10.02.2013 Västäräkeistäkin vähäsen

Sri Lanka 10.2.2013 Västäräkeistäkin vähäsen


TYHMYYS JANOTTAA

Merkillinen on ihminen, kun ei koskaan ole oloonsa tyytyväinen. Arvatkaa mistä minä haaveilen nyt täällä Intian valtameren hymyjen saarella? Raikkaasta Pohjolan ilmasta.

Onneksi meillä on savusauna. Saamme hikihuokoset auki ja hengittämään kunnolla. Viime viikolla meinasin pökrätä. Verenpaine laski alle normien. Kylälle Lady doctorille. Katsoi sekunnin minua ja sanoi: ”Mister Oscar on unohtanut jälleen juomisen.” Lady kauppaan ja ostamaan iso pullon limonadia. Kun se on juotu, sopii tulla uudelleen. Antoi kuitenkin lähetteen varmuuden vuoksi Gallen paikalliseen sairaalaan. Otettiin kuvat ja veret ja paineet. Join vielä toisen ison pullon limonadia.  Alkoivat paineet taas nousta ja olo parantua. Että pitää vanhan miehen olla tyhmä. Osaan kyllä muille paasata neste- ja suolatasapainon merkitystä tropiikissa.


EI NIIN MERKILLISTÄ.

Ilolan naisten vammaiskotiin oli tuotu nuori nainen, joka oli jäänyt traktorin alle. Toisen jalan sääri sojotti 90 asteen kulmassa suoraan eteenpäin. Veli oli kieltänyt amputoimasta jalkaa. Nainen oli menettänyt haaverissa myös menttaaliaan pahasti. Marja ryhtyi tuumasta toimeen. Viedään nainen sairaalaan ja amputoidaan jalka.

Ei onnistu. Sellainen on maan tapa. Jos ulkopuolinen menee vastoin omaisten päätöstä hoitamaan tällaisia juttuja, hän sitoutuu potilaan sairaalakuluihin loppuiäksi. Ja jos potilas kuolee, se on linnareissu. Näin yksinkertaista se on – täällä.


KALASTUSTA KUVIEN MUODOSSA


Päivän saalis: 328 kiloinen hai jäiden seassa.


Kalasaalista


Kalastusalukset saapuneet saaleineen rantaan.
Etualalla perinteinen katamaran-alus.
Kolme viikkoa merellä yhtäpäätä!


Hikkaduwan kalasatamassa on noin 300 kalastusvenettä


Kalat kuivumassa.
Ovatko nämä sitten ristiinnaulitut kalat?


LOTUS HILL – KAIKKI HYVIN

Lotus Hill lastenkodissa on aivan upeaa käydä. Meillä on ollut täällä lukuisia tukijäseniämme ja sinnehän heidät pitää viedä. Olemme ihan vähän ylpeitäkin saavutuksistamme. Siellä on kaikki hyvin ja lasten iloisuus sen kuin kasvaa. Parasta terapiaa.


Muutama vuosi siten raeknsimme leipomon.
Näettekö, kuinka siistiä on. Ja oivallinen taikinakone.


Lotus Hill vammaiskodin iloisia poikia


KAIVOJA. KAIVOJA. KAIVOJA

Tänä vuonna olemme keskittyneet Unohdettujen Laakson köyhien lasten olosuhteiden parantamiseen. Koko 22 miljoonan väestön joukossa on viisi ammattitaitoista porakaivon tekijää. Kuin ihmeen kaupalla Coolman hommasi pääkaupungista yhden tänne. Kahdessa päivässä kuusi miestä ahkeroi laaksoon kolme porakaivoa. Yksi tehtiin pienten lasten koulun pihaan ja siihen kaivoon on avain vain opettajalla. Vettä tulee ja se on hyvää. Hinta kaikkine kommervenkkeineen oli noin 1000 euroa. Kaksi muuta kaivoa tehtiin syrjäisille asuinalueille, joissa kaivoa ei ennen ole ollut, vaan riisipellon myrkytetystä ojasta ovat hakeneet juomavetensä. 60 jalkaa syvät kaivot tehtiin ja vettä tuli. Kunnes viikon päästä Coolman kertoi, että koulun kaivosta tulee vettä, mutta kaksi muuta on kuivunut. Colombosta miehet paikalle ja molempiin 20 jalkaa lisää syvyyttä. Nyt tulee jälleen vettä. Kuinkahan kauan? Kylän lapset olivat leikkineet kaivolla, tiputtaneet pieniä kiviä reikään ja tukkineet pohjafiltterin. Anna mun kaikki kestää.

