Herrankukkaro onkin ihan nimensä veroinen. Ja mikä savusauna!
Sydämelliset kiitokset kummitapaamisesta, Marja ja Oskari!
Oli todella sydäntä lämmittävää päästä mukaan tapaamiseen! Yhteenkuuluvuuden tunne toisilleen ventovieraiden ihmisten kanssa oli käsin kosketeltava. Onnea lisäsi tunne, että saa olla mukana jossain näin tärkeässä ”ruohonjuuritason” auttamistavassa. Se ei onnistuisi ilman teitä kaikkia: Marja, Oskari, Keke, Ave, jne Nostan olemattoman hattuni tosi korkealle kiitokseksi teidän panoksestanne!
Kiitokset maukkaasta tarjoilusta tapaamisessamme ja muhevista löylyistä elämäni suurimmassa saunassa! Myös mahdollisuudesta tutustua Herrankukkaroon! En enää yhtään ihmettele siellä käyneiden ylistyksiä. Oli ihana olla mukana ja on suuri kunnia olla mukana Lotus Hill- projektissa.
Kiitos myös kirjeistä, jotka tuovat tapahtumat lähelle ja konkretisoivat avun todella menevän suoraan perille ilman monimutkaisia, byrokratian nälkäisiä koukeroita.
Taivaan Isän Siunausta Teille Kaikille, Voimia ja Enkeleitä askeliinne!
Toivoopi Eila Siniluoto Turuusta