07.05.2007 Valtiollista apua, ellei muu auta

7,5,2007 Pentti-Oskari Kangas

Naantalissa 7.5.2007

 

OLEMME ONNEKKAITA SUOMESSA
 
Onnellisia olemme me, jotka selviämme lehtien haravoinnista kertarysäyksellä. Aina viheriöivillä alueilla lehtiä tippuu joka päivä. Joka päivä on haravapäivä. Mahtaisi olla Onkkelimme ihmeissään moisesta rationalisoinnista. Hänen päivärutiininsa menisivät pahasti sekaisin. Katselisi ylös puihin ja ihmettelisi mikseivät lehdet putoa. Tuli vaan mieleen tämäkin onnellisuuden aiheemme kun vaimo suorittaa vuosittaista kertarysäystointaan rantalepikossa. Minä vain katselen pihakoivun silmujen aukeamista ja näpyttelen kommunikaattoriini viikkokirjan tekstiä.

 

 
ONNEKKAITA MONELLA TAPAA
 
Keke ja Ave lähettelevät päivittäisiä viestiraporttejaan. Hyvää kuuluu Lotus Hill hankkeellemme. Pojat saivat neuvoteltua juristit rakennushankkeemme ajaksi neuvonantajiksemme komplet sopimushintaan 50 000 rupiaa (362 €). Normaalisti vastaavanlaisissa toimissa siellä laskutushinta on hankkeemme kustannustasolla 360 000 rupiaa (2600 €).

 

Pojilla oli korostetun tiukka itsetunto saavutustensa jälkeen. Saimme alennusta vain 310 000 Rupiaa, he viestittivät muka pettyneinä. Kuitenkin tiedän poikien hyppivän palmunlatvoja kohden kuin pihamme Lena-oravat. Syytä onkin. Tiedän että poikien neuvottelutaito oli ratkaiseva lopputuloksen syntymiseen.

 

On ollut myös upeaa huomata miten monet paikalliset yhteistyökumppanit ovat tulleet myös taloudellisesti meitä vastaan, sillä he ihan oikeasti arvostavat tekemisiämme. Itse asiassa nyt aloitettavan vammaiskeskuksen ympärillä pyörii ihmettelijöitä pilvin pimein. Eihän sellaista ole koko saarella. Ei ollut muuten Suomessakaan vain muutama vuosikymmen sitten.

 

Munkki Banagalan ja Marja-vaimoni ideasiemenet kylvettiin vajaa 10 vuotta sitten. Tuntuu hyvältä nähdä niiden jo orastavan. Ovat kuin pihakoivumme silmuillaan. Sain myös viestin, että pojat ovat saamassa viranomaisilta myös koulutusluvan hankkeellemme. Eihän Suomessakaan koulutusta saa antaa kuka tahansa ja noin vain.

 

 
PAHAT POJAT TOISTENSA KIMPUSSA
 
Tapahtumarikasta saarella on totta tosiaan. Viimeisen viikon aikana nurkillamme on ammuttu 3 mafiapomoa. Ensimmäisenä yhtä paikallista avustustyöntekijäämme 2 vuotta sitten kiusannut naapurikylän Telwattan rikollispäällikkö. Muistan kuinka ”kiusattu” silloin sanoi, että kyseinen henkilö kohtaa matkan päänsä enemmin tai myöhemmin omien tekosiensa lailla. Niin kävi.

 

Gallessa päättyi kahden miehen pahan tekeminen niin ikään keskinäisiin välienselvittelyihin. Sanoin Kekelle, että yhden pahan tilalle tulee aina kaksi uutta. Se on maailman pahuuden totuutta. Annoin pojille tehtäväksi marssia terveysministeriystävämme luokse esittämään tiukan manifestin. Lotus Hill on valtion hyväksymä ja rekisteröimä virallinen avustusjärjestö, jonka toiminnalle on annettava myös turvatakuut.

