21.01.2011 Vettä ja tulvia

21,1,2011 Pentti-Oskari Kangas

VETTÄ JA TULVIA.

KODITTOMIA JA KUOLLEITA.

Terveisiä hymyjen saarelta. Saarelta, jossa osan ihmisten hymy on jälleen kovalla koetuksella. Mielettömät sateet ovat saattaneet miljoonan ihmisen kodittomaksi tulvien takia. Yhtä paljon kuin tsunamin aikana. Onneksi kuolonuhreja on vain muutamia kymmeniä, mutta sekin on liikaa.

Tuhoalue on keskimaassa ja itäosassa saarta. Paikallinen tv näyttää kuvia tuhoalueelta. Kauhea sekasorto. Lehdessä oli järkyttävä kuva elefantin poikasesta, jonka vesimassat olivat nostaneet puun yläoksille padon murruttua. Sinne se rassukka kuoli. Presidentti haukkuu kansalaisia, koska nämä eivät auta tarpeeksi. Hallituksen helikopterit kyllä lentelevät ja mediaa kuljetellaan. Intia on kuulemma luvannut materiaaleja tuhoalueelle.

Trincomale, jossa 90-luvun välirauhana aikana kävimme, on yksi pahimmista tuhoalueista. Ensin oli sota, sitten tuli tsunami, sitten sota jatkui. Sodan loputtua tulivat nämä tulvat. Voi meitä lintukotolaisia Suomessa. Älkää enää kiukutelko, jollette saa jogurttipurkin kantta auki. Ei se niin suuri ongelma ole.

Täällä etelärannikolla on vain satanut enemmän kuin vuosikymmeniin. Vuorilta puhaltava föhn -tuuli on kylmää. Normaalisti aamulla lämpötila on 26-30 astetta. Edellisaamuna oli 21.3 astetta. Kylmintä 80 vuoteen. Sanovat. Minä viihdyn kummasti. Vaimo palelee villasukissaan. Maailman merkit sekaisin, sanoisi vanha kansa. Meillä ei siis mitään hätää täällä. Eikä teilläkään siellä. Ollaan onnellisia.


Roskakasa aidattiin, jotteivat eläimet
ja tuuli levitä roskia maailmalle

LOTUS HILL RY
VAAHTOSAMMUTTIMILLA HOMMIIN

Kiitollisena Lotus Hill tukijäseniemme arvokkaasta auttamisesta, kirjoitan pähkinänkuoressa pientä pintaraapaisua toiminnastamme täällä ruohonjuuritasolla. Kerron heti, että voitte olla hyvillä mielillä apunne perillemenon suhteen. Pohdin tässä juuri vertauskuvallisesti toimenkuvaamme tulipalon sammuttamiseen. Isot avustusjärjestöt saapuvat paikalle isolla tankkiautolla. Jos palopesäke on kohtuullinen, se sammuu reippaalla vesimäärällä, hyvällä sammutuskalustolla ja -väellä. Suurpalon ollessa kyseessä, senkään voimavarat eivät riitä. Me toimimme avustuksen VPK:laisena (Vapaa Palokunta) pienenä ruohonjuuritason yksikkönä. Käytössämme ei ole suurta sammutuskalustoa eikä sammuttajia.  Elämme täällä köyhien ihmisten keskuudessa mukanamme pieniä vaahtosammutimia, joita tukijäsenemme ovat meille lahjoittaneet. Emme lähde sammuttamaan suuria paloja, koska emme pysty niihin vaikuttamaan. Vaahtosammuttimemme riittävät pienten palojen sammuttamiseen. Samalla ehkä pystymme estämään niiden leviämistä. Kun sammutusmateriaalia on rajoitetusti, on ensiarvoisen tärkeää, että osaamme arvioida sammutuskohteiden merkityksen. Sammutettavaa riittää.

LOTUS HILL


Ulkoterassi on saanut kauniin kukkakranssin


Sisäpihakin kaunistuu

COLMAN – SRI LANKAN KÄTEMME

Tuon jälleen esille paikalliset avustajamme, joita ilman emme olisi ikinä pystyneet järkevään ja inhimilliseen sammutustoimintaan. Paikallistuntemus, ihmisten, heidän taustojensa ja yleensä elämiskulttuurin tuntemus on kaiken a ja o. Coolman, loistava apurimme, on hyvä esimerkki. Kutsun häntä Sri Lankan kädeksemme.

Kerron esimerkkejä:

Kävimme Toivolassa, entisellä lasten kaatopaikalla, johtajan kanssa vuotuisen palaverin heidän tarpeistaan. Opettajien ja lääkärin palkat ovat jo rutiinia. Teknisiä korjauksia suoritetaan. Jätevesijärjestelmää. Vesijärjestelmää. Ruokahuoltotiloja, urheilutiloja jne.

