03.03.2014 Elämän tähtihetkiä
3,3,2014 Pentti-Oskari Kangas
Sri Lanka 03.03.2014
Elämän tähtihetkiä
KOULURAKENNUS VIHITTY KÄYTTÖÖN
Yksi elämäni hienoimmista päivistä. Elämäni tähtihetkiä. Se oli torstai 27. helmikuuta anno Domini 2014 klo 9.00 Sri Lankan aikaa Ceylonin saarella. Sillä hetkellä vihimme Unohdettujen Laakson uuden koulurakennuksen käyttöön.
HANKKEEN TAUSTAA
Unohdettujen Laakso (Freddun kylä) sijaitsee vaikeakulkuisen viidakkopolun takana noin 10 km päässä tukikohdastamme. Ennen vuoden 2004 tsunamia kalastajat ym. asuivat rannalla, ei kenenkään maalla. He eivät virallisesti omistaneet maata ja taloa, joten he jäivät väliinputoajiksi avustusten saamisessa kun asumukset tuhoutuivat. Paikallinen pormestari hankki usean tuhannen hehtaarin syrjäisen laakson näille perheille. Sen omisti aikoinaan englantilainen siirtomaaherra, mutta siitä on jo aikaa. Pormestari palstoitti laakson ja jokainen perhe sai ilmaiseksi oman maatilkun. Savesta ja jätepuista he ovat rakentaneet kotinsa. Kylä on esimerkillistä kyllä, siistein, mitä olemme saarella nähneet. Juomavesi hankittiin aiemmin läheisen DDT-myrkytetyn riisipellon ojasta. Olemme vuosien mittaan rakentaneet lukuisia kaivoja, rakentaneet terveyskeskuksen ja palkanneet lääkärin sekä hankkineet tarvittavat lääkkeet, jakaneet lapsille tuhansia koulukenkiä, koulutarvikkeita, hygieniatarvikkeita ja pehmoleluja sekä silmälaseja. Lähes 20-vuotisen avustustoimintamme ehtoopäivillä olemme keskittyneet vuosi vuodelta tähän ruohonjuuritason auttamiseen. Asukkaita laaksossa oli talvella 2014 n. 3500 henkeä, joista lapsia on lähes tuhat. Koulumatkat ovat pitkät käärmeitä vilisevillä viidakkopoluilla . Kun viime syksynä saavuimme saarelle, haikailimme rahoitusta laakson lasten koulunkäynnin olosuhteiden parantamiseen. Tehtävä tuntui mahdottomalta. Mutta sitten ryhtyi joku suurempi voima – joka tuskin oli sattuma – toimeen:
Uskomaton joululahja
FINLANDIA GROUP TULI AVUKSI
14.12.2013. Sain viestin Lotus Hill ry:n tukijäseneltämme Mika Manniselta. Hän kertoi, että Finlandia Group Oyj haluaa kohdistaa joulurahansa hankkeellemme, jota hän on seurannut pitkään, ja tullut vakuuttuneeksi sen selkeästä ja tuloksellisesta toiminnasta. Summa oli huikeat 10.000 euroa. Toivomuksena oli, että se kohdistetaan köyhien lasten koulutukseen. Aivokanavani tukkeutui muutamaksi sekunniksi. Avasin läppärin, hengitin syvään, suljin hetkeksi silmäni ja sitten näin sormieni kirjoittavan Manniselle kiitosviestin, jonka sisältö oli lyhyt. Alamme rakentaa rahallanne koulua Laakson köyhille lapsille. Arvioni mukaan se maksaa 20.000 euroa, mutta aina olemme jostain saaneet rahat kokoon. Painoin enteriä. Koetin rauhoittua. Turhaan, sillä vastausviesti tuli saman tien. Manninen ilmoitti, että hän hoitaa tuon puuttuvan 10.000 euroa oman yrityksensä kautta. Jos olisin katsonut peiliin, olisin ehkä hävennyt. Iso mies tippa silmässä (vesi glaseis). Soitin pormestarille ja 10 minuutin kuluttua olimme matkalla kohti Laaksoa. Pyysin tonttia ilmaiseksi koulun rakentamiseen. Vastaus tuli saman tien. ”Valitse sopiva”. Sellainen valittiin pienen Montessori-kouluksi kutsutun koulun viereltä. Arvioin tilantarpeen olevan noin 120m2 ja tikutin rakennuksen paikan hiekkaan.
