11.02.2009 Jouten ei ole hyvä olla
11,2,2009 Pentti-Oskari Kangas
Sri Lanka
11.02.2009
JOUTEN EI OLE HYVÄ OLLA
Elämää täynnä oleva viikko.
Täällä kävi suomalainen toimittaja 2 päivää mukana kulkien. Kysyi että eikö vanhalle herralle jo tule mieleen, että voisi päästä elämässä vähän helpommalla.
Ei tiennyt tämä nuori toimittaja kysymyksensä aiheuttamaa reaktiota. Pienessä sanelukoneessa vaihtui kasetti tiuhaan tahtiin, ennen kuin hän pääsi seuraavaan kysymykseen. En toista sanomaani. Ihan ohut siivu pähkinänkuoressa: Me lutherilaiset rukoilemme tekemällä työtä. Se on meidän onnemme. (Sen sanottuani vasta oivalsin, kuinka ajankohtainen tämä sanonta onkaan.) Elämän helppous on ei ole ihmiselle hyväksi. Jonninjoutavuus. Tekemättömyys. Ihmisen mielen tappaja. Näin sen koen.
Rymättylässä naapurissamme on menestyvä sillifirma. Omistaja myi sen islantilaisille (ennen lamaa – tietenkin). Rahaa tuli reippaasti. Tapasin ystäväni ja kyselin kuulumisia. Miten nyt menee? ”Päin Brinkkalaa,” kertoi ystäväni ”Ajattele nyt! Aamulla kun heräät, juot kaffeet ja luet lehdet ja sitten tuskailet mitä hemmettiä tänään tekisin?”
En ole tavannut häntä nyt sitten laman alkamisen. Luulenpa, uskonpa, että nyt saattaisi olla oivallinen hetki ostaa firma takaisin. Islantilaisilta. Tekisi nk. ”Heset”.
Jouten ei ole hyvä olla. Se tuhoaa salakavalasti ihmisen aivoituksen. Elämisen ilon, huumorin ja elämänmyönteisyyden. Ihminen haluaa joka päivä kokea itsessään onnistumista. Miten teet sen jouten ollessasi? Toimittaja vaihteli kasettia ja huokaili ”tämä on mielenkiintoista, tämä on rautaa.” Sanoin, että tämä on hyvää elämää. Ihmisen ei ole hyvä olla jouten.
KALASTAJAPERHE
Tämän toiminnan yksi suoloista on ollut kummien palautuskirjeet. Älkää pantatko. Kirjoittakaa mielipiteitänne. Se antaa voimaa meille – tiedämme miten mennään ja minne mennään.
Viime talven yksi uusista hankkeistamme oli nk. kalastajaperheen tragedia. Se riipaisi syvältä meitä ja monia kummejamme myös. Annoimme heille pankkikirjan, jolla he saivat koko vuoden 2008 toimeentuloon. Ruokaan ja koulunkäyntiin.
Menimme paikalle. Naapurit kertoivat, että perhe oli lähtenyt syksyllä pohjoiseen 350 km päähän. Äidin siskon luo. Saamamme tiedon mukaan heillä on nyt kaikki hyvin. Ymmärrän leskiäitiä, joka halusi muuttaa kokonaan uuteen ympäristöön. Kotiinsa hirttäytyneen miehen muisto taatusti leijui painostavana kodin yllä. Etenemme taas kohti uusia avustuskohteita.
LOTUS HILL VAMMAISKESKUS
LAKSI rahan mitta
Rakentajan lupaus, että se on valmis sovittuna aikana näyttää pitävän paikkansa. Viimeistelytöitä tehdään nyt tosissaan, yötä päivää. Alkuviikosta seilasimme rakentamisesta vastaavan mestarin ja munkki Banagalan kanssa läpi kuittimeren.
Halusin tehdä tarkan väliselvityksen lähettämiemme rahojen ja vastaanotetun rahan balanssista. Sekä rahan ja tehdyn sopimuksen toteutuksesta. Aika rankkaa työtä. Päivä siinä melkein vierähti. Rahamäärien kirjoituksessa tuli jo vastaan erilaiset käytännöt. Täällä suurten summien perussumma on ”laksi” eli 100.000 rupiaa – sata tuhatta. Miljoona ei ole täällä miljoona, vaan 10 laksia. Tämä nyt on yksinkertaista. Mutta siten alkaa sekamelska. Me kirjoitamme miljoonan 1000000 tai 1.000.000. Täällä kirjoitetaan 10.00.000 koska laksi on perusluku.