Tänä vuonna lista oli poikkeuksellisen lyhyt ja loppusummakin kohtuullinen. Ilahduin tietenkin. Mutta Coolmanin naama meni pahasti ryppyyn hänen lukiessaan listaa.  Huomasin sen ja otin jatkoajan viikoksi tarkastellaksemme kahdestaan listaa perusteellisemmin. Eihän listassa mitään vikaa ollut. Coolman vain kertoi, että viime vuonna maksoimme talon takana olleen vanhan vessan purkamisen. Siellä se oli vieläkin. Minä en sitä huomannut. Neuvottelun lopputulos oli selkeä. Me jatkamme listan käsittelyä johtajan kanssa kun vessa on purettu.

Lotus Hill vammaiskotiin hankimme viime vuonna aitauksen ison kasvimaan ympärille, jotta harakat eivät pääsisi popsimaan taimia. Harakka on lehmän nimi singhalan kielellä.  Nyt tarkastuskäynnillämme harakat olivat syöneet joka ikisen naatin. Syykin selvisi. Maksetusta 200 m aidasta puuttui 20 m. Harakan mentävä aukko. Kivisteltyämme johtajaa hän puolusteli asiaa sillä, että rahat olivat loppuneet juuri viime tipassa. Informaatio ei vaan kulkenut meille. Kustansimme aidanpätkän teon.

Eikä tässä vielä kaikki: sveitsiläiset ystävämme olivat lahjoittaneet vammaiskeskuksellemme 40 kananpoikaa ja 2 vuohta. Kananpojat sijoitettiin keittiön vieressä olevaan varastohuoneeseen. Voi Luoja!  Lopulta niille rakennettiin verkosta oma häkki, mutta vuohet sijoitettiin kasvimaalle. Taas voi Luoja! Ei muuta kuin tekemään vuohille omaa aitausta. Joskohan nyt saisimme kasvimaan rauhoitettua.

Päätimme Coolmanin kanssa perustaa alueelle kasvimaan lisäksi todellisen puutarhan. Täällähän kasvaa mikä vaan ja missä vaan. Kookospalmuja, mangopuita, papaija- ja banaanipensaita, lemonpensaita, pippuripuita, ananastaimia jne.  Ja tietenkin perunaa, porkkanaa, kurkkua, sipulia, kaalia, chiliä ja muita maustekasveja jne.

Teimme illalla tukikohdassamme suunnitelmaa ja kirjasimme taimitarpeen ja Coolman antoi arviohinnat: Kookospalmu 150 rupiaa, mango 180 r, pippuri 40 r jne (kurssi: 140 rupiaa= 1 euro), Laskin, että 25.000 rupialla (170 euroa) saisimme toimivan puutarhan, joka tuottaisi vammaiskodin pojille ympärivuotisesti terveellistä (e-vitamiinitonta – ei säilytys- ja lisäaineita) ruokaa.  Ei hiilijalanjälkiä kun pojat hoitaa kävellen logistiikan.

Kierroksella ajellessamme Coolman vastasi puhelimeen. Ääni alkoi nousta. Paikalliseen tapaan se noustessaan muuttuu kimeäksi. Olin aivan hädissäni. Mitä on tapahtunut. Coolman pysäytti tuk-tukin ja ryhtyi selvittämään: Muistatko kun arvioin kookospalmun taimen hinnaksi 150 rupiaa (yksi euro) Nyt johtaja soitti, että voivat hankkia taimet itse suoraan. Me annamme rahat. Eikä maksa kuin 300 rupiaa taimi. Oskari: ”Onko Sinulla muutama tunti aikaa?” ”On”  Ja niin pompimme tuk-tukilla 4 tuntia sisälle viidakkoon. Valtion taimitarhaan. Kuulin vaan Coolmanin kimeän äänen toimistossa. Ulos tullessaan hän hymyili kuin Naantalin aurinko. ”Oskari!  Saimme kookospalmun taimet 30 rupian hintaan kun perustelin niiden käyttöä vammaiskodin lapsille.” Vatsanpohjasta vihloo vieläkin, mutta ei sen väliä. Ei turhaan pompittu.

Sellainen mies meillä on edunvalvojana täällä saarella. Haloska saisi kutsua Linnaan ja antaa prinikan.

Siitä muistuikin mieleeni isäni kertoma tarina naapurin isännästä, jolla oli hieno prinikka rinnassa itsenäisyyspäin juhlissa kunnantalolla. ”Mikäs merkki isännällä on rinnassa?” joku uteli.  Isäntä nosti rintaansa ja paransi ryhtiään: ”Meidän lehmä on saanut sen viime suven maatalousnäyttelystä.”

NAPPISILMIÄ




LOTUS HILL VAMMAISKOTI
VAPAAHETOISTYÖNTEKIJÖITÄ

Tullessamme tänne vaihdoimme vahtia. Anni Korkalo oli vapaaehtoistyössä toimintaterapeuttina 2.5 kk. Anni rakastui poikiin ja pojat Anniin.  Eli käyttämäni juhlapuheen sisällön tavoin: ”I like you, yoy like me. Everytings is okay!” Anni lupasi raportin meille tuntemuksistaan. Annnnii… !!  Nyt tilalle saapui Antti Arffman, alan kova ammattilainen, fysioterapeutti. Hän viipynee myös 2.5 kk.

