10.02.2006 10.02.2006

10.02.2006

10,2,2006 Pentti-Oskari Kangas

Hihhuli, hahhuli, hoff

10.2.2006

PARHAITA PÄIVIÄ TAAS

Taas niitä elämäni parhaita päiviä. Juuriharja projektin viimeinen talkoopäivä.

Vauhti pysyi, vaikkei oviaukon peitelaasti niin tehnytkään. Pohjolan suuri vaalea Alkipiaades Seppo lätki pintalaastia yhä uudestaan. Ja yhä uudestaan isot laatat kerrallaan tipahtelivat lattialle.
Seppo vihelteli ja lätki uudelleen. Paikallinen muurari tuli hätiin. Selvisihän se. Paikalliset olivat sekoittaneet suomalaisten laastiin sementtiä niukasti. Siinä se. Mestari sekoitti itselleen uuden laastin, tuplasi sementin ja lätki sen pysyvästi oviaukkoon.

Hymyili tyytyväisenä. Seppokin hymyili. Teki molempien itsetunnolle hyvää. Kiusa se on pienikin kiusa, tuumi mestari onnellisena ammatillisesta ylivertaisuudestaan. Seppoakin hymyilytti. Varsinkin kun huomasi pienen jäynän. Syy ei ollutkaan hänen ammattitaidossaan. Eli – kaikki hyvin. Molemmat onnellisia.

Talkoolaisia tauolla
(muista 10-12min päivänokoset)

Toimittajapari nautti fyysisestäkin työstä,
kun tauollakin vielä suu on naurussa

NAISLAATOITTAJAT

Juuriharjalaisilla rooliajattelu on
heittänyt kuperkeikkaa

Me teimme myös pienen jäynän paikallisille: Keittiön laatoitusta hoitivat naiset Aven avustuksella. Ja sekös alkuasukkaita ihmetytti. Lienee aikamoinen roolishokki herroille. Kerroimme, että Suomessa naiset hoitavat rakennuksilla aina laatoitustyöt. Ja sekös heitä ihmetytti. Tårtta på tårtta. Tasapelissä otiin.

Kaiken kaikkiaan yhteistyö sujui upeasti. Alkuvaiheen epäilyt, että paikalliset loukkaantuisivat siitä, että me tulemme heidän hommiinsa, ei ainakaan tällä erää toteutunut. Kahdesta syystä. Ensiksi: Orpokodilla ei ole itse varaa palkata työntekijöitä. Toiseksi: Juuriharjaprojekti ja Lotus Hill -hanke maksavat mukana olleille paikallisille työpalkat ja hankki materiaalit.

Nyt talkootoimien loppuessa paikalle jää 5 paikallista Anandan johdolla jatkamaan työt loppuun asti. Aikaa kulunee 1-2 kuukautta ja alkuperäinen kokonaisbudjetti 10.000 € pysynee raameissaan.
Tavoitteena on siis orpokodin keittiö ja ruokailutilojen täydellinen uusiminen kalusteineen.

Ruokapöytien ja penkkien väri on Suomen lipun sininen. Hope for Sri Lankan Titta ja Veka ahertavat Medical -huoneen parissa saattaen myös sen kuntoon asti. Marja jatkaa lasten ensiavun hoitamista. Eiköhän tilanne parannu kun kaikilla on nyt varvasvälitossut ja koulukengät.

Medical Centerin huoneen seinät
saavat valkoisen maaliin Vekan pensselistä

JUHLAA

Puoliltapäivin johtaja kutsui koko porukan kotiinsa syömään paikallisia herkkuja. Se oli suuri kohteliaisuus.

Kokoonkutsuja

Iltapäivän päätteeksi meidän kutsuttiin päättäjäis- ja kiitostilaisuuteen. Tanssi- ja lauluesityksistä ei meinannut tulla loppua. Vastavuoroisuuden vuoksi 11 juuriharjalaista esitti 3 säkeistöä laulusta Hämä-hämä-häkki! Lapset tunsivat laulun ja nauroivat aivan vääränä. Ei sen vuoksi, että laulu tasoltaan ylsi melkein musiikin rajamaille, vaan siksi, että esitys oli ryyditetty visuaalisesti. Huikea suoritus ilman harjoittelua. Päivi toimi päällepäsmärinä.

”Keksi-Päivi”

Lapset pihamaalla odottamassa keksilahjaansa.
Taustalla Sri Lankan ja Suomen liput

RUNOLAUSUNTAA

Sitten oli minun osuuteni. Ajattelin antaa aimo annoksen kulttuurinautintoa. Esitin itse tekemäni runon. Sen nimi oli ”Uuden keittiön ovi” Siihen liittyi myös visuaalinen osuus. Hyppelin haarahyppyä vuoroin jalat haaralleen, vuoroin yhteen. Ja samalla lausuin kuulakkaalla rinnusäänellä:

Hihhuli (jalat haralleen)
hahhuli (jalat yhteen)
hihhuli (jalat haralleen
hoff (jalat yhteen)
Now it is open (jalat haralleen)
Now it is off. (jalat yhteen)
SYVÄ KUMARRUS ja aplodien odotusta.