Osannette kuvitella, miten yhden pisteen merkitseminen eri paikkaan sekoittaa totaalisesti tällaiset selvittelyt. Minulla oli tarkka erittely maksuliikenteestä ja nyt siis piti löytää balanssi keskenämme. Pitkän uurastuksen jälkeen se löytyi. Aivan rupian tarkkuudella. Kyllä helpotti.
Sitten uppouduimme sopimukseen saloihin. Kutakuinkin päästiin loppusuoralle. Edellisen rakentajan sähläyksiin kuului mm. se, että kaikkien kattokannattimien lukumäärä ja vahvuus ei ollut riittävä.
Tehtiin muitakin pieniä muutoksia ja lisäyksiä. Ne rahoitettiin sillä, että lattioiden kaakelien sijaan valettiin paikalliseen tapaan hienosta betonista sliipaten lattiat, jonka päällikerroksen valuun sekoitettiin luonnosta saatavaa tumman punaista maalipulveria. Lopuksi maalattiin vielä kahteen kertaan. Se oli hyvä ratkaisu käytännön kannalta. Kaakelilaatat olisivat olleet varsinkin sadesäällä vaarallisen liukkaat. Näin pysyttiin myös budjetissa.
Viimeisenä vääntönä vesijärjestelmä. Kaivon syvennyksessä tuli kallio vastaan ja tarvitsevat tietenkin uuden kaivon. Kauemmaksi tontilta. Mestari toi piirroksen ja laskelmat. Vesitorni betonista ja säiliö, kaivo uuteen paikkaan. Putkitus ja pumppusysteemit. Hinta 1.8 milj rupiaa eli 13.000 euroa. Näytin sopimusta, jossa oli selkeästi mainittu, että vesijärjestelmä kuuluu urakkaan. Tiedän, että käsin kaivettu kaivo maksaa noin 30.000 rupiaa eli runsaat 200 euroa. Sanoin, että ok. Me maksamme uuden kaivon, mutta ei mitään muuta. Käytin hyväkseni Teitä, arvon kummit, ja kerroin, että minulla ei ole valtuuksia lisäkustannuksiin. ”Maksakaa edes puolet!” Ei yhtään! Alkoi hirveä singalesinkielinen pulina, joka päättyi sanaan. OK.
Tulomatkalla edustajamme Thilakasir kertoi huomanneensa sopimuksesta, että ilmastointilaite oli jätetty pois. Sen me vähennämme loppusuorituksesta, joka maksetaan, kun rakennuksen loppukatselmus on tehty ja hyväksytty. Hyvä Thilakasiri!
Banagalalta saimme listan tarvittavista huonekaluista ja keittiötavaroista. Luettelo sisälsi yli 200 huonekalua. Sänkyjä, pöytiä, tuoleja. Kävimme saman tien paikallisen puusepän luona, joka antoi seuraavana päivänä tarjouksensa. 1.824.000 rupiaa eli 13.000 euroa. Se on liian kallis. Valjasti useampia henkilöitä ottamaan vertailevia tarjouksia. Suunnitelmissa on myös mennä pääkaupunkiin ja selvittää siellä hinta – ja laatutasoa. Ensimmäisenä toi vertailevan tarjouksen Coolman. Hinnat oliva 25% alemmat. Hinnoittelun perusteena oli yksikköhinta. Kun tarvitsemme yli 200 huonekaluyksikköä, pyysin uuden nk, tukkuhinnan. Muitakin vertailevia tarjouksia on tulossa. Nyt kannattaa nähdä taas vaivaa.
TÄRKEÄ KOKOUS
Sunnuntaina 8.2 oli suuri neuvottelutilaisuus rakennuksella Sri Lankan sosiaaliministeri Premasiri, ministeriön korkein virkamies Colombosta, sekä läänin avustustoiminnasta vastaavan osaston päälliköt. Munkki Banagala sekä munkki Samitha, jota kutsumme ministerimunkiksi. Hän on myös Parlamentin jäsen ja hyvissä väleissä maan tärkeiden ihmisten kanssa.
Jo aiemmissa neuvotteluissa olin tehnyt selväksi, että Lotus Hill hankkeen päämääränä on ollut rakentaa keskus valmiiksi ja luovuttaa se paikallisille, jotka ottavat sen hoitoonsa. Jatkossa tarpeen ja voimavarojen mukaan konsultoimme heitä.