SALAMA-ALOITUS
15.12. Saimme mukaamme arkkitehti/insinöörin, jolle annoin paperipalaselle (kun ei ollut Klubiaskin kantta) hahmottelemani koulurakennuksen piirroksen. Entisen opettajan ammattitaidolla. Hän lupasi tehdä piirrokset kuukauden sisällä. Kerroin, ettei meillä ole aikaa. ”Kuinka kiire sillä sitten on?” ”Mitäs kello nyt sitten on?” totesin ja räjähdimme nauruun. Arkkitehti lähti toimeensa ja me Colmanin kanssa aloimme etsiä työmiehiä. Teimme listan tarvittavista materiaaleista, hankintapakoista ja saatavuudesta.
AIKATAULU LYÖTIIN LUKKOON
22.12. Ensimmäiset lapioniskut maahan. Perustan teko alkoi. Arkkitehti kävi vielä mittamassa ja tarkistamassa rakennuspaikan. 6-8 miestä työskenteli pitkää päivää ilman minkäänlaista konetta. Käsin. Kuumuudessa. Colmanille annoin lupauksen bonuspalkasta, mikäli koulun avajaiset pidetään tip-top valmiissa koulussa 3.3. koska 5.3 me lähdemme takaisin Suomeen. Sitä ennen oli homma hoidettava, sillä halusin itse valvoa kaiken.
Palkat maksettiin paikallisen tavan mukaan joka ilta. Kerran meillä kävi niin, että kenkienjakotilaisuuden eli esteen vuoksi maksoin etukäteen kahden päivän palkan. Seuraavana päivänä kukaan ei tullut töihin. Ei tarvinnut, kun rahaa oli. Sen jälkeen ravasimme laaksossa joka ikinen päivä. Rakennustarvikkeet maksoin suoraan toimittajille kuittia vastaan. Pahoja poikia ei taatusti päässyt väliin.
VIHKÄISPÄIVÄSTÄ YHTEINEN JUHLA
15.2. Koulu oli valmis. Pyysin Colmania aikaistamaan avajaisia. Sen piti tapahtua pyhäpäivänä, että kaikki laaksolaiset pääsisivät juhlatilaisuuteen. Sovittiin vihkiäispäiväksi torstai 27.2., joka on paikallinen pyhäpäivä.
KAIKKI VALMISTA
27.2. Aamuvarhaisella saavuimme Laaksoon. Näkymä oli sykähdyttävä. Kouluun oli rakennettu upea tervetuloportti. Lapset ja myös aikuiset olivat pukeutuneet viimeisen päälle. Värikkäitä, kauniita, koristeellisia vaatteita. Jokaisella alueella on yhteinen nk. osuuskunta, josta kyläläiset voivat lainata huonekaluja, astioita, juhlavaatteita ja lapset omia esiintymisasujaan. Siksi he ovat niin täpinöissään noissa juhla-asuissaan. Koulun päädyssä loisti suurin kirjaimin koulun nimi: ”Finlandia House”. Tilaisuuden ohjelma kesti tuntikausia. Oli kuumaakin kuumempi ilma, mutta kattoon asennetut jäähdytyspropellit jäähdyttivät hieman. Olin halunnut rakentaa luokkahuoneen päätyyn tilavan esiintymislavan Stagen – sekä pukuhuoneen. Myös upea esirippu toimi mekaanisesti. Ohjelma oli lasten esittämää. Pääasiassa perinteisiä srilankalaisia tansseja. Kuvaelmia. Ja olihan siellä tietenkin puheita. Minäkin sain sanoa muutaman singaleesi-sanan. Ja lopuksi fraasini: I like you, you like me, everything is okay. Ja sitten me kaikki taputettiin niin. Toisillemme ja itsellemme. Nuorten tyttöjen kauniin tanssiesityksen aikana Marja katsoi minuun kyyneleet silmissä ja sanoi: ”Voi en kestä enää. Tämä on niin kaunista. Ja he esiintyvät meille.” Siinä vaiheessa minun kyynelnesteeni olivat jo kuivuneet. Mutta osasin minä tottuneesti pyyhkäistä nenäliinan kulmalla. Osallistuvasti.
