16.02.2009 Sodan päättymisen hullaannus

16,2,2009 Pentti-Oskari Kangas

PÄIVÄKIRJA 16.2.2009
Sri Lanka

SODAN PÄÄTTYMISEN HULLAANNUS

Paikalliset tuntuvat pitämään varmana tamilisodan päättymistä. Tiikerisissejä on jäljellä enää kourallinen. Ulkomaat kehottavat heitä antautumaan. Turhaan. Sissipäällikkö VELUPILLE vain koventaa nurkkaan ahdettuna otteitaan. Äskettäin nuori tyttö räjäytti siviilien avustuskeskuksessa vyötäröpommin. Useita kymmeniä siviilejä sai surmansa. Kysyin naapurin mieheltä mikä saa nuoren tytön tekemään tuollaista. Pakko, ei ole valinnan varaa.

Velupillen sissit valitsevat perheen ja sieltä viattomimman. Jollet suostu, tapetaan äiti. Jollet vieläkään suostu, tapetaan isoisä jne. Ihmismielen varjopuolia ei ymmärrä. Kun katselin kuvia nk. sukellusveneistä, tuli mieleen pikkupoikien pihaleikit. Niin tai ei, hirveää tuhoa tällainen leikkiminen on saanut aikaan. Nyt Velupillen suojana on 200.000 ihmisen suojakilpi. Äänestäväköhän he seuraavissa vaaleissa Velupilleä?

Nyt pitää muistaa asia, joka usein jää huomioimatta. Sotivat tamilitiikerit edustavat vain murto-osaa tamiliväestöstä. Tälläkin hetkellä parlamentissa istuu useita tamilipuolueen edustajia. Yksi ministerikin on tamili. Äskettäin hän myös vetosi Velupilleen, että tämä luopuisi enempien tragedioiden välttämiseksi.

Jatkuuko taistelu sissisotana? Todennäköisesti, jossain muodossa. Rahat alkavat sisseillä olla lopussa. Nekin maat, jotka öljyn ja kaasun osingonjaon toiveissa tamileita avustivat, lienevät vetäneet häviön kentältä tukensa pois.

Paljonko mahdollisten energialöytöjen ansiosta paikalliset pääsevät sitä hyödyntämään, jää arvattavaksi. Tällä kohdin en voi olla yhdistämättä presidentti Rajapaksan viime kesäistä vastausta EU:lle ja USA:lle ym. valtioille, jotka ilmoittivat sulkevansa rahahanat, jollei tsunamiavustuksista tehdä uskottavaa selvitystä. ”Ei kiinnosta, Iran, Kiina ja Saudi-Arabia ovat ilmoittaneet lainaavansa Sri Lankalle rahaa niin paljon kuin se tarvitsee.”

Öljy- ja kaasuvarat eivät luonnollisestikaan ole mitenkään liitettävissä edellä mainittuun.

Yksi asia on varma. Jos rauha tulee (vaikka sodan voimalla) Sri Lankasta tulee loistava lomakohde muutamassa vuodessa. Infrastruktuuri on valmis, vain hiukan hiontaa. Luonto on valmiina ja hymyilevät ihmiset aina valmiina kuin partiolaiset. Tänään kertoi naapuri, että itäosa saarta, joka oli pahaa sota-aluetta, on alkanut kiinnosta mm. Saudien isoja hotelliketjuja. Luonto on siellä erityisesti silmää hivelevän kaunista. Nykyisen taloudellisen tilanteen aikana tälläkin saarella on ostajan markkinat. Kyllä se siitä lähtee. Uskotaan positiivisesti.


Kookoshedelmän monikäyttöisyyttä

VAMMAISKESKUS

Ei ollut luvatusti valmis 10.2. Mutta toden sanoen 96 prosenttisesti. Vähän maalausta, sähkötöitä ja vesisysteemi. Omakotitalon omistajana tiedän, että jos taloon muuttaa viittä vaille valmis, talon on viittä vaille valmis 50 vuotta. En siis antanut lupaa loppukatselmukseen enkä mihinkään, ennen kuin se on 100% valmis.

