04.12.2005
4,12,2005 Pentti-Oskari Kangas
4.12.2005 – Talvikotona jälleen
Talvikotona jälleen
Vanhalle matkustaminen käy voimille. Eilen matkapäivän jälkeen klo 22 nukkumaan. (Suomen aikaa klo 18). Olimme tilanneet tuk tuk -kolipyörämopon aamuksi klo 9.30 ja herätyskello asetettiin tuntia aiemmaksi. Sain ansioni mukaan kun kello soi 4 tuntia ennen aikaansa. Olin taltioinut aikaeron väärään suuntaan. Kyljen vaihto ja takaisin uneen kunnes tuk-tukin ääni herätti. Ei hassumpi rupeama – 11,5 tuntia. Sitten taas touhupäivän viettoon. Ystävämme Coolman kuskiksi. Kohteena Gallen takana olevat oma ja ystäviemme 5 kummilasta.
Matkan aikana ensivaikutelmat näkemästämme:
Teltat ovat poistuneet lähes tyystin kuvasta. Pieniä yksittäisiä telttaparvia siellä sun täällä ja italialaisten vahvoja sinisiä telttoja joidenkin kotien pihalla. Uudisrakennuksia päätien varrella. Kauppoja, ravintoloita yms. Ihmisten koteja ei uudisrakennusten joukossa näy. Lienevätkö sisemmällä maassa? Selviää lähipäivinä.
Viime käynnistämme on kulunut vasta vajaa pari kuukautta, joten ihmeitä ei voikaan tapahtua. Kummiperheen vastaanotto oli entisenlainen. Riemukas ja hellyttävä. Lapset juoksivat vastaan kädet levällään kaulaamme. Päällisin puolin kaikki näytti olevan hyvin, mutta sisällä oli jälleen suuri murhe. Neljän lapsen äiti oli lähtenyt ennen viime matkaamme taloudellisista syistä jälleen Saudeihin töihin. Perille päästyään hän oli lähettänyt kirjeen, jossa hän kertoi suurista ongelmista perheen kanssa, jossa hän toimi palvelijana. Vääräuskoisena hän on saudeille alhaisessa kategoriassa. Nyt, kuukausien jälkeen, äidistä ei ole kuulunut mitään. Perheellä on syvä huoli, sillä ”vääräuskoisille” tapahtuu siellä kaikenlaista. Yhteydet suurlähetystöön eivät ole tuottaneet tulosta. Pyysimme äidin rekisteritietoja ja numeroa. Ehkä voimme auttaa jotenkin. Tiistaina menemme Colomboon.
Näiden kahden perheen seitsemästä lapsestä pääasiassa vastuun kantavalla suloisella isoäidillä sydäntauti on pahentunut entisestään. Perheen vanhimman tyttären suomalaiset kummivanhemmat olivat lähettäneet extrarahaa, jonka tarpeellisuus nyt realisoitui isoäidin lääkärimatkaan.
Karjapaimenia Sri Lankassa?
Ennen poislähtöä piti kuitenkin seurata tyttöjen tanssiesitystä. Farkut ovat näköjään tehneet tuloaan tänne sitten viime näkemän. Minulla ei ole koskaan ollut farkkuja. Puolustelen sillä, että enhän minä ole mikään teksasilainen karjapaimen. Väitän ettei tämä ”persoonallinen” muoti sovi tännekään. Mutta niin kuin moni muukin globaali muoti-ilmiö, se tunkeutuu kaikkialle, olenpa mitä mieltä tahansa.
Ruoan hinta noussut hurjasti kolmessa kuukaudessa
Mennessämme perheisiin, viemme normaaliin tapaan kassilliset perusruokaa: Riisiä, ruokaöljyä, chiliä, sokeria, suolaa, kuivaa kalaa, maitopulveria, saippuaa. Syyskuussa satsi maksoi 800 rupiaa (6.5€) nyt 1200 rupiaa (10€). Yhteiskunta, johon on tullut paljon rahaa, reagoi täten. Maksukyky yleisesti nousee, vaan ei köyhimmillä. Heille sama asia kääntyy päinvastaiseksi. Tämä on elämän tragedia. Rikkaiden strategia. Siksi tämä on tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Globaalin maailmantalouden gurut tietävät tämän. Nämä viisaat osaavat jopa ennustaa sen. Tai tietävät. He osaavat informoida talouden säätelijöitä ja päättäjiä.
