13.01.2006
13,1,2006 Pentti-Oskari Kangas
Paholaisen ilta ja Tamilisodan uhka
13.1.2006
Sateen sattuessa sisällä 13.1.06
Paholaisen ilta
Viime viikolla kirjoitin ennen iltaohjelmaa meneväni paikalliseen kulttuuriesitykseen, paholaisten iltaan. Devills-sana on tullut tutuksi ruokalistan yhteydessä. Se takaa vuorenvarmasti keuhkoputken, ruokatorven ym. avointen aukkojen avautumisen kertaheitolla. Venyyyyttelin itseäni ja lähtöäni kotona ja saavuin Hikkaduwan Coral Rock -terassille hieman myöhässä. 30 rupian lipun Marja maksoi pohjattomasta vaaterahastostaan.
Terassilla oli arviolta 40 ihmistä, lähes kaikki turisteja. Olin mielissäni kun tiesin, että taiteilijoilla oli omariskikeikka. Kollegiaalinen sympatia. Istahdin muiden turistien joukkoon.
Noitarumpu puhui ja noitatanssit etenivät perinteiden mukaan. Pelotusefekti ei oikein euroihmisiin tehonnut. Lukuisia kertoja näitä esityksiä seuratessani olen raukkamaisesti pohtinut niiden kulttuurillista oikeellisuutta. Vai vainko viihdettä? Samanlaista turistien hööpöttämistäkö kuin Lapin turistikeskuksien ”lapinkasteet”. Grillihiiltä naamaan ja sitten litania käsittämättömällä kielellä loitsua. (Normaali suomenkieli riittää siihen hyvin.)
Paholaisilta eteni kohden huipentumaa. paholainen kirjoitetaan aina pienellä etukirjaimella. Paitsi laulaja Kauko Röyhkä, joka löysi aikanaan pienen kiilan musiikillisella sarallaan.
Tämä taiteen runollinen helmi haistoi saatananpalvojien – eikä siinä vielä kaikki – myös asiasta kiinnostuneiden nuorten puberteetti-ikäisten lasten asiaankuuluvan uteliaisuuden. Pääpaholainen kävi väliajalla näyttämässä yleisön keskuudessa parikymmensenttisiä koukkuja, joita käytetään mm. hain kalastuksessa. Metallin paksuus noin sentti. Aidoilta näyttivät ja kansa taputti, vaikkei tiennyt mitä tuleman pitää.
Lavalle tuotiin keskenkasvuinen, korkeintaan puberteetti-ikäinen pelokkaan näköinen poika. Noitarummun päristessä vanha äijä kiinnitti kaksi koukkua pojan selkänahkaan. Sen jälkeen hän sitoi koukkuihin narut ohjaksiksi. Poikarassu kulki kuin valjastettu hevonen lavalla ja rähmäukko perässä ohjaillen ja käsittämättömiä huudellen.
Näin pojan surulliset kasvot. Minulle tuli aivan mieletön primitiivireaktio. Täysin suunnittelematta, ajattelematta yhtään mitään, ryntäsin keskelle lavaa. Näytin pojan selkää, jonne koukut oli kiinnitetty. Sen jälkeen laitoin pääni ukon kasvojen viereen, näytin sormellani hänen aivojaan ja karjaisin: ”Idiot” Yhtä suunnittelemattomasti kävelin mieliosoituksellisesti suoraan ulos esityksestä.
Istahdin hotellin aulaan ja vedin ensimmäisen kerran henkeä. Vasta nyt tajusin, mitä olin tehnyt.. Ohjelma keskeytyi. Saliin tuli täydellinen hiljaisuus. Sali tyhjeni vähin äänin. Olin niin tämän primitiivireaktioni vallassa, etten pystynyt tapahtumasta keskustelemaan vähään aikaan. Vapisin kauttaaltani. Vaikka se on väärin, vapisin vihasta. Vapisin lapsen väärinkäytöstä. Vapisin meidän turistien puolesta, jotka ilta illan jälkeen saapuvat seuraamaan tällaista irvokasta esitystä. Ohjelmaan kuuluu, että tämä poikaraukka esityksen jälkeen kiertää keräämässä yleisöltä rahaa.
Yöllä en saanut unta. Olin hädissäni aiheuttamastani konfliktista. Tästä esityksestä poikahan ei saanut lainkaan rahaa.
Tämä asia on jo viikon vanha, mutta vasta nyt pystyn tämän kertomaan. Sydämessäni toivon, että tämä huru-ukko keksisi jonkun muun ohjelmanumeron entisen tilalle. Kuten niin monasti olen kertonut, tämä on vastakohtaisuuksien maa.
Tamilisodan uhka
Tamilisota on Trincomalessa rauhantarkkailijana olevan ystäväni mukaan nyt lähempänä kuin koskaan viimeisen 4 vuoden aikana. Alueella on käytännöllisesti katsoen täydellinen sotavalmiustila. Pommeja räjähtelee päivittäin kaduilla. Itsemurhaiskuja. Murheellista. Tämä tsunamin uuvuttama kansa ei tarvitsisi enää sotaa.
Onneksi elämme kaukana tamilialueesta. Täällä ei koskaan ole ollut rauhatonta. Hikkaduwan seudulla on oman havaintoni mukaan tällä hetkellä turisteja enemmän kuin koskaan aiemmin. Sodan syttyminen pelottaisi uusien turistien tulon, vaikka turistialue onkin rauhallista.
Nyt on hallituksella rahaa. Kävimme tänään katsomassa Telwatta-alueen kalastajille rakennettavaa 200 talon kylää n 10 km päässä sisämaassa. Upea kylä. Upeat talot. Hallituksen yksi suurista projekteista. Mutta hallituksen osuus jäikin vain tontin luovuttamiseen. Rakennuskustannukset maksavat italialaiset avustusjärjestöt.
Rahaa on nyt sotaa varten. Suuri vahinko.
Pentti-Oskari