Olemme kulkeneet ympäriinsä ja hakeneet erilaisia kalustusvaihtoehtoja. Nyt olemme päässeet peruskalustuksen osalta jo puoleen ensimmäisestä tarjouksesta. Ja tinkaus jatkuu sillä aikaa kun keskus valmistuu. Ollaan ”kinthaalla!”

TOIVOLA

350 euron lääkelaatikot vietiin Medical Centeriin. Niillä lääkärimme pärjännee muutaman kuukauden. ompeluopettaja Mallikan tilalle siis palkkasimme toisen samanlaisen ja Marja sai hankintalistan kankaista, vetoketjuista, nuppineuloista ja langoista ja tietenkin ompelukoneneuloista.

Lotus Hill kummit, Maakannaksen perhe, tuli paikalle. Viime vuonna hankittu lentopallokentän verkkoaita tuli tarkistettua ja hyväksyttyä. Maakannakset ostivat 5 lentopalloa ja 50 tennispalloa. Tennispalloja tarvitaan kansallispeli kriketissä. Krikettikenttä on tien vieressä ja tarvitsee sekin verkkoaidan. Sen kustannus, n. 450 euroa, jaettiin kahtia. Maakannakset hoitivat toisen puolen ja Lotus Hill toisen. Taas on lapsilla tervettä toimintaa.

Sitten meitä kohtasi suuri yllätys. Valtio oli hankkinut heille leipomon laitteet. Sellaisen 60 litran tuliterän taikinakoneen ja valtavan, niin ikään uuden uunin, joiden hinta on yhteensä Suomessa noin 25.000 euroa. Joku oli lahjoittanut ne valtiolle ja valtio edelleen Toivolalle. Nyt rakennettiin oma huone, siis oikea leipomo. Lupasimme ja maksoimmekin jo yhdelle leipurille kuukauden palkan, että hän opettaa henkilökunnan ja lapset niiden käyttöön. Saimme maistiaisiksi melkein Runebergin näköiset lämpimäiset. Että maistui hyvälle.

Olen kuolannut tällaisia laitteita vuosia meidän saaristoleivän tekoon, mutta vielä eivät ole rahkeet riittäneet. Ja sitten täällä viidakon keskellä. Ounastelen, että siitä saattaa tulla pieni kaupan poikanen Toivolalle ja sillä hankitaan sitten taas jauhoja ja sitten leipää omalle väelle.

Johtaja hymyili taas leveästi ja kertoi miten viranomaiset ovat kummasti piristyneet Lotus Hill aikaansaannosten myötä. Kyllä hekin. Näin olemme saavuttaneet yhden tärkeistä tavoitteistamme.

Uusia lapsia oli tullut taas lukuisasti. Vaihtuvuuden vuoksi uskon, että me autamme 200-250 lasta vuosittain parempaan, inhimillisempään elämään. Siinä missä tutut lapsemme roikkuivat meissä kiinni, uudet tulokkaat katselivat pelokkaasti nurkan takaa. Otamme heidät sieltä esiin tavalla tai toisella. Olemme jo oppineet konstit.

Pois lähtiessämme johtajan huoneen ovelle tupsahti kaksi pientä, suloista lasta. Poika ja tyttö. 4-5-vuotiaita. Pikisilmät tuijottivat meitä epäluuloisina. Kysyin heidän taustaansa. Se tavallinen tarina täällä. Isä ryyppäsi itsensä vankilaan. Äiti lähti toisen miehen matkaan. Lähisukulaisia ei ollut. Lasten onneksi heidät toimitettiin tänne Toivolaan. Muutoin he olisivat päätyneet ehkä kadulle. Lapsikauppaan? Vaihtoehtoja on. He ovat kotoisin n. 300 km päästä. Täällä lapset yritetään toimittaa mahdollisimman kauas kotiseudultaan karkaamisen estämiseksi. Toivolan maine kelpoisena lasten huostaanottokeskuksena on kiirinyt laajalle
 


Toivolan tyttöjä tietokoneluokassa


Kummit hankkivat pingispöydän pojille


Toivolan entinen ankea sorapiha muuntui
kauniiksi puutarhaksi lasten aikaansaannoksena


Hääseremoinioita varten rakennettu rakennelma


Johtaja vasemmalla ja varajohtaja oikealla. 
Keskellä uuden leipomon pomo, jolla oli lei.

