03.03.2008 Lämmöstä lämpöön

3,3,2008 Pentti-Oskari Kangas

Naantalissa 2.3.2008

LÄMMÖSTÄ LÄMPÖÖN

Kun viime vuonna saavuimme kotiin, oli lämpöero yli 50 astetta. Nyt tuskin havaitsimme lämpötilan muutosta. Airisto lainehti ja kimmelsi vapaana ja osa Herrankukkaron väestä kulkee veneillä töihin. Mainoksissamme ulkoiluaktiviteetit jaetaan avovesikauteen ja talveen. Voinemme tätä päätä pian yksinkertaistaa nämäkin asiat. Veneet nostettiin turhaan teloille. Avovesikalastus jatkuu. Harmittaa vaan, kun avantouinnin järjestäminen vaatii veden jäädyttämistä avannon ympärille. Milläs sen teet. On kuin söisi reikäleivän reikää.

Napakelkkaa ei saada asennettua, eikä potkukelkkasafareita voida järjestää. Ei ole montaakaan vuotta kun saapuessamme maaliskuun alussa Sri Lankasta, polkaisimme eksoottiset autojen jääsafarit Rymättylästä Ahvenanmaalle. Jäätiellä paksuus oli noin 70cm.  Asiakkaita saapui Thaimaata myöden ja media hurrasi.

-Aiotteko järjestää näitä joka talvi ?
-Tottakai, vanhanajan kunnon talvet ovat tulleet. 

Kun hehkutan elämisen kontrastien nautittavuutta, en tarkoittanut ihan tällaista. Kuin kotiin tuliaisiksi parin päivän päästä satoi ohut valkoinen lumipeite. Mustana vellova meri antaa taas kontrastiaan. Nautin kaikesta tästä suuresti.

INTIASSA KUKIN
ON KUMMEMPI

Paluumatka jälleen Intian kautta, emmekä enää muuta kautta kulje. Priority Passin (vähän yli 100€ ja voimassa vuoden ja 4 hengelle etuisuudet) hankkiminen mahdollistaa lounchissa odottamisen. Minä nukuin pehmeällä sohvalla ja napostelin intian kanaa välillä puffeesta. Koko lentoaika yhteensä alle 9 tuntia. Finnair lisää Intian lentojaan ja edullisia lentoja löytyy.

Maksatte edestakaisesta lennosta esim. 680€, omatoimisesti haettuna hotellista 20€/hlö ja ruoasta 2-3 €. Ilmaiseksi maailman kauneinta luontoa ja ystävällisyyden ryydittämää hymyä. Taitaa kulua kotona enemmän rahaa. Tamilikahakat eivät etelän lomarannan elämää haittaa. Mutta omapa on asianne. Välimeren rannalla saa kyllä rahaa enemmän kulumaan.

Miksikö sitten lainkaan tulemme kotiin? Se on se Debet. Se pitää hoitaa työtä tekemällä kuntoon. Eikä Suomen kevättä ja kesää voita muu kuin toinen samanlainen. Vaikka tovimme paratiisisaarella oli työn täyteinen, virtaa on nyt kotiin tuotavaksi ja vaikka muille jakaa. Välillä on hauskaa ajella autolla tien oikeata laitaa. Sri Lanka on sosialistinen kommunistivaltio. Ja liikenne niin vasemmanpuolista, kuin vain voi olla.

HYVÄ LÄHTEÄ

Olihan se sellainen kaksikuukautinen, ettei paremmasta väliä. Mennessämme naapurin kakkahousu isä huusi ja rähjäsi yöt perheelleen ja ajoi takaa viidakkoveitsellä hetteikössä. Vammaiskeskuksen työmaalla työt olivat seisoksissa kolmatta kuukautta. Vain jotain mainitakseni. Kotiin lähtiessämme naapuriperhe asuu uudessa upeassa kodissaan ja vammaiskeskuksen työmaalla ahertaa parhaillaan 20 miestä töissä. 

RUBIKA

Voi sitä onnea. Matalan majan väki muutti kuin kivilinnaan. Muuttokuorma oli eksoottinen näky. Jäljelle jäi vain vanha talo ja 4 koiraa.