Lopputulos oli parempi kuin olin ikinä edes haaveillut: Yhteiskuntasuhteiden erikoismies munkki Samitha tulee toimimaan keulakuvana, munkki Banagala operatiivisena käynnistäjänä ja johtajana ja valtion Sosiaaliministeriö rahoittajana ja tukena. Näin mennään 6 kuukautta. Sen jälkeen toiminta rekisteröidään ja mukaan astuu lisäksi Läänin avustustoimista vastaava osasto.
Vammaiskeskuksen tulevaisuudesta päättäneet.
Alarivissä vaemmalta Marja, ministeri Premasiri.
munkki Banagala, kiireapulainen pikkuoskari.
Takana oikealta, Eeva, pikkuoskarin takana
Iso-oskari, Pääkaupungin korkea päällikkö,
yhteyshenkilömme Sri Lankass Thilakasiri sekä
aluehallinnon edustajat ja RITVA.
TÄRKEÄ PÄÄTÖS
Kaiken edellisen perusteena oli se, että valtio ja munkkien hyväntekeväisyysjärjestö halusivat keskuksen toiminnan erikoistuvan alle 15-vuotiaiden mielenterveyttä sairastavien lasten hoitamiseen. Tämänlaatuista toimintaa heillä ei ole aiemmin ollut. Osannette arvata, että tämä sopi meille mainiosti. Se oli heidän ideansa. Uskon, että sillä on suuri merkitys myös toiminnan motivaatiossa. Vielä jäi auki koko alueen aitaaminen, josta pyysimme hinta-arviota. Päätöksen sen kustannuksista teemme myöhemmin.
Lotus Hill -hanke tulee jatkossa olemaan mukana vain konsultoimassa. Me olemme täyttäneet lupauksemme ja toteuttaneet haaveemme. Nyt on vastuu paikallisilla. Kaikki hymyilivät ja vakuuttivat olevansa kovin tyytyväisiä. Näin helppoa se on!!!
Avajaiset ovat mahdollisesti ennen lähtöämme eli 15.3.
MUNUAISPOTILAS
Kyläpäällikkö, Marja Ja Karioskari kävivät munuaispotilaan kotona. Sieltä saatiin lisätietoa. Poika on sairaalahoidossa valtion sairaalassa Colombossa. Seuraavana päivänä sovittu tapaaminen Colombossa. Turvamiesten ohi meneminen tuotti lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Poika löytyi kuin myös häntä hoitanet lääkärit. Hän on ollut dialyysihoidossa jo useita kuukausia. Kapasiteetin vuoksi se voidaan tehdä vain kaksi kertaa viikossa. Se ei ole riittävä, sillä pojan kunto on niin heikko, ettei leikkausta voida vielä tehdä. Lisäksi poika kiellosta huolimatta juo vettä useita litroja päivässä, joka aiheuttaa ongelmia. Siitä johtuu jalkojen ja vatsan turpoaminen. Lääkäri kertoi, ettei poika usko heidän vedenjuontikieltoaan. Mainittakoon, että pojan sänky oli vesikraanan vieressä!
Hoitava lääkäri kirjoitti todistuksen hänen tilastaan. Sovimme, että 2-3 viikon kuluessa soitamme hänelle. Jos tilanne on parempi, poika leikataan. Taas muuttui systeemit. Lääkäri sanoi, että valtio maksaakin leikkauksen. Mutta hylkimislääkkeet tulevat Saksasta ja ne ovat kalliit, ja niitä valtio ei maksa. Sitouduimme maksamaan ne. Tarkkaa summaa ei tiedä, ennen kuin leikkaus on tehty ja nähdään hänen reaktionsa.
Iloisena uutisena voi kertoa, että viime maanantain aikana (päiväkirjani ilmestyi maanantaina) munuaispojan tilille oli tullut rahaa yli 1500 euroa. Koko ajalla 2-6.2 rahaa on tullut yhteensä 2257 euroa. Summat ovat olleet 1-1000 euron välillä. Maksajia on ollut yhteensä 48 kpl – On tämä merkillinen hanke, tämä Lotus Hill. Myötäeläjiä on paljon ja paljon on myös konkreettisesti auttamaan rientäneitä. Taas kiitoksia niin paljon, että varmaan riittää.
Munuaispoika odottaa kuntonsa kohomista
päästääkseen siirtoleikkaukseen.
