13.01.2008 Piukat paikat

13,1,2008 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 13.1.2008

PIUKAT PAIKAT

Eilen oli hurja päivä. Olemme neuvotelleet asianajajamme kanssa lukuisia kertoja saadaksemme tekemämme urakkasopimuksen poikki. Herttanen totuus on se, että tämä urakoitsija-velikulta on käyttänyt saamiaan rahoja muuhun kuin sopimuksen mukaiseen rakentamiseen. Niinpä työt ovat jonkin aikaa olleet pysähdyksissä.

Olemme tiukasti kieltäytyneet joustamaan piiruakaan maksuissa. Kyseessä ei ole kovin suuri summa, mutta hänen toimintafilosofiansa ei vakuuta. Ja meillä on pankkitakuu, joka kattaa ongelman. Mutta se on oma operaationsa. Onneksi meillä on hyvä asianajaja. Hänen ohjauksessaan olemme edenneet tiukasti paikallisen lain mukaan ja nyt oli vuorossa perustavaa laatua oleva yhteispalaveri. Ja olisihan tässä muutakin tekemistä.

Rakentaja oli luistanut kymmenistä sovituista tapaamisista. Nyt teimme hänelle jujun, jolla vihdoin saimme hänet paikalle. Kun hän huomasi ”joutuneensa satimeen” alkoi hirveä selitys. Emme päästäneet häntä minnekään ja odottelimme asianajajamme toimiston edessä. Kun asianajajaamme ei näkynyt, soitimme hänelle.

Voi verokirja. Nyt hän vuorostaan makaili kotonaan. Sanoi, ettei kuuna päivänä uskonut, että rakentaja tulee tapaamiseen. Pidättelimme rakentajaa ja asianajajamme saapui, mukanaan toinen asianajaja rakentajaa varten. Siis ulkopuolinen juristi.

Alkoi kolmen tunnin pommitus. Osaavat paikalliset pommittaa sanallisestikin. Ongelma oli yksinkertaisesti siinä, ettei rakentaja vapaaehtoisesti suostunut purkamaan sopimusta. Molemmat juristit munkki Banagalan säestäessä aloittivat kyllä sellaisen ilotulituksen, ettei paremmasta väliä. Ja vihdoin viimein rakentaja kirjoitti nimensä luopumispaperiin. Ellei hän olisi sitä tehnyt, olisi kestänyt kuukausia ennen kuin virallisesti olisimme voineet sopia uuden rakentajan kanssa töiden aloittamisesta.

Osaatte varmaan kuvitella miten huojentuneita Aven, Marjan ja Banagalan kanssa olimme. Se toinen juristi oli myös loistava. Rakentaja yritti taas inistä kuinka srilankalaiset juristit ovat turistien puolella. Hemantha, meidän juristimme, sanoi topakasti, että me olemme lain puolella.

Samassa yhteydessä avasin rajoittuneen sanavarastoni: ”Me emme tee bisnestä suomalaisille, vaan teemme koulutuskeskusta srilankalaisille vammaisille. Mikä moraali Sinulla on?” Lisäsin mukaan vielä vähän reijotaipalemaista äänen väristystä. Itseänikin melkein itketti. 

Tämä oli vasta ensimmäinen erä. Sen voitimme. Keskiviikkona sovimme työmaakokouksen, jossa molempien puolien asiantuntijat arvioivat rakentamatta olevan osuuden arvon. Sen myötä käytämme pankkitakuun hyväksemme. Voisin lyödä aika paljon vetoa, että rakentaja ei tule. Mutta juna etenee siitä huolimatta. Kirjoittamansa sitoumuksen mukaan voimme aloittaa rakentamisen viikon päästä uuden rakentajan kanssa. Onneksi tulijoita on pilvin pimein. Rakentaminen on taas hiipunut täällä.

Sitten kuulin Avelta, että rahattomalla rakentajalla on menossa kotinsa toisen kerroksen rakentaminen. Olen varma, että rouvallakin on uudet korvakorut.

SOTATILANNE

Saan paljon viestejä, joissa kysellään turvallisuustilannetta täällä. Voiko saaren eteläosiin tulla? Huolimatta viimeaikaisista huolestuttavista uutisista, olen vakaasti sitä mieltä, että Kittilän Pubissa tappelun merkitys Helsingissä on samaa luokkaa kuin täällä pohjoisen sotatoimet etelän rannoille. 

Eilen pääministeri puhui telkkarissa 2 tuntia. Norjalaiset ja muut rauhanneuvottelijat ajetaan vuonoille takaisin. Vanha pitämätön (siis täysin merkityksetön) aseleposopimus sissien kanssa puretaan. Hän vihjaisi myös, että tamilialueilla Pohjoisessa ja Idässä koulut ym. laitokset saatetaan sotatoimien vuoksi sulkea 2-3 kuukaudeksi. Aikamoista uhoamista, joka on tietenkin murheellista ja huolestuttavaa. 