EIKÖ KOIRISTA MITÄÄN?

No totta kai. Töytärin Jussi evästi, että kirjoita enemmän niistä eläimistä. Se on niin inhimillistä luettavaa. Kirjoitanko nyt saman tien kirjan vai vainko tiivistelmän? Psoriaksen ja veressäni luimuilevan streptokokin aiheuttamien nivelongelmien yhteisäänestysten tuloksena päädyin siis tiivistettyyn muotoon.

Olen varma, että Jussikin hyväksyy päätökseni. sillä hän oikolukee tekstini ennen sivuille panoa. Luiki (lue luki) häiriöisenä tekstini on usein haasteellista.

Tässä siis Naganden koiraseikkailukirjan II osan tiivistys:

Vaimo oli hankkinut minulle tyynyn, joka teknisesti muistutti viikon vanhaa kääretorttua. Niskani oli aivan jumissa. Hakeuduin hierojalle. Yrttiöljyt kuumennettiin ja levitettiin päälakeen, niskaan, olkapäille ja valuihan sitä muuallekin valtoimenaan. Juuri kun operaatio oli saatu alkuun, soi puhelimeni. Vaimo soitti aivan hysteerisenä. ”Oskari tänne äkkiä. Pihallamme on verikoira ja se on paraillaan tappamassa Bulladia. Veri vaan lentää.”

Tempaisin paidan päälleni ja hierojan hämmästykseksi ryntäsin suoraan moponi päälle. Taakseni jäi vain öljyvana sanan täydessä merkityksestä kun liukastelin satulalla.

Naapurikylän päällikkö, joka ratkaisevasti auttoi meitä keväällä talonvaltauksessamme ”pahoilta miehiltä” halusi auttaa meitä edelleen. Hän sai ylipuhuttua ystävänsä, jolla on 2.5-vuotias Doberman (jota myös verikoiraksi kutsutaan). Hän toi tämän merkittävän lahjan meille avuksemme, sillä kukaan sri lankalainen ei tule pihamaalle, jossa on vapaana tällainen Doberman. Helppo uskoa.

Ennen uutta tulokasta paikalla oli äitikoira Tarja sekä reviirinvartijana vanhaherra Bullad. Tulokas oli myös herra-merkkinen, joten sotahan siitä syttyi välittömästi. Taistelu vaille vertaa. Mutta verellinen.  Doberman olisi taatusti tappanut Bulladin, mutta viime hetkillä tulokasta tuoneet miehet saivat sen estettyä. Doberman eristettiin aiemmin Kiiraa varten rakennettuun aitaukseen. Siellä se riuhtoi ja metelöi vailla vertaa kun saavuin paikalle. Verta valui jaloista. Bullad oli saanut enemmän turkkiinsa. Niskassa oli iso reikä, joka desinfioitiin heti. Koira vapisi kauttaaltaan ja se oli poissa tolaltaan. Miten Tarjan kävi? Kokonaisena suupalanako? Tarja löytyi savusaunan takaa vahingoittumattomana maata pitkin kiemurrellen. Peloissaan raasu.

Dobermanilla on kaiketi juoksuaika, koska Tarjassa kiinnosti ainoastaan hajujen maailma. Joka kerta kun tulokas lähestyi sitä, se käynnisti uskomattoman ärhäkän vastahyökkäyksen. Mies perääntyi naisen edessä. Onkkeli ei uskaltanut edes viedä aitaukseen ruokaa. Sanoi lopettavansa työt, jos hirmu jatkaa tontillamme.

Yritimme ystävällemme selittää, että tilanne on vähintäänkin mahdoton. Menetämme taatusti Bulladin ja Onkkelin. Ja mitä vielä. ”Mutta taatusti ei tule pahoja miehiä kylään”, sanoi ystävämme. Uskomme sen. Sovimme, että odotamme koirankouluttaja Askoa, joka tulee reissultaan 3 pv päästä. Seuraava 3 vrk olivat erikoislaatuista aikaa. Ei nukkunut kukaan silmäystäkään. Tuskin naapurimmekaan.