KETKUJAKIN LÖYTYY
Kuulimme, että yksi syy kansainvälisten auttajien maasta poistumiseen on se, että esim. tsunamin uhrien talonrakennushankkeissa on epärehellisyys rehottanut valtoimenaan. Ne joilla on jo talo, ovat vempuloineet itselleen toisen, jopa useita taloja. Ja myyneet edelleen. Kärsijänä ensisijaisesti tsunamin todelliset uhrit.
Kun rahankiilto tavoittaa ihmisten silmät, moraali lentää hetteikköön. Kuten olen luvannut, kerron myös oman hankkeemme hyvistä ja huonoista tapahtumista. Erikoislaatuinen seurantamme ei ruohonjuuritason hankkeissa ole mahdollistanut välistävetoja. Ainakin niin uskon vakaasti. Mistäs sitä koskaan kuitenkaan tietää. Vammaiskeskuksen ensimmäinen rakentaja pissasi vähän silmään, mutta sen selvittely on kesken. Uusi urakkasopimuksemme suurelta osin peitti sen pissauksen. Pankkitakauksen vielä katsomme loppuun asti. Jos sieltä jotain tulee, raha käytetään maisemointiin ja puutarhan rakentamiseen.
Tässä omahyväisyydessä kieriskellessä sitten kirpaisi. Tsunamin jälkeen rakensimme viidelle nk. hetteikköperheelle talot. Paikallinen asioita hoitava kumppanimme rahasti kuitenkin ainakin osalta näistä perheistä rahaa muka tontin ostoon. Piti rahat itsellään. Nyt vasta neljän vuoden jälkeen kuulimme asiasta. Miksikö he eivät kertoneet meille aiemmin? Eivät uskaltaneet. Uskonette meidän kiukkumme. Autamme nyt perhettä tekemään rikosilmoituksen asiasta. Auttaneeko vai ei. Periaatteessa se on tehtävä.
Sama mies oli mukana nk. joulureppuhankkeessa. Maksoin kenkätehtaalle mm. kengät. Sain kuitit. Sama kelperi ei maksanutkaan niitä tehtaalle, vaan kertoi asiaa kysyneeltä ministeri Premasirille, etten ole maksanut niitä hänelle. Premasiri tiesi kysymättäkin, kuka valehtelee ja pakotti kelperin maksamaan kengät. Hän maksoi ne sitten 2 viikkoa lähtömme jälkeen. Että tällaista tämä mitalin toinen puoli. Isävainaani sanoi viisaasti. Älä epäile ketään, älä usko kehenkään.
HAUTAUSBISNESTÄ
Tie kotiimme kulkee hetteikön sivuitse, niemen nokkaan. Noin 30 metriä ennen porttiamme oli tehty paalutettu ja tasoitettu pengerrys noin 300 m2. Perällä oli rakennettu halvasta laudasta kyhäelmä. Sen eteen noin 35 hengelle katos. Kierrätys toimii. Katon rakennusmateriaalina olivat erilaiset pelti-, puu-, muovi- ja pahvipakkaukset. Meille kerrottiin, että siihen tulee hautausseremoniapaikka. Tunsin jo sieraimissani palaneen ruumiin käryn. Sitten paikan isäntä tuli pyytämään bisnekselleen taloudellista avustusta. Sanoin Marjalle, että edelleen Lotus Hill toimii auttajana eläville. Ei kuolleille. Marja kuitenkin heltyi ja antoi 2000 rupiaa omista rahoistaan, Ritva samoin 2000 ja minä kuulemma myös 2000 eli 6000 yhteensä.
Sunnuntaina klo 16 oli paikan vihkiäiset. Sattumalta ajoimme kotiin tullessamme paikan ohi. Tilaisuuden aloittaminen odotti meitä. Tietämättämme. Paikalla oli lähes 40 kyläläistä aivan lähintä naapurustoamme. Paikka oli rakennettu palvelemaan nimenomaan kylämme nurkkaosaa Beliatta Duwaa, eli niemeämme.
Marja, Ritva, Karioskari ja kaverinsa Mikko istutettiin eturiviin katoksen alle. Minä jäin ulkopuolelle ilmanvaihdon takia. Perustelin sijaintiani normaalia tehokkaammalla hapenottokyvylläni.