Kuten viimeksi kerroin, annoin isälle ukaasin purkaa vanha talo välittömästi. Emme halunneet kyläpäällikön kanssa asioiden jatkuvan ojasta allikkoon. Mökin säilymistä huumehörhöisten kesämajana. Purkiko hän sen? Ei. Kun majaa ei purettu, lähti Coolman kakkahousun isän luo, jonka väitettiin olevan rötiskän omistaja.

Coolman kertoi kauhutarinan luonteestani ja tekemisistäni. Samana päivänä saapuivat isä, äiti ja kaksi Rubikan poikaa purkamaan talon. Työ sujui nopeasti ja kaikki mahdollinen materiaali otettiin talteen. Vaan kakkahousua ei näkynyt missään. Tuli rassukka kylätiellä vastaan. Osasin viestittää tunteeni hätä kohtaan käsimerkein. Neljän koiran jättäminen oman onnensa nojaan ruokkimatta ei ole oikealle buddhalaiselle sopivaa. Kerroin, että pian nenä kiertyy vastapäivään muutaman kierroksen. ”Yes yes – hoidetaan!”

Seuraavana päivänä porttimme ulkopuolella käytiin mielenkiintoinen näytelmä. Rubikan 14-vuotias poika oli jostain saanut lainaksi Tuk-Tukin ja ajeli sillä kuin aikamies. Täällä pitää aloittaa ajoharjoittelu jo nuorena, että sitten isona osaa. Parhaiten oppii normaalin liikenteen seassa.

Nuorempi veli oli saanut 2 koiraa kiinni ja sitonut ne narulla tuk-tukin penkkiin kiinni hirveän huudon ryydittämänä. Rubika makasi mahallaan hetteikössä allansa Kaisa-koira, joka huusi kuin tapettava sika. Ja koko kylä tietenkin katsomassa. Kakkahousua ei tietenkään näkynyt mailla halmeilla.

Ostimme molemmille pojille uudet kelpo sängyt patjoineen. Nyt heillä on oma huone, sängyt ja upea koti jonka lattialla ei vesi enää lillu. Olemme onnellisia perheen puolesta. Kun Rubika vielä ymmärtäisi heittää kakkahousun huut hemmettiin, olisi kaikki vielä paremmin. Mutta se on hänen asiansa. Lotus Hill kummit  ovat antaneet perheelle uuden elämän.  Olemme seuranneet vanhaa elämää 7 vuoden ajan, joten mistään hätiköidystä avun kohteesta ei ole kysymys.


Rubikan vanhan talon purkun alkoi


Nuorin pojista hoita katon purun

BANAGALA

Ette ikinä usko, millainen tuli munkissa palaa. Mitenkähän hän ehtii hoitaa pyhät toimensa, kun kaapu liehuu rakennustyömaalla aamusta iltaan. Välillä yölläkin. Kun lisäsiiven katon valu alkoi olla toteutusta vaille, se tehtiin, vaikka oli Täydenkuun juhlapäivä. Silloin ei töitä normaalisti tehdä.

Kävimme työmaalla illansuussa ja paikalla hääri yli 20 työmiestä. Valmista piti olla puolenyön aikaan. Banagala selitti, että hommat sujuu, kun paikalla on samanaikaisesti usean alan miehiä. Sähkö- ja putkimiehet tarvitsevat samanaikaisesti betonimiehiä ja päinvastoin. Puumiehet voivat tehdä ikkunat ja ovet valmiiksi suurelta osin. Asennus sitten yhdessä betonimiesten kanssa.

Koko rakennuksen suurin vaihe on katon rakentaminen. Rakennusala on 1200 neliötä. Rakennusvastaava insinööri ja Banagala lähtivät kauas Mataraan asti valikoimaan ja ostamaan puuta. Katon rakentaminen alkaa pikapuolin.
 
