19.3.2019 Intian valtameren luodolta pohjolan raikkauteen
19,3,2019 Pentti-Oskari Kangas
Normaalikin vaihtelee
Kotona turvallisesti. Huh! Elämän ehtoopäiväläisenä toki haasteita riittää fyysisenkin ikääntymisen kanssa. Kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin. Opinhan taas jotain. Veren ohennuslääkkeeni käyttöohjeessa ei kerrottu sanaakaan sen säilytyslämmöstä. Kysyin asiaa apteekista. Ihmettelivät asiaa ja kertoivat sitten, että normaalissa huonelämpötilassa lienee oikein. Vein mennessäni 3 kuukauden lääkkeet. Viikkoa ennen kotiin lähtöä falskasi lääkkeen teho. Onneksi selvisin tilanteesta. Tapahtuman syytä ei kukaan tiennyt. Ei myöskään Suomessa. Pohdin asiaa ja päädyin siihen, että lääkkeen säilytyslämpötila – huoneen lämpö – oli liian korkea. Meillä Suomessa se on 20-23 astetta. Talvikodissamme päivisin 35 – 40 astetta. Se siitä normaalista huoneenlämpötilasta. Nyt voimme hyvin minä ja verenohennuslääkkeeni. Täällä Pohjolan raikkaudessa.
Lupa olla tyytyväinen
Iän myötä askeleet ovat lyhentyneet. Samoin avustuskohteittemme sijainnit. Olemme nauttineet suunnattomasti siitä, että vuosien saatossa hoitoomme ovat valikoituneet hankkeet, jotka toimivat, joiden tulokset ovat selkeästi nähtävillä ja jotka pikkuhiljaa siirtyvät paikallisten hoitoon. Koulukenkien ja -reppujen ym. tarvikkeiden jako toimii edelleen ja on aina tärkeää vähävaraisille lapsille. Tiedämme, että kehitysmaan paras apu on tyttöjen koulutus. Mutta käytännön moninaisista syistä myös pojat saavat siinä osansa.
Rakkaus voittakoon
Saarella syrjäytyneiden nuorten osuus kasvaa huolestuttavasti. Huumeet ovat leviämässä nuorten suosimilta lainelautapiitseiltä myös maaseudun köyhiin kyliin. Heroiini on kova sana. Vierailujemme alkuvuosina Colombon lentokentällä oli tuloportin päällä iso kyltti, jossa luki: ”Prostituutio ja huumeet. Kuolemantuomio”. Kuolemantuomio poistettiin vuosia sitten. Maan presidentti oli juuri vieraillut Filippiineillä. Sen Presidentti on kuuluisa rajuista toimistaan huumeongelman kitkemiseksi. Niinpä hymyjen saaren päämies ensi töikseen kotiin saavuttuaan ilmoitti televisiossa ja lehdistössä, että kuolemantuomio otetaan välittömästi käyttöön.
Olimme saaneet lukea paikallisista lehdistä lähes päivittäin useiden satojen kilojen heroiinierien salakuljetuksesta. Media kertoo myös, että monet poliitikot ovat sekaantuneet huumehommiin. Presidentti on vihdoin havainnut, että paratiisisaari haavoittuu huumeilla. Sen nuoriso ja maan tulevaisuus ovat suuressa vaarassa. Yleisesti tunnettua on nimeltä mainittu nk. mafiapomo, joka organisoi huumebusineksiaan Saudi Arabiasta käsin. Kun hän äskettäin vietti nuoren poikansa synttäreitä paikan päällä, iskivät saudipoliisit. Nyt hän joutuu oikeuteen. Siellä tuskin korruptio ym. avut toimivat. Miksikö näitä asioita kerron? Kerron sen vuoksi, että syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulutus saarella on entistä tärkeämpää. Paratiisisaarta uhkaavat paholaisen toimet. Vakavasti sanoen olen sitä mieltä, että jos paholainen on olemassa, se toimii maan päällä nimenomaan huumeiden kanssa. Olen hyvin surullinen tästä kehityksestä. Maailman lapset, meillä ja muualla, tarvitsevat rakkautta ja välittämistä, mutta usein myös taloudellista apua selvitäkseen isosta kylmästä maailmasta.
Ei hyvä, vaan erinomainen
Ja sitten tämän talven iloinen hankkeemme: Uusi koti autistisen pojan siskolle ja äidille. Se on tehty. Srilankalaiset eivät ole sen vähemmän naapurikateellisia kuin suomalaisetkaan. Ehkä jopa enemmänkin. Sen olemme useasti todenneet. Silti myös ymmärtäneet. Kun rakensimme tätä taloa, kohtasimme yllätyksen. Naapurit, toinen tosiensa jälkeen, kävivät kiittämässä meitä kodin rakentamisessa. He olivat ymmärtäneet tämän perheen surkean tilan ja äidin lähes toivottoman elämäntilanteen.
Saimme rakennushankkeen vetäjäksi eläkkeelle siirtyneen entisen kyläpäällikkömme Mahindan, jolla virtaa riittää kuin Duracel-pattereissa.
Järjestimme rakennuksen vielä siten, että Mahinda kävi pyytämässä tarjoukset omiin nimiinsä. Samoin tarvikkeiden ostot kaupoista. Iltaisin kävimme läpi päivällä tehdyt työt ja päätökset seuraavan päivän töistä ja hankinnoista. Rakennusaineiden hinnat alkavat olla jo ”päässä”, vaikka hinnat laukkaavat korkeiden hinnannousujen myötä rajusti. Kun rakensimme tukikohtamme, maksoi sementti 200 rupiaa säkki. Viime talvena 850 rupiaa ja nyt noin 1000 rupiaa (5 euroa). Koska halusimme valvoa rakentamisen loppuun asti, laitettiin hösseliksi.
Paikalliseen buddhalaiseen tapaan talon vihkijäiset olivat edellisenä päivänä ennen lähtöämme. Talosta ei tullut hyvä. Siitä tuli erinomainen. Talossa on olohuone, makuuhuone, keittiö sekä suihku/toilet sekä veranta. Sähköt ja vesijohto. Koko rakennuksen hinta oli vähän alle miljoona rupiaa eli 4890 euroa. Joku voisi väittää, että olisi tehnyt sen halvemmalla. Sopii. Siitä vaan. Löydämme kyllä kohteita, vaikka millä mitalla. Tässä olisi jollekin yritykselle, yhteisölle tai työporukalle kelpoisa haaste.
Taasen kotiinlähtö oli hyvällä mielellä. Kas kun koko maailmaa et voi pelastaa, mutta voit pelastaa yhden ihmisen maailman.
Pohjolan raikkaudesta nauttivat
Pentti-Oskari ja Marja
Sähköpostia Oskarille
oskari@ukkopekka.fi
Vapaa-ajalla tietenkin merellä. Ruorissa S/S Ukkopekan kapteeni.Vapaa-ajalla tietenkin merellä. Ruorissa S/S Ukkopekan kapteeni.
Poikani tytär Nieves teki tuttavuutta vammaiskotilaisten kanssa.
Kotus Hill -vammaiskeskus oli saanut uudet iloiset värit.
Juhlavieraita. Marja ja tyttäreni tytär Iina.
Naapurit olivat tuoneet paikallisia herkkuja.
Kookosmaitoa keitetään niin, että se kiehuu yli. Se tuottaa uudelle kodille onnea.
Äiti sytytti perinteen mukaan nuotion lattialle.
Talon vihkiäisten nauhan leikkaus äidin ja pojan kanssa.
Autistisen pojan perheen uusi koti.