Tunti puheita paikallisella murteella. Kyläpäällikkökin äityi englanniksi kehumaan meitä. Ja sitten taputettiin. Minäkin takarivistä oikein raivoisasti. Karioskari piti hienon kiitospuheen englanniksi. Ymmärsin, että olin luvannut paikalle ison liitutaulun ja kolme pöytää. Sitten taas kaikki taputtivat ja katsoivat minua takarivissä. Hymyilin, vaikka samalla päätin kotona nirhaavan poikani holtittomista lupauksista. Ei riitä, että äiti lepsuilee.
Kun tilaisuus päättyi, selvisi, että paikka on kylän yhteinen sosiaalinen kokoontumispaikka. Hautajaisten suunnittelu- ja järjestelytoimet on vain osa siitä. Liitutaulua ja pöytiä tarvitaan kylän lapsien englanninkielen opettamiseen päivittäin. Huomasin yhtäkkiä olevani mukana tärkeässä kyläyhteisön sosiaalisessa toiminnassa. Muutamalla eurolla selvitään tästäkin. Varmistin vielä, ennen liitutaulun hankkimista, että ruumiit poltetaan muualla.
Kyläkulmamme sosiaalikeskus vihittiin
Vihkiäisseremonian hiljainen hetki sodassa
kuolleiden sotilaiden muistoksi
Tradition mukaan jokainen sytyttää öljylangan
ERANKA VOI HYVIN
Jalatonta ystäväämme, Erankaa, on mukava käydä aina välillä tervehtimässä. Luokan 43 oppilaasta Eranka on 10. paras, joka on hieno saavutus vammaispotilaalta. Äitihän on ollut teepellolla töissä 2-3 päivää viikossa, saaden palkkaa päivästä 150 rupiaa eli yhden euron. Laman myötä teen hinnan romahtaessa puoleen, satoa korjataan enää vain osa entisestä. Tuottajahinta ei riitä palkkoihin. Arvannette, että Erankan äiti, pätkätyöläisenä jäi kokonaan ilman töitä. Tuli niin paha mieli hänen puolestaan. Kaunis kotihan heillä nyt on, mutta syödäkin pitäisi ja elää.
Otin talteen äidin pankkitilinnumeron ja liitimme hänet Lotus Hill kummijärjestelmään. Muiden siinä olevien lailla hän voi nyt nostaa kuukausittain tililtään 1200 rupeeta eli runsaat 8 euroa. Lotus Hill hankehan on 100 % ryhmäkummihanke, jossa jokainen kummimaksunsa maksanut avustaa ryhmässä valittuja kohteita. Kohteetkin ovat 90% kokonaisuuksia, jossa kaikkien kohteena olevien elämisen tasoa nostetaan ja erityisesti koulunkäynnin turvaaminen orvoille ja köyhille on tärkeä kriteeri.
Eranka täyttää nämä. Isä on kuollut ja äiti työttömänä todellisessa ahdingossa. Poika on motivoitunut ja iloitsee koulunkäynnistä ja vielä pärjääkin hyvin. Voin vakuuttaa arvoisat kummit, että tutkimme ja seuraamme äärimmäisellä tarkkuudella avustettavien taustoja. Jos koulurahoilla äiti hankkii sormuksen (niin kuin on käynyt kerran) avustus loppuu siihen paikkaan.
Jalaton poikamme Erankka ja hänen
äitinsä rakentamamme uuden kodin portailla.
NAAPURIN SAIRAS POIKA
Kylämme sosiaalikeskuksen vihkiäisten yhteydessä tapasimme 2,5-vuotiaan pienen suloisen pojan. Kylän puhemies kertoi lapsen olevan kovin sairas.
Poika asuu aivan naapurissa, joten äiti riensi tuomaan lapsen sairaalapaperit. Emme ole alan ammattilaisia, mutta jotain tiedämme. Esim. pojan maksan arvo ALAT oli 855, kun se normaalisti on 10-40 välillä (luki paperissa) Minä olen ylpeillyt 45 ALAT -arvolla ja minulle on sanottu, että alle 90 pitäisi olla. 855 kertoo paljon. Triglyceride oli 463 mg/dl. Se on tosi korkea Ja sitä rataa monet muutkin arvot. Otin papereista kopiot, menen kylälle, skannaan ne ja laitan tutulle sisätautiprofessorilleni tiedoksi. Saanemme tietää enemmän asiasta. Poika oli niin suloinen kuin olla ja voi. Katsokaa vaikka kuvasta.