MUISTA !!!!!!!!!   20.1.2009

Joka käänteessä Banagala muistaa muistuttaa, että kerron kaikille Lotus Hill kummeille ja heidän ystävilleen, että muistavat laittaa tämän päivän kalenteriinsa. Kaikki he ovat sydämellisesti tervetulleita. Ja mehän menemme sinne. Avajaisiin.


Toivolan pallokentän reunoille saatiin
kunnon verkkoaita


MALLIA VAMMAISRAKENTAMISESTA

Käydessämme Erankan ”jalkatehtaalla” havaitsin useita mielenkiintoisia rakenneratkaisuja vammaisten liikkumisia huomioiden. Banagala ja Keke kävivät myös pyynnöstäni siellä ja saivat usean tunnin konsultaation paikan johtajalta lattiamateriaaleja myöden. Paikanhan ovat rakennuttaneet ulkomaalaiset alan asiantuntijat. Heidän ja paikallisten kokemukset yhdistettynä saimme varmasti meille hyvin tärkeää tietoa. 

ERANKA

Viimeksi kerroin kateellisuuden maihinnoususta Erankan kylään ja omaan perheeseen. Heitetäänkö Eranka pahimmassa tapauksessa tulevaisuudessa vammaiskotiin ja talon valtaavat veljekset perheineen. Tontin omistava isoäiti on jo 82-vuotias.

Reagoin todella rajusti tapahtumaan. Työt seis, kunnes kädessäni on notaarin todistus tontin omistusoikeudesta Erankalle. Hetken jo peljästyinkin, että olin sortunut ylireagointiin. Työt pysähtyivät perjantaina.

Lauantaina Erankan veljet ilmoittivat hädissään – nähdessään, että olimme tosissamme – etteivät he olleet tarkoittaneet mitään pahaa. Keskiviikkona menimme hakemaan Erankaa ja hänen äitiään sovittamaan uusia jalkoja. Kodin pihalla isoäiti toi nähtäväksemme uunituoreet notaarin allekirjoittamat paperit, joiden mukaan 5 böördsin tontti oli lahjoitettu Erankalle. Työt voitiin aloittaa.

Annoimme Erankalle 2 kännykkää, jotta hän voisi lahjoittaa edelleen ne veljilleen linnarauhan solmimiseksi.

Kävimme Gallessa proteesipajalla. Uusia jalkoja soviteltiin lähes koko päivä. Vanhat painoivat 15 kg, uudet 3 kg. Lopputulos näytti upealta. Jalat ovat valmiina muutaman päivän päästä. Maksoimme loppuhinnan. Yhteensä 60.500R = 390 € Kiitos taas Lotus Hill kummit. Maksoimme myös Erankalle tuk-tuk -kuljetuksen 3000R = 20€ kuukaudessa koulumatkoihin.

Uskaltaisinkohan sanoa, että nyt on Erankalla kaikki hyvin. Ainakin paljon paremmin kuin ennen. 


Erankan talo nousee sittenkin

KIIRA

Runsaan kahden kuukauden ikäinen saksanpaimenkoirapentumme alkaa näyttää elkeitään: Ostin luita ja annoin kaikille koirille omansa. Bullad-vanhus, joka ei ole yhtään kiinnostunut ja innostunut uudesta tulokkaasta, on pitänyt selkeää hajurakoa. Kun oma luu oli kaluttu, se lähestyi ahnaana Kiiran luuta. Se oli äkkilähtö. En ole koskaan ennen nähnyt Bulladin menevän niin lujaa. Pakoon. Kiiran vatsan syvyydestä lähti sellainen ääni, että minäkin jäykistyin paikalle. Meidän pikku Kiira?


Kun Kiira aiemmin nukkui isossa vesikupissa,
vaihdoimme kupin pienempään. Syndrooma
jatkuu, nyt hän nukkuu sen päällä

Kun teimme lähtöä, Kiira yltyi aivan vallattomaksi. Sitä ei pidellyt mikään. Vuoroin se kieri vesilammikossa ja vuoroin hiekkakasassa. Olimme jo yli tunnin aikataulusta myöhässä kun lähtömme pysähtyi toisen kenkäni katoamiseen. Se oli löydettävä, sillä muutoin olisi minun matkustettava aamutossuilla tai varvasvälitossuilla. Koko porukka hakemaan. Ja löytyihän se piilotettuna lautakasan rakoon. Aavistiko se lähtömme?