Kun Asko saapui, saimme asiantuntevan analyysin: Doberman on kaunis ja terve ja ihan ok. Alun perin rodun jalosti itselleen eräs ulosottomies, joten koiran perusominaisuudet ovat vähintäänkin persoonalliset. Mutta koiran ikä estää sen sopeutumista yhteisöömme. Onkkeli on liian vanha kouluttamaan ja pomottamaan sitä. Hetken kuluttua koira on talomme kingi, joka päättää täällä marssijärjestyksen. Asko, joka on elämänsä kouluttanut koiria, vahtikoiria, poliisikoiria jne. otti tiukasti yhteen tulokkaan kanssa. Se havaitsi Askossa tiukan vastuksen ja yritti ottaa luulot pois. Me muut katsoimme kauhistuneena näiden titaanien taistelua.

Askolla oli tiukka ote kaulapannasta ja hän tuijotti 20 cm päästä suoraan koiran silmiin. Koira katsoi takaisin kunnes se pikkuhiljaa alkoi antaa periksi. Mutta vapaaksi päästyään uudelleen Askon kimppuun. Kolme kertaa kauhun tasapainoa, ennen kuin koira antoi periksi. ”Se hakee nyt tontin valtiasta ja katsoi minun olevan pahin este,” totesi 10-vuotiaasta asti koiria kouluttanut ikämies. ”Hieno alansa yksilö, muttei sovi tänne.” Lahjoittaja ilmeisesti loukkaantui palautuspyyntööni, mutta en vaihda Bulladdia ja Onkkelia tähän koiraan.

Seuraavan yön nukuimme koko pihapiiri, oravia myöden kuin tukit. Mikä Taivaallinen rauha. Elämä jatkuu entisellään.

Vielä yksi juttu: Kun Kiiran alkuaikoina Onkkeli kieltäytyi sen koulutusopista sanomalla ettei hänellä ole aikaa leikkiä koirien kanssa. Sain nyt edullisen neuvottelutilanteen. Onkkelilla on kaksi vaihtoehtoa. Joko uusi Doberman jää tänne tai hankitaan uusi pieni Kiira ja Onkkeli sitoutuu sen kouluttamiseen. Arvannette Onkkelin valinnan. Nyt hakemaan uutta Schäferin pentua.
 

Dobermanni pesussa

IDEOITA

Kävin minua hoitaneen proffan luona ennen lähtöäni ja hankin monenlaista neuvoa pitkän poissaloni ajaksi täällä tropiikissa. Tällainen iso ihminen kun kummasti hikoilee ja siitä seuraa monenmoista hankaluutta. Ihoni on muutenkin konstikas mm. psorin takia. Jatkuva saippualla peseminen ärsyttää erinomaisesti kaikkia neljää kainaloani.

”Älä käytä mitään normaalia shampoota. Ne tuhoavat ihon omat vastustuskykyiset bakteerit ja punoitus on merkki tulehduksesta. On vain yksi ja ainoa oikea pesuaine. Se on tervashampoo. Sillä voit pestä koko kehosi niin usein kuin haluat. Eikä tarvitse niin useasti kuin normaali pesuaineilla.”  On vain yksi ongelma. Tervashampoo on niin halpaa, että sitä ei tahdo löytyä kaupoista. Kävin Turussa isossa marketissa, jossa oli kymmeniä shampoomerkkejä. Ei ainuttakaan tervashampoota. Naantalin luontaistuotekaupasta löytyi.

Kuukauden täällä oloaikanani jälkeen voin kertoa: toimii.  Kyllä vanha ja kokenut proffa tietää. Eikä tässä vielä kaikki: jos hiertymiä tulee, niihin hierotaan tervasalvaa. Vaimokin sanoi, että tuoksun ihan vanhalta puuveneeltä. Pitäisikö loukkaantua? Minä ainakin koen sen kunniana.