Kuin sattumalta tämän julistuksen kanssa samanaikaisesti Colombossa räjähti 7 kpl 200gr pommia hiljaisena aikana kaukana väkijoukoista. ”Hallituksen yritys saada voimatoimilleen perusteet”, sanoi Coolman, joka on aikamoinen tietäjä. Historiassa tällainen toiminta on hyvin klassista. Ottaisivat nyt muustakin historiasta oppia. Ei rauhaa ole koskaan sapelilla tehty. Ei pysyvää. Mutta jospa se ei olekaan tarkoitus, vaan ainoastaan sisäpoliittista peliä.

Kävin tilaamassa apusilmät paikalliselta optikolta. Kuvassa olevat neitokaiset mittailivat silmieni väliä tuskastuttavan kauan. Ei ollut helppoa katsoa suoraan hymyilevän tytön syvänruskeisiin silmiin. Katsokaa mitkä täydelliset hampaat. Tuli taas mieleen Tapio Rautavaaran (jota minullakin on ollut kunnia säestää) lauluruno ”Isoisän olkihattu”. Käyn hakemassa perjantaina kaksiteholasit automaattisella tummennoksella (suomalaisen silmälääkärin tutkimuspaperin mukaan) Maksoin heti kaiken mitä neitokaiset pyysivät. Taisi mennä liikaa. Melkein 100 €.

Luulen että tilaan vielä itselleni halvat yksinkertaiset lukulasit kun viime aikoina tekstien kirjasinkoot vaan pienenee. Säästääköhän julkaisijat siinä? Aion kyllä pyytää uutta mittausta, kun silimieni väli on juuri taas muuttunut….

VANHUUS EI TULE YKSINÄÄN

Ennen vanhaan sattui ja tapahtui. Nyt vaan sattuu. Kaksi kertaa yössä tarkoittaa nykyään vessassa käyntejä. Enää ei hetkauta, vaikka ajatukset karkaavat kunhan tulisivat takaisin. Täytyy hankkia lasit löytääkseen lasit. Joka paikkaan koskee ja jollei koske, se ei toimi. Olo on kuin rilluttelun jäljiltä, vaikka ei pirtistä ole poistunut.

KIRJOITUSKAPASITEETIN
ROMAHDUS

Viime yönä heräsin tuskalliseen peukaloni särkyyn. Jännetuppitulehdusko? Kyseessä on 50% kirjoituskapasiteetistani kommunikaattorilla. Tiedän, että Suomessa töissä moni riemuitsee tästä (olen kuulemma täällä ollessani tuskallisen aktiivinen viestiohjeiden lähettämisssä). Vaimo sai aamulla raahattua sängystä lääkärille. Polvet olivat kuin tulessa … kuin vuosi sitten polvileikkauksen jälkeisenä päivänä.

Hikkaduwan Lady-Doctor ei ollut paikalla, mutta nuori mieslääkäri kirjoitti 7 erilaista lääkettä. Koko jutun kustannus 6,5€. Raahauduin Coolmanin tuk-tukkiin ja hän lähti hakemaan apteekista vielä salvaa. Pyysin tuomaan kuumemittarin. Tuntui siltä. Sujautin mittarin kainalooni ja lähdimme pompottelemaan Baddegamaroudia pitkin. Vilkaisin mittaria: 38.5 Ja sitten tuli pitovellit pihalle. Pyysin Coolmania pysähtymään ja laukun tyhjennys. Kotona ensimmäinen erä lääkkeitä ja peiton alle. Ulkona 32 astetta.

Luulen vähän, että eilinen äärimmäisen tiukka ja raskas kokouksemme vei henkiset voimat ja keho reagoi kaikella mahdollisella tavalla. Että löytyykin isosta miehestä kerralla näin paljon präkäämistä. Vaimo on tietenkin huolissaan ja ystäväpiirissään olevat terveydenhoitoalan ihmiset ovat lähetelleet diagnoosejaan. Ystävällistä kyllä, mutta toivottavasti ne kaikki eivät pidä paikkaansa.

Huilin nyt yksinäni sohvalla, kuuntelen satelliitista Radio Peiliä. Hyvää kuunneltavaa ohjelmaa aamusta iltaan. Kyllä tämä tästä.

Saatoinpa löytää ratkaisun: Olo on tietenkin heikko kun ruoka ei ole pysynyt sisällä. Löysin pakastimesta 11,5 cm mittaisen sinisen lenkin palasen. Otin sen sulamaan ja jään odottamaan sen myötä tervehtymistäni.

Tällai tänään.

Viime viikon tapahtumista kirjoittelen kunhan peukalo paranee.

* Erankan talon rakentamispäätös tehtiin. Piti aloittaa tänään, mutta tähdet olivat väärässä asennossa. Kunnioitamme perinteitä ja odotamme.

* Ilolan katon korjaus päätettiin aloittaa. Odotamme rakentajien tarjouksia.

* Toivolan kaivon vesipumppukopin rakentaminen aloitettiin. Sitten asennetaan uudet pumput (3 kpl) sekä vedetään uusi vesilinja asuntoloihin ja huoltotiloihin.

Kylän köyhiä koululapsia on huolettu jne. ym. tms….

Rutusena sängynpohjalta.

Terveyksin


Pentti-Oskari