18.03.2013 Onnistumisten hetkiä 18.03.2013 Onnistumisten hetki...

PALANUT NAINEN

Vajaa kaksi vuotta sitten avioparin yöllisen riidan jälkeen mies oli heittänyt vaimon päälle kerosiinia (herkästi syttyvää polttoainetta ) ja sytyttänyt hänen palamaan. Nainen oli useita kuukausia sairaalassa. Hänen korvansa, kasvonsa, rintansa ja kätensä paloivat pahasti. Leuka kuroutui kaulaan kiinni siten, ettei hän voi nostaa päätään. Ongelmana on ihon parkkiintuminen (keloidi) ja ilman asianmukaista hoitoa, leikkauksia ja ihonsiirtoa hänen tilaansa ei voida parantaa. Yksityissairaalassa leikkaukset maksavat tuhansia euroja, johon hänellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Valtio ei täällä kustanna tällaisia kalliita leikkauksia. Jonkinlaisia korjaavia toimenpiteitä tehdään Gallen lähellä olevassa Karapitian sairaalassa (3000 potilaspaikkaa), mutta sinne on 10 vuoden jono. Hoitotakuu on täällä siis hieman erilainen kuin meillä Suomessa.

Tapasimme hänet vuosi sitten Unohdettujen Laaksossa avustustoimiemme yhteydessä juuri ennen kotiinlähtöämme. Hänen tilanteensa jäi vaivaamaan mieltämme. Tänä vuonna tultuamme jälleen laaksoon koulukenkien jakoon, hän saapui heti tapaamaan meitä. Saimme tilaisuuden tarkemmin selvittää hänen taustaansa ja elämäntilannetta. Hänellä on kolme lasta. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Yksi lapsista lastenkodissa. Kaksi on hänen vanhan äitinsä hoidossa. Aviomies on vapaana, asuen lähikaupungissa, koska uhrilla ei ole varaa kalliiseen oikeudenkäyntiin. Täällä ei ole yhteiskunnan kustantamaa yksilön oikeussuojaa.

Nainen asuu laaksossa äärimmäisen askeettisessa lautahökkelissä. Hän nukkuu lattialla paljaan maan päällä, jonne sateella nousee vesi. Katto vuotaa seulana puhumattakaan seinistä, joissa on valtavat raot.

Veimme hänelle isot kassit ruokaa, vaatetta ja runsaasti voiteita ja aromaattisia öljyjä palaneen ihon hoitoon. Hän oli äärettömän kiitollinen. Hänen tilansa on juuri nyt suhteellisen vakaa, mutta tulevaisuus on hyvin epävarma monestakin syystä johtuen. Käydessämme palaneen naisen kotona, huomasimme naapurissa rötiskän, jossa asui perhe kaksine lapsineen. Huomio kiintyi äidin sylissä olevaan n 3 kk ikäiseen hyvin sairaan näköiseen lapseen. Hänet oli juuri leikattu ja laitettu avanne. Saimme sairaalan antaman reseptin ja ostimme lääkkeet heille, koska perheellä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia siihen. Isä on työtön eikä yhteiskunta avusta millään tavoin. Pakostakin tulee verrattua lintukotomme hyvinvointiyhteiskuntaan. Suomalaisten narinat, kitinät ja valitukset tuntuvat kyllä aika – sanon sen suoraan -irvokkailta.  Kun jogurttipurkin kantta ei tahdo saada auki ja ihmisten pitää syödä jopa hevosen lihaa. Isoäitini Lyökin Mamma olisi sanonut tähän: ”Ken hyvän ruoan kanssa leikkii ja nirsoilee, sitä Jumal rankasee.”

ONNEN PÄIVÄ

Lotus Hill vammaiskodissa oli 4-vuotissynttärit. Olimme saaneet kutsun sinne. Kiireiden vuoksi ehdimme vain piipahtamaan. Keskuksen johtaja oli tilannut paikalle 20 hengen paholaistanssijaryhmän. Tanssin piti alkaa lauantai-illalla klo 18.00 ja loppua sunnuntaiaamuna klo 10.00. Tietoa siitä, kuka ohjelman maksoi, meillä ei ollut. Arvomaailmamme on kuitenkin niin erilainen ja aiempien paholaistanssikokemusten perusteella jättäydyimme tästä kulttuuritapahtumasta pois. Meillä oli siihen hyvät perusteet.

Vammaiskodin 4-vuotisjuhlia valmistellaan

Oli kuitenkin hienoa piipahtaa jälleen paikalla. Lasten leikkikentän nurmelle oli pystytetty usean sadan neliön kokoinen peltikatos. Tanssijat olivat pitkän aikaa koristeelleet juhlapaikkaa, pelkkä bambu ja kookospuun lehvät materiaaleina. Ei narua eikä nauloja. Kaikki natural. Ne olivat huikeita taideteoksia. Miten taiteellinen tämä kansa onkaan ja miten kätevä käsistään. Me saimme Marjan kanssa lahjaksi rukoilijasirkat; bambun kuoresta muutamassa minuutissa valmistetut näköiskuvat. Kauniita ja herkkiä.

Olimme edellisviikolla kuvanneet muutamaa poikaa työn touhussa. Olin ottanut heistä kuvat. Tukikohdassamme skannasin kuvat läppärillä ja laminoin ne. (täällä kosteus vaurioittaa kuvat ym. paperit hetkessä). Oi sitä riemua. Tuli mieleen vanha klassinen sanonta: ”Minä olen”.  Pienen pieni itsetunnon kohotus on vammaisille aina paikallaan. Samankaltaisuuden toteaminen muiden ihmisten kanssa on parasta terapiaa.