DEBET KUNTOON

Karioskari lähti lauantaina kotiin. Nuorella miehellä työt kutsuu, eikä pekkaspäiviä ole koostunut vielä niin paljon kuin isällään (menossa 50 luvun pitämättömät). Hän on ollut myös Lotus Hill hankkeessa tosi hyvä vapaaehtoistyöntekijä. Ehkäpä sukupolvenvaihdos on tälläkin saralla vielä todellisuutta. Mutta ensin pitää Debet saada valmiuteen. Minulla se vei 50 vuotta.

Ennen lähtöään hän kävi tilaamassa mittatilauspuvun. Kehitysapua sekin. Työtä paikalliselle. Kun lähtöhetki lähestyi, puku ei ollutkaan valmis. Laitettiin lentokenttäkuljetuksen kuski asialle. Ei tullut pukua ja kuskikin hävisi. On nää aika veijareita. Kuulemamme mukaan talomme keväällä vallannut entinen ystävämme joutui pariksi viikoksi vankilaan. Oli kärähtänyt kassakaappivarkaudesta. Kassakaapissa oli runsaasti rahaa ja kultaa. Mukanansa oli paholaistanssijan poika. Paholaistanssija on tehnyt alueellamme lukuisia taloudellisia väärinkäytöksiä. Myynyt mm. anoppinsa suvun talon ja piti rahat itsellään.

Hän oli saanut valtaansa myös entisen ystävämme, jonka kanssa yhdessä valtasivat talomme. Jotta pakka olisi aivan sekaisin, kerron, että nyt paholaistanssija oli kertonut poliisille, että kassakaappi oli varastettu häneltä. Ota tästä sitten selvää. Yksi seuraavista kirjoistani on aiheeltaan tämä paholaistanssija. Siitä tulee paksu kirja. Sekin kuuluu sarjaan: kukaan ei usko.

Taikausko on tällaisen luonnonkansan keskuudessa vielä syvällä. Olemme kohdanneet sen mitä merkillisimmissä yhteyksissä. Se, jos jokin, on todellista ihmisten pissatusta.

LOMALLE

Tiedän että monen kulmakarvat nousevat kun kerron, että lähdemme nyt lomalle. Lennämme naapurisaarelle MALEDIIVEILLE. Vain runsaan tunnin lentomatka ja paikallisin hinnoin. Lomalta lomalle. Se on vaan niin, että välillä tuntuu, että portin pielessämme on Sodoman ja Gomoran tienviitta. Sellainen trafiikki meillä käy.

Onkkeli on omaksunut tietotekniikan mukaisen palomuurivartijan homman, josta spämmit eivät pääse sisälle. Mutta siltikin. Ystäviä, tuttavia, autettavia (entisiä, nykyisiä ja tulevia) ei voi välttää. Ei silti, ettemmekö rakastaisi työtämme, mutta joskus tulee sellainen olo, että hetkeksi karkuun. Olemme poissa vain kolme yötä. Sitten on ohjelmaa jo sovittu jokaiselle päivälle. Kerron mereen hautautuvasta saariryhmästä Teille seuraavassa päiväkirjassani. Minua on aina viehättänyt tämä eriskummallinen valtio. Se tulee olemaan 89. maa, jossa olen käynyt.

Olen pakko-oppinut elämään ilman kelloa, koska ihoni reagoi siihen. Otan sen matkalle mukaan, koska siinä on niin paljon tunnearvoja. Viime kevään matkalla asuimme yhden yön Mount Lavinia hotellissa Colombossa. Marja osti hotellin respasta minulle 65v lahjaksi hotellin nimellä tehdyn rannekellon. Olin kovin mielissäni muistamisesta.
Ei kello kovin kallis ollut, mutta ele oli kaunis.

Maksaessani huonelaskua, huomasin, että viimeisellä rivillä oli kello. 16 euroa!

 
ystävällisesti


Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille

Ps. Marja totesi katsellessaan tien varren lapsia, että täällä lapset kulkevat käsi kädessä ja käsi kynkässä. Suomessa käsi kännykässä.