Politikointiakaan en voi välttää
Lopputuloksen tiedämme. Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuvat. Eikä siinä auta miljardien avustukset, kun systeemi ylläpitää eriarvoisuuden kasvua. Huh! Huomaan hädissäni menneeni politikoinnin puolelle. Minä, joka aina ylpeänä esittelen itseni täysin politiikan ulkopuolella olevaksi. Mutta todellisuudessa asia vain on niin, että ottamalla kantaa ihmisen hyvinvoinnin kohtuuttomaan eriarvoisuuteen, ottaa myös poliittisen kannan. Olkoon sitten niin, mutta väärin se on. Pahin vääryys on se, että kaikki sanovat sen olevan vääryyttä, mutta monet tekevät toisin kuin sanovat.
Kuten huomaatte, olen jälleen kulttuurishokin lyömä. Se tekee meikäläisille hyvää. Uskokaa pois. Maistuis varmaan Teillekin.
Kymmenen aikaan illalla sammuimme jälleen kuin paikallinen kerosiinilyhty. Viidakon äänten tuudittamana. Me kaksi suomalaista, pohjoismaisen elämiskulttuurin kehtolasta.
Sri Lanka 4.12.2005
Naganden viidakkokylä, Hikkaduwan takana.
tuus
Pentti-Oskari
4.12.2005 – Iltapäivä
Talvikotona 4.12.05 illalla.
Hyvä päivä tänään
Yöllä vettä satoi enemmän kuin kaatamalla. Aamulla oli viidakon raikas ilma. Usein sataa öisin. Päivällä jos sataa, sen aika on iltapäivällä. Sen vuoksi rakennuksilla aloitetaan työt kukonlaulun aikaa, jollei sada. Ajoimme noin 15 km Baddegaman kylkeen ensimmäiseen tutustumaamme vammaiskotiin heti tsunamin jälkeen.
Tämä oli se paikka, jonne Gallesta tuotiin hyökyaallosta selvinneet 40 vammaista. Helmikuussa suomalaisten kummivanhempiystäviemme kanssa toteutettiin ensimmäinen operaatio juuriharja. Englantilaiset nuoret vapaaehtoiset jatkoivat syksyllä siitä mihin jäimme. Nyt vammaiskoti on puhdas, valoisa, siisti, viihtyisä ja kaunis. Olivatpa englantilaisnuoret hankkineet TV:nkin. Meidän tehtävämme oli hankkia enää boosteri ja antenni. Tässä kodissa näyttää nyt kaikki olevan hyvin. Ei muuta kuin uusiin haasteisiin.
Kävimme Lotus Hill tontillamme. Paikalla tepasteli lukuisa joukko vesipuhveleita ja paimenia. Hyvää tekevät tontille. Lannoittavat maata ja syövät turhia pensaita. Ne vesipuhvelit. Paimenet vaan lannoittaa.
Illaksi ehdimme vielä viime kerralla löytämäämme yli 15-vuotiaitten orpokotiin. Kodin johtaja oli lomalla, joten emme päässeet kovinkaan pitkälle. Opettajat toivat näytille 12-vuotiaan pojan, jonka näkö huononee nopeasti. Optikon mukaan poika tarvitse -8 -lasit. Saamme kopion tarkemmista luvuista ja lähetämme tiedon Suomeen. Tammikuussa ystäviä tulee jälleen tänne, joten logistiikka toiminee. Selvitämme myös mahdollisuutta saada pojalle leikkaus, sillä ilmeisesti hänellä on jokin kaihi.Ammattitaitoa operaatioiden tekemiseen täällä on, kunhan rahaa löytyy. Eikä sitä meidän mittapuumme mukaan tarvita paljoa. Paikallisesti kylläkin.
Ajattelin, että tästä alkaa Lotus Hill hankkeen toinen vaihe. Tilannearvioiden mukainen ensiapu orpolapsille. Olimme hiukan pettyneitä siitä ettemme päässeet muulla tavoin eteenpäin. Sovimme lähipäivinä tapaavamme lastenkodin toiminnasta vastaavat viranomaiset. Munkki Banagala lupasi hoitaa yhteydet.
Kuvia ette nyt saa tämän päiväkirjan mukaan sinne Suomeen, sillä kuvaukset ovat ainakin toistaiseksi kielletty kaikissa lastenkodeissa kautta maan. Syyn tietävät ne, jotka lukivat viime syyskuun matkamme päiväkirjaa. Amerikkalaiset väärinkäyttäjät ym. Kerron myöhemmin tarkemmin. Ymmärrämme täysin viranomaisia.
Auringon laskiessa jäimme vielä hetkeksi seuraamaan kentällä rivissä olevien lasten iltahartautta.
Huomenna on vesitankkien jakopäivä.
Tuus kaikille
Pentti-Oskari