Toinen iso projekti laaksossa on Medical Center -rakennuksen loppuunsaattaminen. Aloimme rakentaa sitä 3 vuotta sitten. Mutta tapahtui väärinkäytös ja Kangas otti herneen nenäänsä ja pysäytti koko homman. Nyt omatunto alkoi soimata ja töitä jatketaan. Coolman istuu paikan päällä kuin haukka ja hakee kaikki tarvikkeet itse kaupasta eikä anna miehille rahaa muuta kuin palkan. Päivän kerrallaan. Jos ennakoit, ja annat esim. kahden päivänä palkan, ei mies ilmesty töihin ennen kuin on ryypännyt palkkansa. Jos maksat kuukauden palkan, se on menoa sitten.  Eihän tämä näin ole kaikkialla, mutta murheellisen usein kylläkin.


Tässä se on: itse tehty porakaivon pumppu


Yksi unohdettujen laakson porakaivoista


Sementti on kallista. Betonin joukkoon kiviä
reippahasti, niin säästetään ja tulee vahva.

 
Terveyskeskuksen vessan säiliö
on kaivettu 8 metriä suoraan alas

 
Unohdettujen laakson terveyskeskuksen lopputyöt meneillään


TUKIJÄSENET SUOMESTA VIERAILULLA

Suomesta on tulossa 19 hengen suomalaisryhmä tutustumaan toimintaamme.  Tukijäsentemme vierailun katsomme suureksi kunniaksi meille. Tämä ryhmä ja myös toinen iso ryhmä tuovat tullessaan tyttären poikani kokoamia pehmoleluja. Ne viemme tietenkin Unohdettujen Laakson lapsille.  Koulukengät he ovat jo saaneet.


VÄSTÄRÄKEISTÄ VÄHÄSEN

Pihallamme on kaunis buddhalainen pienoistemppeli, sellainen linnunpöntön kokoinen. Terhakas västäräkkipariskunta rakensi sen sisään kynttilän viereen pesän. Seuraamme niiden puuhia päivittäin. Viime viikolla juodessamme aamukahvia terassilla, ihmettelimme kuinka västäräkit ääntelivät hätääntyneinä ja lentelivät huolestuneina edestakaisin pesänsä ulkopuolella. Marja hyppäsi seitsemän metrin askelin kohti lintukotoa ja rääkäisi 130 desibelin tasolla niin, että puutarhassa työskennellyt vahtimme hyppäsi pelästyksissään metrin ilman. (Huom! mittaluvut ovat kuvitteellisia).

Vilkaisin västäräkin pesään ja siellähän se oli, valtava valkopääkotka. Pitkään olimme ihastelleet viidakkojärvemme yllä leijuvaa suurta lintua, joka nyt nokki pesän sisältöä. Mutta eihän kotkakaan ihan kaikkea voi kestää. Marjan infernaalinen rääkäisy sai sen pakenemaan. Yksi poikasista suussaan se riensi läheisen puun latvaan einehtimään. Hetken kuluttua se yritti tehdä saman tempun. Mutta ei se valkopääkotka tuntenut meidän Marjaa. Yritykseksi jäi. Oli se sellainen mekkala, että koko lintukunta vaihtoi hetkeksi tauolle sirkuttelunsa.

