06.01.2009 Kummin matkaraportti

6,1,2009 Pentti-Oskari Kangas

Kummipostia Sri Lankasta 6.1.2009


Tervehdys hyvät ystävät;
 
1.osa

Toinen tai kolmas päivä lämpimässä on illassa, joku Manos tulee hakemaan meitä ja neljää nuorta pitsalle eli sosiaaliset suhteet pelaavat. Nuoret asuvat kanssamme samassa talossa Nagandassa. Tulimme tänne rankan matkan jälkeen lauantai-aamuna. Minä en kärsinyt kovinkaan paljon aikaerosta ja yöllisestä matkustamisesta, mutta muilla oli isojakin ongelmia. Osaan nukkua missä vaan. Kävin heti alkajaisiksi ”Tilakin talossa” jossa tavallisesti asun, vein tuliaiset, kuulin uutiset ja otin omia kamppeitani tänne Nagandaan Kankaitten taloon, jossa asun n. kolme viikkoa.

Olen tavannut minulle tärkeät ihmiset ja kuullut monta kertaa kuinka turisteja odotetaan. No onneksi 7. päivä tulee ensimmäinen kummiporukka ja ravintolat elpyvät ainakin vähän.

Minulla oli suuria suunnitelmia Lotus Hill ikkunoiden pesusta ym, nyt tuntuu siltä, että muut vipinät menee ikkunoiden ohi.

Huomenna lähdemme katsomaan mitä Lotus Hill -rakennustyömaalle kuuluu. Mm. vesijohdot ovat kaikki valmiina, mutta liitokset puuttuvat. No niitähän emme tee, mutta on erittäin hyvä että menemme porukalla arvioimaan tilannetta.

Tänään pääsin vihdoin tekemisen makuun. Täällä on opettajaopiskelija, joka tekee työharjoittelua läheisessä koulussa. Minä olen hänen tutorinsa, joten olin ensimmäisen päivän tapahtumissa mukana. Tänään koululaiset palasivat vuosilomaltaan ja siksipä koko maassa kouluissa olikin ympäristöasioita. Tässä koulussa oli mukana mm. korkea sotilashenkilö, joka kertoi ties mistä. 74 lasta ja opettajat kiittelivät kovasti ja lopuksi kaikki kävivät kiittämässä puhujaa polvistumalla  hänen eteensä ja koskettivat käsillään jalkoja. Tuntui kummalliselta, ehkä se liittyi valtion joukkojen Jaffnan saartamiseen. Siitä ollaan onnellisia. Toivo rauhasta kasvaa. Saimme teekupit puheiden jälkeen ja nuori opettaja aloittaa huomenna työnsä.

Rannallakin ollaan oltu. Sunset on menettänyt rannasta hiekkaa, jota on nyt km päässä yllin kyllin. Vesi tuo, vesi vie. Ehkä parin viikonpäästä tilanne on jo toinen.

2. osa
 
Tänään on ollut aktiviteetteja yllin kyllin. Heti aamusta lähdimme erään toisen tutun 6 hengen ryhmän kanssa kiertämään kolme paikkaa: Lotus Hill, rakenteilla oleva vammaiskoti. Onnela, kehitysvammaisten naisten hoitopaikka ja Toivola (suomalaisittain koulukoti), jossa on löydettyjä hylättyjä ym. lapsia ja nuoria.
 
Voi sitä tunnetta kun saavuimme Lotus Hill -kukkulalle. Talo ei tosiaankaan ole vielä vihittävässä kunnossa, sillä mm. kaivo ja viemäri puuttuvat, vaikka sisatyöt onkin tehty. Osaa ikkunoista vielä hiottiin, vaikka niiden piti olla jo lakattukin. Huoneet ovat kauniita. Jokaisessa oma kylppäri, jossa myös Wc. Talo on kuin stadion. Ympärillä kiertävät asuintilat, joista sisäänkäynti myös sisäpihalle. Keittiö oli puolivalmis. Tosin savupiippu ja hella tai kaasuhella, huonekalut, astiat jne puuttuivat. Talossa voi asua jopa 60 asukasta, vaikka se on alunperin suunniteltu yksi henkilö per huone. Huoneita on n 20. Puhuivat kovasti perinteisen ruoan valmistamisen puolesta, mutta keittiö on suunniteltu kaasuliedelle. Vesikourut ja rännit puuttuivat, ei suurimpia puutteita, mutta sadesäällä piha lainehtii.

Käytännön asiat hoituvat, mutta tuo kaivon puute taitaa olla hankala, en tiedä, mutta arvelen. Olemme ihmeissämme mitä tehdä ja odotamme kovasti Kankaita tänne – niin kuin odottavat joka ikinen ihminen. Kankaista puhutaan kuin puolijumalista, eikä aiheetta.
 
Seuraava paikka oli Onnela, paikka jonka asukkaat selvisivät tsunamista kuin ihmeen kaupalla. Suurin osa Gallen vammaiskodin asukkaista kuoli. Muutama vuosi sitten ystäväni kustansi asukkaille uudenvuoden mekot (täällä 13.4.). Minä päätin siirtää astiarahat mekkoihin ja nyt jo tehtiin alustavia laskelmia. 

Meidät otettiin ilolla vastaan, joku pystytti heti myyntipöydän ja minäkin ostin Wilmalle koreat kolminkertaiset helmet. Pöytäliinat ja  muut kasityöt tekivät kauppansa. Tutkimme viime vuonnakin pesemämme paikat ja olimme tosi iloisia kun ne olivat suht siistejä. Pissa ei haissut missään. Lupasimme kuitenkin mennä ehkä ensi viikolla siivomaan, katsotaan nyt. Moni kysyi Marjaa, hän ei voi ikinä luopua noista ihastuttavista kehitysvammaisista.
 
Kolmas paikka Toivola vaikutti hiljaiselta. Opettajat ottivat meidät ilolla vastaan ja kaikki puhuivat liikuttuneina viime viikolla olleista häistä. Sellainen ihme oli tapahtunut, että entinen asukas ja Lotus Hillin tukemana ompeluopettajaksi koulutettu oli mennyt naimisiin. Heille oli rakennettu vihkikorokekin, joka nyt odotti seuraavia häitä. Kysyin vanhemmalta ompeluopettajalta mitäs nyt kun Marika (tms) oli poissa? Ei hätää, seitsemän seuraavaa osaavat jo ommella poikien koulupuvut ja kovaa vauhtia heistä kehittyy uusia opettajia. Tämähän on yksi Lotus Hillin tavoite – tukea nuoret ja lapset itsenäiseen elämään – pois kaduilta ja kujilta. Voi mikä elämänmuutos Toivolassa onkaan tapahtunut siitä kun pistin totisten lasten jalkoihin varvastossuja. Patsaan saisivat pystyttää auttajilleen – Kankaan pariskunnalle.
 
Lupasimme mennä sinnekin uudestaan, mutta vasta sitten kun Kankaatkin ovat täällä. Lähtiäisiksi talon pojat esittivät Sri Lankan kansallislaulun ja me vastasimme siihen omallamme.
Kotimatka päättyi Sunsettiin lounaalle.

Olipa taas hyvää mustekalaa.
 
Parhain terveisin
Eeva Kankainen