KÄÄRMEVERKKO
Rakensimme aitamme suojaksi tiheän metalliverkon käärmeitä vastaan. Alkoi olla jo sellainen vilske, että piti vähän toppuuttaa. Samalla aita estäisi Bullad -ja Tarja koiriemme ylimääräiset kyläjuoksut. Mutta mikä niitä kiimassaan pidättää. Bulladille tuli juoksuaika. Se otti puolesta pihasta vauhtia, niin että hiekka pölisi ja syöksyi tarkkaan valitsemaansa paikkaan kohti verkkoa. Singahti läpi kuin suomalaisen singon ammus. Siinä uusi kulkutie – koiran mentävä reikä koirille. Ja käärmeille.
Nyt tilasin vahvemman verkon. Jos sen läpi vielä menee, luovutan. Löysimme valtalehdestä saksanpaimenkoiran pentujen myyntiosoitteita. Koirankouluttaja Askon kanssa juttelimme uuden Kiiran ostamisesta. On vain yksi ongelma. Onkkelin pitäisi motivoitua ja haluta apulainen itselleen. Viimeksi kun Asko yritti opettaa Onkkelia käsittelemään Kiiraa, Onkkeli häipyi naama mutrussa mökkiinsä ja mutisi, ettei hänellä ole aikaa leikkiä koiranpentujen kanssa. Onkkelista alkaa muodostua sellainen ikämyötäinen omapäisyys.
KYLMIÄ TERVEISIÄ
Kummien lähettämät terveiset ovat aina virkistäviä. Sain kirjeen Lapin Annelilta. Viime talvena vietimme ikimuistettavan päivän kahden pohjoisen ladyn, Annelin hänen ystävättärensä ”Lento-Kaarinan” kanssa. Muistanette kun Finnairin koneessa syntyi lapsi, miten lehdet kirjoitti Lapissa pikkukoneessa syntyneestä tytöstä, jonka nimeksi äiti sai papin ristimään Lento Kaarinaksi. Iltalehdestä soitettiin minullekin, että saavatko he käyttää päiväkirjassani ollutta Lento-Kaarinan kuvaa. Kuva oli viime talviselta tapaamiseltani Lotus Hill vammaiskeskuksen rakennustyömaalta.
Anneli lähetteli terveisiä, että oli kadottanut Herrankukkaron sivuilta päiväkirjani. Uusimme sivut ja nyt tekstit löytyvät hiukan eri paikasta kuin ennen.Yläpalkin oikeassa reunassa lukee Sri Lanka. Anteeksi hämmennys. Lopuksi Anneli kertoi, että SEVETIN VÄYLÄSSÄ on pakkasta nyt 36.7 astetta. ”Rupes talviteitä tekemään” kirjoitti Lapin Anneli. Kerroin, että olemme täällä päässeet vasta 34 asteeseen. Etumerkki on kylläkin eri.
Siitäpä mieleeni talvinen jääjuttu:
Vaaleahiuksinen nainen meni pilkille. Kairasi jäähän reiän. Ylhäältä kuului ääni: ”Jään alla ei ole kaloja” Vaaleahiuksinen vaihtoi paikkaa kolme kertaa. Aina sama ääni. ”Oletko Sinä minun Herrani?” kysyi vaaleahiuksinen hädissään. ”En, olen jäähallin vahtimestari”, vastasi ääni ylhäältä.
Lämpimin terveisin
Pentti-Oskari
Lähetä sähköpostia
Ps. Vielä kerran kerron suuren onnistumiseni salaisuuden: Suurena (kooltaan ja määrällisenä) ruisleivän ystävänä saan tännekin ystäviltä tuliaisina ruisleipää. Viikkojakin jääkaapissa säilyneenä se kuitenkin kuivuu todella kovaksi. Mutta ei homehdu, niin kuin huonelämmössä. Paloittelen sen valmiiksi. Kun otan käyttöön, liotan vedessä muutaman sekunnin ja annan valuuntua … vetäytyä pari minuuttia. Sitten leivänpaahtimeen tupla-aika. Tuloksena vastaleivotun ruisleivän tuoksu ja maku. Viimeisen päälle. Jollette usko, kokeilkaa. Mutta sen pitää olla 100% rukiista eikä mitään vehnämössöleipää, joka ei kovetu kuukausiin. Mitähän aineita niissäkin on?
”Isot nautinnot tulevat usein pienistä asioista”