VIHKIÄISPÄIVÄN KUVASATOA
TUKIJÄSENEN PALAUTE
Lähetin koulumme avajaisista muutaman kuvan läheisille tukijäsenillemme. Tässä hänen kirjeensä:
”On tämä hankkeenne ihmeellinen. Annoitte köyhälle kylälle koulun ja lapsille tulevaisuuden. Siihen ei kuka tahansa kykene. Lähetin innoissani avajaiskuvia ystävättärelleni. Molemmat olimme liikuttuneita ja meille tädeille tuli ihan vesi glaseihin. Käsittämätöntä miten polkaisitte tuon projektin parissa kuukaudessa, ja ylipäätään se, että se koulu sinne rakennettiin. Jokin avustusorganisaatio/projekti olisi pyöritellyt asiaa iän kaiken eikä valmista olisi sittenkään tullut. Rahat olisivat huvenneet hallintoon. Montako kokousta teillä oli, siis ennen projektinne alkamista? On teillä merkillinen paikallistuntemus ja verkosto. Lotus Hill -tukijäsenet voivat nyt olla ylpeitä, eikä kenenkään tarvitse miettiä menevätkö rahat oikeaan paikkaan. Hyvä, että pääsette pian kotiin lepäämään, taitaa olla jo takki aika tyhjä? ”
LOPPUSELVITYS
28.2.2014. Teimme Colmanin kanssa loppuselvityksen menoista. Kirjanpitoni näytti kulujen olevan melko tarkkaan 3.500.000 rupiaa. Päivän kurssilla 175 rupiaa = 1 euro, se tekee melko tarkkaan 20.000 euroa. Merkillinen sattuma sekin. Pelkkä koulurakennus ei riitä. Hankkeemme tukijäsenten antamin varoin hankimme kaksi toilettia, esiripun, koulupöydät ja tuolit. Näin tukijäsenemme ovat olleet mukana käynnistämässä tätä ainutlaatuista hanketta. Vielä pitää hankkia koulutarvikkeita ja maksaa palkat kahdelle opettajalle. Haaveissani on myös, että voisimme tarjota muutamana päivänä lapsille lounaspaketin. Sellaista täällä ei ole. Suomi taasen on vuodesta1948 maailman ensimmäinen maa, joka käynnisti kouluruokailun jokaisessa Suomen koulussa.
HANNELELTA JA MAIJALTA OPETTAJAN PALKKA
Paikalla ollut tukijäsenemme Hannele kaverinsa Maijan kanssa lahjoitti koulun toisen opettajan vuoden palkan. 1.000 euroa, joka tekee 175.000 rupiaa. Opettajan kuukausipalkka on 15.000 rupiaa, joten sattumalta tämäkin mallasi. Vielä tarvitaan toisen opettajan palkat ja haaveen toteutumana lasten lounasruoka sekä erilaisia koulutarvikkeita. Myötämielisen ajatuksen toteutuksena voit mennä kummijäsensivuille ja siellä täyttää tukijäsenlomakkeen. Ihan pienellä meidän rahalla täällä saa ihan suuria aikaan. 10 euroa kuukaudessa? Yritykset! Ottakaa mallia Finlandia Groupista.
VÄSYNYT, MUTTA ONNELLINEN
Miten tällainen hanke voitiin toteuttaa? Ilman kissanhännän nostoa: Olemme tehneet tätä työtä nimenomaan ruohonjuuritasolla jo niin pitkään – lähes 20 vuotta – että ainakin yrityksen ja erehdyksen kautta olemme jotain oppineet. Myös oma verkostomme on kattava ja molemmin puolista luottamusta on rakennettu. Viranomaiset ovat työmme jälkiä seuratessaan antaneet sille arvostusta ja myötämielisyyttä uusiin asioihin. Asioiden nopean toteutuksen ja hallintokulujen olemattomuuden ansiosta avustusrahat menevät lupauksemme mukaan mahdollisimman suoraan perille. Henkilökohtainen valvonta on myös kaiken a ja o. Se ennaltaehkäisee monia ongelmia. Yllä olevassa viestissä arvioidaan myös väsymystilaamme. Ihan kuinka vaan. Tosiasiassa virtaa on vaikka muille jakaa. Työn laatu ja motivaatio niin täällä avustustyössä kuin kotosuomessa työssämme on se ratkaiseva juttu. Summa summarum: Voinen lainata veljeskansamme sanontaa: ”vasenuid aga onnelik” – Väsynyt, mutta onnellinen. Kiitos Teille kaikille, jotka olette jaksaneet myötäelää ja olla mukana auttamassa. Kunpa tietäisitte, mitä kaikkea olette saaneet aikaan. Kiitos niin paljon, että varmaan riittää.
Nagande 2.3.2014
Pentti-Oskari