 

On aivan toinen asia, hyödyttääkö se mitään. Maan kulttuuria ei noin vain muuteta. No, me olemme sen kanssa eläneet ja pärjänneet, vaikka koville välillä on ottanut. Kerronpa vain sen vuoksi, että olen luvannut kertoa myös mitalin varjopuolet.

HUIJARIEN MORAALI
ON USKOMATONTA
 
Toisen naapurikylän paha mies perusteli hyväntekeväisyysjärjestöjen rahastamista sillä, että kun hänen kylänsä alueella tehdään bisnestä, hän haluaa kymmenykset. Paikallisittain ”kunnallisen veroäyrikertymän”. Miten hän voi yhdistää hyväntekeväisyyden bisnekseen?

 

Tältä osin tämä pahuri on oikeassa. Maailma on uskomattoman paha ja vääryyksiä täynnä. On totta, ihan uskomattoman totta, että Sri Lankassakin aivan yleisesti lukuisat hyväntekeväisyyden sateenvarjon alla toimivat hankkeet ovat osittain tai jopa kokonaan petosta. Rahastusta omiin taskuihin. Tätä taustaa vasten Sri Lankan valtion tiukentuneet toimet ulkomaisia toimijoita kohtaan tuntuvat oikeilta.

 

Tätä taustaa vasten myös kotomaamme oikeuskäytäntö väärinkäytöstapahtumissa tuntuu perin oudolta. Onko se indikaatio pahantekijöille? Miten paljon se vaikeuttaa oikeiden hankkeiden toimia? Olen saanut paljon keskustella omien kummiemme kanssa aiheesta. Tuki on tärkeää. Emme saa luovuttaa muiden pahantekemisen  vuoksi, emmekä luovuta.

 

Siksi toiminnassamme merkittävä osa on kontrolliin liittyvää työtä. Olemme tiukassa raportointivastuussa Sri Lankan valtiolle ja Suomessa Etelä-Suomen Lääninhallitukselle sekä Suomen Ulkoministeriölle. Sekä Sri Lankassa että Suomessa rahaliikenne kulkee ulkopuolisten tiukassa valvonnassa ja virallisesti hyväksytyt tilintarkastajat kummassakin maassa vastaavat siitä, että kaikki sujuu oikein.

Väärinkäytökset Sri Lankassa ja Suomessa (emme siis voi röyhistellä meilläkään tässä asiassa) merkitsevät sitä, että näiden asioiden kohdalla ylireagoinnitkaan eivät ole turhaa. Olemme luvanneet läpinäkyvää toimintaa ja täydellistä avoimuutta. Nämä päiväkirjat kuvineen ja taustatarinoineen ovat osa sitä.

Kerroin aikoja sitten tsunamin jälkeen 0-5 -vuotiaiden lasten orpokodista, jossa itseään lastenlääkäreiksi kutsuneet amerikkalaisnuorukaiset keräsivät miljoonia dollareita lastenkodin varjolla. Saivat rahat ja häipyivät. Käyttivät jopa lapsia vielä hyväkseen.

 

Se oli niin näkyvästi härski teko, että kyseiset huijarit etsintäkuulutettiin saman tien ja rajavalvontaa tiukennettiin heidän osaltaan. Nyt, yli 2 vuoden jälkeen, pari heistä löytyi Jaffnasta, tamilitiikereiden hallinnoimilta alueilta.

Jotenkin naapurin kyläpäällikön perustelu rahastuksesta on ymmärrettävä, muttei missään nimessä hyväksyttävää. Saatikka sitten heidän perintämenetelmänsä. Kunnian ja omatuntoni kautta vakuutan, että Lotus Hill -hanke ei ole maksanut rupiakaan näille pahoille pojille.

 

Jos liikaa paineita tulee, pyydän Lokalahden Leiskun sprintteriä, puuhakasta ulkoministeriämme, antamaan virka-apua valtiollisella tasolla. Tai pyydän senaattoriamme, Mietaan Jussia, kainalooni viidakkopoluilla liikkuessani. Iso, mustapartainen, käsittämätöntä kieltä ja murretta mörisevä jättiläinen aiheuttaa taatusti keskipituudeltaan puolitoistametrisissä pikkurosvoissa pakokauhua. Kylän juopotkin tekisivät saman tien raittiuslupauksen näyn näkemisen jälkeen. Avuksi voisi ottaa myös eduskunnan entisen puhemiehen. Siinä olisi mörinää kerrakseen – pelotteeksi asti.
 