En oikein ymmärrä, miksi lapset meinasivat tikahtua. Suomalaiset olivat ilmiselvästi kateellisia. Näin paljon ablodeja olen viimeksi saanut vastaanottaa Vehmassalmen juhannusjuhlilla 1967, jolloin yleisönä oli vaivaiset 13.000 juhlijaa.

BANAGALA OTTI YLEISÖN

Kesken kaiken juhlasaliin saapui munkki Banagala. Lapset, jotka istuivat lattialla, pomppasivat kuin vieteriltä ylös. Samoin opettajat ja muu henkilökunta. Me suomalaiset allekirjoittaneen johdolla jäykistyimme tuoleihimme. Kyllä hävetti ja hävettää vieläkin. On joitain asioita, joita en näköjään opi.

Banagala pitää kiitosjuhlapuhetta

Erika piti kauniin kiitospuheen lapsille ja Banagala käänsi. Erikan 5 sanan lauseen käännökseen Banagala sai sisällytettyä ainakin 50 lausetta. Hän on ensisijassa opettaja ja osasi upeasti ottaa lapset. Hetken kuluttua kaikui selkeästi ryhmälausuntana niin Lotus Hill, Finland, kiitos ja monet muutkin suomalaiset sanat. Olivat riiviöt opetelleet huutamaan kuorossa Pentiiii-Oskariiiii. Ja taas oli vanhalla miehellä vesi glaseissa. Päätteeksi jaoimme lapsille keksipaketit ja johtajalle tuoremehusekoittimen.

Poislähdön yhteydessä lauma tyttöjä tuli luokseni, ja kertoi, että minun tanssiosuuteni! oli tilaisuuden paras. Mitähän tarkoittivat? Huumori on älyn mitta, tankkasin päässäni ja hymyillen kiittelin. Kerroin, että itsekin tunsin kerrankin onnistuneeni. Ja sitten me kaikki vähän nauroimme. Onneksi Marja oli hoitotehtävissä estradiesiintymiseni aikaan.

Käsin syömällä osoitat arvostuksesi ruokaa kohtaan

Päättäispäivän juhlalounas

JÄÄT MURTUIVAT

Ikimuistoinen on sana, joka harvoin sopii niin hyvin kuvaamaan tapahtumaa kuin nyt. Viimeisen talkoopäivän aikana havaitsimme kuinka jää alkoi murtua lasten ja talkoolaisten välillä. Alun epäily ja pakoilukin muuttui vähin erin läheisempään kontaktiin. ”Oletko minun äitini?” –tyyppiset kommentit alkoivat lisääntyä.

Tuntematon tyttö orpokodista

Totesin, että tilanne on kuin Tapio Rautavaaran vanhassa iskelmässä ”Isoisän olkihattu”. Jos päiviä olisi ollut enemmän, olisi monen talkoolaisen hellyttämät sydämet ottaneet jokaisen lapsen hoitoonsa.

Yhdessä myös keskustelimme apumme perillemenon järkevyydestä. Jotkut halusivat oman henkilökohtaisen kummilapsen. Ymmärrän sen. Sen toteuttaminen toisi tullessaan tällaisessa yhteisössä todennäköisesti vain ongelmia eriarvoisuutensa vuoksi. Saattamalla koko orpokodin olosuhteet inhimilliseen tasoon, voimme antaa jokaiselle lapselle parhaan avun. Holotna Pravda – sanoisi venäjän poika. Kylmä totuus.

KIITOKSIA

Marjan kanssa haluamme esittää koko Lotus Hill -hankkeen ja erityisesti kummien puolesta juuriharjalaisille sylillisen kiitoksia. Me tapaamme heidät vielä maaliskuussa Herrankukkarossa eettisen johtamisen koulutuksen kolmannessa vaiheessa. Aion halata kunnolla heitä jokaista. Ystävämme naapurin Ave sekä Ananda tekivät myös upean työn. Ja meidän yhteinen työmme jatkuu vielä.

Lotuskukka on Sri Lankan kansalliskukka

AKTIIVINEN UNI

Aamulla heräsin siihen, että Marja heitteli tyynyjään ympäri huonetta. Tavarat tippuvati hyllyltä ja niinpä hänkin heräsi aikamoiseen kolinaan. Nousi ylös ja katseli hämmästyneenä aikaansaannostaan. ”Näin juuri unta, kuinka toimme kuorma-autolla orpokotiin lastillisen uusia, puhtaita tyynyjä. Heittelin niitä juuri lapsille, kun heräsin…..”