Kokoospähkinän kuoretkin hyödynnetään.
Maanparannusaineena. Ei kemikaaleja.

Äiti kukkii, juurelta nousee lapsi.

Viidakon tähti. Löysimme viidakosta upean äiti/tytär kukan,
jonka istutimme pihallemme. Kun äiti kukkii, lapsi kasvaa.
Kun lapsi alkaa kukkia, äiti kuolee.

POSITIIVINEN POMMI

Sitten saimme tietoomme todellisen pommin: Kun kuusi vuotta sitten aloitimme vammaiskeskuksen rakentamisen, tiedossamme ei luonnollisesti ollut hitustakaan, mitä tuleman pitää. Kolmen vuoden rakentaminen ”pahoine poikineen” oli enemmän kuin haasteellista. Mutta siitä selvittiin.

Itsekritiikin hitunenkin olisi taatusti estänyt hankkeen toteuttamisen. 8.3.2009 saaren ensimmäinen Vammaiskeskus vihittiin käyttöönsä. 1200 neliön suuruinen, lotuskukan muotoinen, kaunis ja toimiva kokonaisuus.

Alkuperäissuunnitelmamme luovuttaa keskuksen toiminta saman tien paikallisille ei onnistunutkaan. Niinpä me ruohonjuuritason ihmiset lähdimme vetämään vammaiskoulutusta kansakoulunopettajan ja terveysalan koulutuspohjalla. Saimme hienoja paikallisia osaajia mukaan. Suomalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä on näiden kolmen vuoden aikana ollut mukana parisenkymmentä. Me näimme tulokset päivä päivältä. Masentuneet ja syrjäytyneet ilman ihmisarvoa olevat vammaiset lapset alkoivat elää. Se oli meillekin suuri kokemus. Opettavainen.

Kun 3-vuotisjuhlissa saimme vihdoin luovutettu toiminnan paikalliselle munkkijärjestölle ja sveitsiläiselle avustusjärjestölle, saimme huokaistua syvään. ”Väsyneenä, mutta onnellisena”. Meidän poikia he ovat edelleenkin. Rakkaita. Gabriela, joka johtaa sveitsiläistä Lotus Hill järjestöä kertoi meille uskomattoman uutisen. Todellisen pommin: Sri Lankan Terveysministeriön kaksi korkea-arvoista virkamiestä on seurannut saarella toimivia ulkomaisia avustushankkeita ja kohteita. Myös meidän vammaiskeskuksemme on ollut heidän tarkastuksensa kohteena. Nämä miehet kävivät äskettäin sanomassa Gabrielalle, että tämä meidän rakentamamme Lotus Hill on koko saaren (mukaan lukien kaikki ulkomaalaisten hankkeet, mutta myös oman maan vastaavat kohteet) HIENOIN JA TOIMIVIN KOHDE. Niin teknisesti, toiminnallisesti ja tuloksiltaan kuin henkiseltä interiööriltäänkin. Tämä oli uskomaton arvostus. Vielä haluan kiittää kaikkia näiden vuosien ajan mukana olleita tukijäseniä. Tämän tunnustuksen jälkeen kävi taasen, ties monennenko kerran niin, että ”vanhalla miehellä nousi vesi glaseihin”.

Merkittävää hankkeessamme on sen pitkäjännitteisyys ja mukanaolijoiden uskollisuus. Lähistöllemme on äskettäin rakennettu ulkomaalasten toimesta hieno vanhusten palvelukeskus. Nyt on uhkana, että rahoitus loppuu. Näin täällä käy usein. Avustushankkeita tulee ja menee, mutta me seisomme kuin Pohjolan honka tuulen tuiverruksessa.

Elämä jatkuu Lotus Hill vammaiskodissa mallikkaasti. Nyt voimme hyvällä mielellä ja omallatunnolla keskittyä Unohdetun Laakson 1500 äärimmäisen köyhän kylän ihmisten elinolojen parantamiseen. Erityisesti lasten. Kiitollisuus on korkeinta AAA luokkaa Teille kaikille uskollisille tukijoille näiden monien vuosien ajan. Elämä jatkuu.

KOHTI KOTIA

Olemme jälleen lähdössä tältä erää kotiin ja avustusrahamme ovat pääosin käytetty mitä moninaisimpiin kohteisiin. Normaalin käytäntömme mukaan olemme keskittäneet apumme yleisiin kohteisiin, joissa koko kylän, koulun tms. saa yhteisöllisesti apua ja parannusta elämään. Surullista, mutta realiteetti ei mahdollista läheskään kaikkien kohtaamiemme järkyttävien kohteiden auttamista. Silti yritämme mahdollisuuksiemme mukaan toteuttaa vaimoni tunnuslausetta: ”Autamme heitä, jotka muut ovat unohtaneet”.

Olemme tulossa Suomeen maaliskuun puolessa välin, joten aika hupenee. Jälleen käy niin, että loppua kohden toimet vain tiivistyvät ja kiire lisääntyy. Työt odottavat kotona ja on rehellisesti todettava, että Pohjolan raikkaus siintää haaveissa jälleen.

Olen saanut todella runsaasti kirjeitä tukijäseniltämme ja muilta kirjeitteni lukijoilta. Se on ollut antoisaa luettavaa. Haluan kiittää Teitä kaikkia myötäelämisestä. Kysymyksiä saan hyvin paljon mitä erilaisimmista aiheista koskien elämäämme ja toimintaamme täällä. Suunnittelen vastata näihin kaikkiin yhdellä kertaa, kaikkien lukijoidemme tiedoksi. Joten: ole hyvä ja kysy sinua askarruttavista asioista.

Sähköpostia Oskarille

Lämpimin terveisin

Marja ja Pentti-Oskari Kangas