Kuitenkin mopokolari tai auton alle jääminen ovat siellä todellisimpia uhkia.
 
Kaiken kaikkiaan olemme saaneet toimia yllättävän vapaasti ilman ylivoimaisia murheita. Ehkä ikävintä on ollut monien yhteistyökumppanien väsyminen matkan aikana. Ensi-innostus ei ole riittänyt pitkälle. Pitkäjännitteisyys on tällä alalla kova sana. Ryhmäkummiemme mukana olo, monet jo 2 vuoden ajan, on meille jatkuva ilonaihe ja voimien antaja. Kavereita ei jätetä. Näin meidänkään ei tarvitse jättää heitä, jotka muut ovat unohtaneet.

 

 
JUHLAT JA RAHAT LOPUSSA
TYÖT ALKOIVAT TOIVOLASSA
 
Sanotaan, että Sri Lanka on maa, jossa on eniten juhlapäiviä. Uskon sen. Meno ja meininki on kuin luonnonlapsilla vain voi olla. Töitä tehdään välillä yhteen putkeen, pyhät mukana. Mutta kun on juhlaa, sitten otetaan rennosti. Töihin tullaan vasta kun rahat loppuvat. Toivolan pesulan rakennusmiehet tekivät töitä urakalla.

 

Olemme seuranneet yleensä töiden edistymistä rakennustyömailla jo vuosikausien ajan. Päiväpalkalla kuluu miestä kohden kaksi säkkiä sementtiä. Urakalla tehtäessä sementtiä kuluu viisi säkkiä. Me teimme pesulatyöstä urakan. Miehet paiskivat töitä urakalla sanan täydessä merkityksessä.

 

Kun paikallinen Uusi Vuosi alkoi, rupioita oli plakkarissa mukavasti. Uuden vuoden juhlinta kesti viikon. Sen jälkeen alkoi perinteinen uskonnollissävytteinen Vasak- juhla. Toukokuun täydenkuun aikana Buddha valaistui ja myös kuoli. Siksi toukokuun Full Moon on paikallisten vuoden suurin uskonnollinen juhla. Uusi Vuosi taasen oli suurin ”maallinen” juhla, joten kaksi suurta juhlaa peräkkäin. Maa oli kuin Suomi heinäkuussa. Kiinni. Niinpä Toivolankin rakennusmiehet tyhjensivät lombuukkiaan oikein kunnolla ja pitkään.

Juhlat loppuivat ja miehet palasivat rahattomina ja virkistyneinä työmaalleen. Oheisista kuvista näette, että homma toimii ja hyvää tulosta tulee. Kiitos Avelle jälleen kuvista ja tietotekniikalle niiden siirrosta kotosuomeen.

 


Toivolan rakennusmiehet Weslak-juhlissa
Hikkaduwassa  Paraharakulkueessa. Työt
saavat odottaa viikon verran

 


Toivolan pyykinpesuhuoneiden pöydät
laatoitetaan kunnon klinkereillä.

 
KUMMIRAJOITUKSET
 
Juuri 79-vuotias ulkosuomalainen lähestyi minua sähköpostilla. Hän halusi Lotus Hill -kummiksi ja tiedusteli mm. onko kummiksi pääsemiseen ikärajoitusta?
 
Ei. Ei ole ikä- eikä painorajaa.
Olisi ehkä syytä asettaa painoraja – kenttätyöntekijöille.
 
Minäkin vietän tänään henkilökohtaista juhlapäivää. Aamulla kun heräsin ja kävin tarkistamassa, huomasin täyttäneeni yllättäen pyöreät 123 kiloa.
 
Terveyksin
 


Pentti-Oskari

 

Postia Oskarille