Kävin varastolla ja löysin tiheäsilmäisen metalliverkon. Kookosköydellä sidottiin se lintukodon suuaukon ympärille. Vain pieni, västäräkin mentävä rako jätettiin huoltoreitiksi. Homma toimi. Neljästä poikasesta kaksi jäi henkiin. Yksi putosi maahan kotkan kanssa kisaillessa eikä se jaksanut elää kauaa. Tänään kävin ottamassa kuvia sisällä olevista poikasista. Niitä oli enää vain yksi. Ja hetken kuluttua sekin häippäsi. Lähti ulos katalaan maailmaan. Tämä on sitä elämän kiertokulkua. Västäräkeilläkin.


Västäräkin poikanen lähdössä maailmalle


Pihamme pienoistemppeli, johon västäräkki rakensi pesänsä


ARVOKKAINTA ON YSTÄVYYS

Viisi vuotta sitten aloitimme Töytärin Jussin kanssa täällä tehtyjen ystävyyden rannenauhojen myynnin. Pitkälti niiden tuottojen avulla Lotus Hill vammaiskeskus rakennettiin. Rannenauhoja on vielä jäljellä. Nyt rakennetaan Unohdettujen Laaksoon lisää kaivoja ja terveyskeskus kuntoon. Koulukenkiä odottaa vielä moni kouluun halajava köyhä lapsi.

Tästä avusta jää näkyvä muisto. Klikkaa tästä.



HAASTEITA SIELLÄ JA TÄÄLLÄ

Täällä kaikki hyvin. Siellä kotomaassa nyt ongelmat vaan paisuvat. Mattikin on aloittanut jälleen entiset toimet. Koettakaa kestää.

Viime aikoina on täällä paljon puhuttanut Saudi Arabiassa tapahtunut julma srilankalaisen nuoren tytön mestaus. Hän oli siirtotyöläisenä siellä ja lapsi oli tukehtunut maitoon. 17-vuotias tyttö teloitettiin vaikka Sri Lankan presidentti ja monet, myös ulkomaaliset tahot aina YK:ta myöden vetosivat Saudien kuninkaaseen. Nyt presidentti ilmoitti, että Saudeihin ei enää myönnetä viisumeita siirtotyöläisille.

Mutta minkäs teet. Puolitoista miljoonaa srilankalaisnaista työskentelee arabimaissa siirtotyöläisinä. Meille se on arkipäivää, koska monien avustettavien lasten äiti on siellä. Laskin juuri, että siirtotyöläinen lähettää vuodessa 1000-2000 euroa kotiinsa.  Se tekee 2-3 miljardia euroa vuodessa. Se on köyhän maan ylivertaisesti suurin valuuttatulo. Huh huh. Tapasimme juuri kaksi sisarusta, joita autoimme pitkään tsunamin jälkeen. He olivat lähes ainoita 1200 ihmisen hengen vaatineessa onnettomuudessa kun jättiaalto hautasi junan vaunuineen ja ihmisineen metrien syvyiseen liejuun. Tytöt kertoivat olevansa lähdössä Jordaniaan siirtotyöläiseksi. Vaihtoehdot vähissä.

Pitkäaikaiset vapaaehtoistyöntekijämme Ritva ja Eeva lähtivät kotiin. Suurkiitos heille. Olemme Marjan kanssa vielä maaliskuun puoleen väliin. Karioskarikin palasi leipätyönsä ääreen. Joimme pitkästä aikaa aamuteet kahdestaan. Sitten portin takan odottikin jo kyläpäällikkö, jolla oli kirje sairaiden kaksosten äidiltä. Coolman tuli Lasten vastaanottokeskuksesta Toivolasta ja toi tullessaan palkkaamamme lääkärin kirjoittaman lääkelistan. Mukan oli myös kirje, jossa Toivolan viisi opettajaa pyysivät melkoista palkankorotusta. Että silleen. Täällä oli maan itsenäisyyspäivä, joten  uskoimme, että meilläkin olisi vapaapäivä. Mutta ehkä sitten syssymmällä joskus. Tiedättehän, mitä Sri Lanka merkitsee. Sri on vapaa ja Lanka on saari.

Rakkain terveisin


Marja ja Pentti-Oskari