Aavisti, sillä laittaessani kengät jalkaani Colombon lentokentälle mentäessä huomasin, että jalkatulehdukseni johdosta myös vasen kantapää oli kipeytynyt pahoin. Molemmat nilkat olivat limppuna. 16 penissiliinipillerin vuorokausivauhti ei tokeennuttanut niitä. Ja nyt vielä tämä kantapääkin. Tuskin pystyin kävelemään. Kunnes sitten lentokoneessa riisuin kengät. Huomasin Kiiran kiusanteon: Se oli järsinyt kengän kantapäästä terävän ja kovan muovinpalan näkyviin pehmusteiden alta. Tämä muovinpala oli painanut kantapäähäni yli sentin syvyisen painauman. Ei ihme, että jalkaan sattui aivan hirveästi kävellessä.  Havainto helpotti, sillä tautini ei ollut edennytkään niin pitkälle. Kiusa se on pienikin kiusa, tuumi kaiketi Kiira. 
 
KARU MUISTOMERKKI

Muistojeni syvyyksissä on vahvasti tsunamin aikana sattuneen 2000 ihmisen junaturma. He hukkuivat mutavelliin aivan kotimme läheisyydessä. Junaturmalle on pystytetty hyvin karu muistomerkki. Hikkaduwan aseman sivuraiteelle on tuotu muutama mudasta nostettu junanvaunu. Se on koruton muisto murheellisesta tapahtumasta.
 

Tsunamin aiheuttaman junaturman karu
muistomerkki

KEKE PAIKALLE – VAHTIVUORO VAIHTUI

Olimme yhdessä viikon verran paikan päällä, ja pääsin informoimaan Kekelle tärkeimmät tapahtumat. Hyvällä mielellä jätin olemassa olevat työt. 

Kotiin palattuani työ jatkuu etänä. Osa mielestä ja sydämestä on edelleen siellä. Varainhankintaankin pitää taas keskittyä. Töytärin Jussi tulee vieraakseni viikon päästä. Lyömme päämme yhteen. Mutta varovasti, ettei satu.
 
HYVÄ OLLA KOTONA TAAS

Yli 2 kk postin avaaminen on aina mielenkiintoista. Samalla korostui jälleen se tosiasia, että Suomessa on kaikki hyvin. Ei nyt sentään kaikki. Tyytyväisyys ei ole. Olisi syytä olla. Kun työpostia availin, totesin jälleen, että on hienoa toimia maassa, joka on maailman vähiten korruptoitunut. Viranomaisten kanssa toiminta on käsittämättömän positiivista ja oikeudenmukaista. Mistähän tällainen tunne johtuu? 

Katson ikkunasta valkeaa maata ja mustaa merta. Odotan muuttolintuja ja kevättä. Suomalainen maaliskuu on vuoden hienointa aikaa. Odotan kesää, jossa ei tarvitse ylen määrin hikoilla. Haluan tavata työkavereitani, naapureitani ja ystäviäni, jotka eivät kovin paljon hymyile, mutta jotka ovat minulle tärkeitä ihmissuhteita. Odotan Suomen suvea. Rakastan merta, koska sillä ei ole rajoja. Silti tilasin uudet lentoliput Sri Lankaan.

Työmme on vielä vähän kesken. Se on aina ollut vain vähän kesken. Pääsenköhän siitäkään työstä koskaan eläkkeelle. Ehkä en halua sitä. Nautin tästä itsekkäästä olosta. Me emme saa unohtaa heitä, jotka muut ovat unohtaneet.
 

Vammaiskeskuksen  viereistä lampea koristaa
satojen Lotus-kukkasten kirjo. Kuvan kaunis
Lotus on kaksivärinen, valkoisen ja violetin kirjava. 
 
Ystävällisesti
 


Pentti-Oskari

Sähköpostia Oskarille