14.01.2005 Rakennustyöt alkavat
14,1,2005 Pentti-Oskari Kangas
Hikkaduwa, Sri Lanka
14.01.2005
Rakennustyöt alkavat
Tiukka ja tuloksellinen päivä. Lions – kummilapsikoordinaattorit Ossi ja Anneli Vuorinen saapuivat Aila ja Kai Kerken kera Suomesta. Tuliaisina muun muassa lääkkeitä, järjestelmäkamerani, varakommunikaattori ja rahaa, jota ystävät ja aivan tuntemattomat ovat lähettäneet lahjoitustilimme kautta. Sain myös luettelon lahjoittajista. Kaikille niin paljon kiitoksia, että varmaan riittää! Ystävämme – myös vuosien takaa, tuttavamme ja liiketuttavamme sekä täysin vieraat ihmiset, kaikki siunauksen ansaitsevia.
Aamupalaveri rakentajakummipoikamme Anandan kanssa. Perusteellinen tilanneselvitys avustuksen kohteina olevien perheitten kotien rakennuskustannuksista. Tiili tiileltä laskimme ja kirjasimme. 48 neliön keittiön, makuuhuoneen ja olohuoneen ja wc:n kustannusarvio oli yhteensä 200 000 rupiaa eli 1562 € (1 € = 126 rupiaa):
Tänään alkoivat työt. Kuukauden päästä pitäisi olla jo pitkällä. Seuraan tarkkaan, otan kuvia, jotta pystytte seuraamaan paikallista rakennustapaa. Se on parhaimmillaan todella ammattitaitoista. Rahaa tietysti tarvitaan, sillä nyt rakennetaan kunnolla.
Sitten Baddegaman luostariin. Tämä erinomaisen hyvin toimiva kouluosasto tarvitsee kolme huonetta lisää.
Turussa matkailualan yhdistys, Skål Club Turku oli kerännyt keskuudestaan hienon summan. He saavat nyt nimikkokohteen täällä ja halutessaan voivat jatkaa myös tulevaisuudessa yhteistyötä. Päivän mittaan vierailimme temppeleissä. Jaoimme silmälaseja, lasten koulureppuja ja koulutarvikkeita. Utelimme paikkakuntalaisilta jälleen, eikö todellakaan viranomaisapu ole heitä vielä kohdannut? Vastaukseksi saimme vain hymyä. Siis ei.
En oikein ymmärrä tätä systeemiä. Liput liehuen avustusautot ajavat pääteillä. Apu ei kohtaa tarvitsevia. Kukaan ei moiti hallitusta. Toteavat vain, että näin se on aina ollut ja tulee olemaan: ”Olemme aina olleet omillamme”. Mietin Vanhasen 50 miljoonan euron ongelmaa. Sri Lankan hallitukselle se pitää antaa – vai? On paha mieli näiden ihmisten puolesta. Nyt Vanhaselle viestiä, että voiko mitenkään ”tehdä oharit”? Ei kai enää tässä vaiheessa! Pitääkö maailman olla tällainen?
Tutustuimme 60 hengen vammaiskotiin, jota kolme vapaaehtoista kyläläisnaista ylläpitää.
Oma yritykseni otti sen kummikohteekseen ja huomenna alkaa toilettien rakentaminen. Tulemme kuukauden päästä uudelleen. Yksi potilaista oli vammautunut poliosta, hän kutoi jaloillaan kauniita ryijyjä.
Ostimme sellaisen. Kävimme myös munkkien sairaalassa ja vanhainkodissa. 93-vuotias munkki sai silmälasit, voi sitä hymyä ja jälleennäkemisen iloa. Oli sävähdyttävää seurata, mitä tapahtui kun hän nosti lasit silmilleen.
Erään temppelin pihalla meille annettiin lahjaksi elävä perhonen. Puun oksalla tiukasti kiinnittäytynyt kaunistakin kauniimpi perhonen. Siipien väli 25 cm. Ihan
totta. Pikainen puhelu Suomeen alan harrastajalle. Eräs maailman suurimmista kehrääjälajeista. ATLASKEHRÄÄJÄ. Nostimme sen poistuttuamme läheisen viidakon reunalle. Takaisin luontoon.
Naantalilaisten vieraidemme kanssa vietimme viimeistä iltaa. Menimme yhteen neljästä auki olevista ravintolasta, ravintoloita Hikkaduwassa on tavallisesti noin sata. Ravintoloitsija kertoi aiemmin minulle ostaneensa ennen joulua 150 000 rupialla (yli 1000 eurolla) meren eläviä. Muut epäilivät ja minä onneton uskoin. Ajoin kiireesti kotiimme. Matkalla ehdin nähdä vilauksen soittajakulkueesta ja kauniista tuhansin kynttilöin koristellusta Hikkaduvan kylän keskustan koristellusta alueesta. Kuulin että oli järjestetty yön kestävä juhla onnettomuuden johdosta. Aihe selvinnee, kun vaimoni saapuu kotiin.
Kontrasti oli uskomaton. Tuhannet kynttilät raunioiden ja hävityksen keskellä suurten simpukoiden toimiessa puhallininstrumentteina, musiikki oli… – en osaa kuvailla mitään niin vaikuttavaa, tunnelmaan sopivampaa.
Ennen nukahtamistani vaimoni tuli buddhalaismunkkien järjestämästä tilaisuudesta. Aiheena oli ollut rakkauden ja toivon julistus. Tapahtunutta ei saa muutettua. Tästä eteenpäin selvitään lähimmäisen rakkaudella, hyvyydellä ja uskolla tulevaisuuteen. Miksihän meillä tuo uskonpuute näkyy jokapäiväisessä elämässämme?
Meillähän on kaikki hyvin, ehkäpä liiankin hyvin.
Penti-Oskari