Raportoin saavutuksista myöhemmin. Hyvältä näyttää. Vammaiskodissa on vielä kuukauden verran hollantilainen vammaishoidon ammattilainen Veronica, joka on tuonut mukanaan Intiasta peräisin olevan hierontamenetelmän vammaisille lapsille. Se on äärimmäisen hienovarainen ja pehmeä hoitokeino.

SIIRTYMISTÄ PAIKALLISTEN VASTUULLE

Munkit Banagala ja Samitha olivat järjestäneet yhteisen tapaamisen lasten vanhempien kanssa. Kävimme läpi lukuisia asioita. Toiveita puolin ja toisin. Huomionarvoista on se, että täällä – toisin kuin yleensä Suomessa – lasten vanhemmat ja sukulaiset käyvät viikoittain tapaamassa potilaita. Vieraillessaan he tarjoavat myös ruoan koko joukolle.  Kaikki lapset olivat myös viikon mittaisella joululomalla kodeissaan.

Ministerimunkki Samitha lupasi saattaa meidät yhteen paikallisen opinahjon kanssa, jotta saisimme sieltä alan opiskelijoita ja ohjeistaa mm. vammaishierontaa myös heille. Myös Antti, fysioterapeuttimme innostui tästä roolistaan. Näin alamme pikku hiljaa lähestyä tavoitettamme. Eli siirtää toiminta paikallisten vastuulle. Samitha lupasi myös viedä eteenpäin hankettamme siirtää vammaiskeskuksen perusvastuu paikallisille viranomaisille.

Teknisiäkin asioita on hoidettava. Viime talvena käynnistämämme ja Coolmanin valvoma ulkokeittiön rakentaminen oli onnistunut teko. Nyt aloitettiin sisäpihan sadevesikourujen suurentaminen, koska viime aikojen suurilla sateilla vesi lainehti huoneiden lattialla. Henkilökuntakin oli osittain vaihtunut. Ei välttämättä huonompaan suuntaan. 86-vuotias vapaaehtoistyöntekijä Amma tuli tauon jälkeen takaisin hommiin.

Kun Antti  kotiutui paikalle (hän asuu viikot volontäärihuoneessaan) sain heti alkuunsa huolestuttavan viestin: Amma on syvästi uskonnollinen. 6 tunnin välein hän kuuntelee radiosta hartaushetkiä. Puolikuurona radio soi tosi äänekkäästi. Illalla klo 21 ja taas yöllä klo 03.00 jälleen. Nuku siinä nyt sitten. Antti nokkelana ja nukkumishaluisena ihmisenä sain hienon idean, jonka siunasin. Hän kävi kylältä ostamassa oikein tehokkaat kuulokkeet. Ette usko kuinka onnellisena 86-vuotias Amma istuu huoneessaan kuuntelemassa messua kuulokkeet korvillaan. Otan vielä kuvan, jos kehtaan.

SALON LUKION JA VIIHDELAULAJIEN KOULUPROJEKTI

Salon Viihdelaulajien ”Laulu Lapselle” -konsertit tuottivat rahaa hankkeellemme n. 4000 euroa. Salon lukion yläasteen taksvärkkikeräys tuotti 2000 euroa. Loistava saavutus:

Lupasin saattaa tämän talven aikana 1000 köyhää lasta koulutielle. Kouluun ei pääse, jollei ole koulukenkiä ja tarvikkeita. Aloitimme siis siitä. Lotus Hill vammaiskeskuksen ympäröivän kylän kouluikäiset lapset kutsuttiin hyvin lyhyellä varoitusajalla noutamaan koulunkäynnin avaimia. Neuvottelin Gallelaisen kenkätehtaan kanssa tiukasti alennuksista. Täällä 5% alennus on kova. Tällaisissa tavaroissa. Pyysin tarjouksen tuhannesta kenkäparista. Käteisellä maksaen (ei täällä muuta mahdollisuutta olekaan). Myyntipäällikkö heltyi melkein itkien 10 % alennukseen. Kaadoin lisää coca colaa hänen mukiinsa ja toin keksiä. Coolman säesti taukoamatta neuvottelua. Ei kimittäen, vaan kauniilla, pehmeällä taivutusäänellä. Lopputuloksena 20% alennus. Kengät maksavat normaalisti noin 900 rupiaa (6.5 euroa) joten loppuhinnaksi tuli noin 720 rupiaa (n. 5 euroa). Tytöille valkoiset ja pojille mustat kengät. Hyvin muotoiltu lesti ja tarranauhakiinnitys.

Kenkätehtaan kuorma-auto saapui paikalle ja niin alkoi kenkien sovitus. Muovipussi jalkaan ja jalka kenkään. Sujuvasti toimi. Mukanamme oli Coolmanin kaverin kautta edellisviikolla hankkimamme hygieniatavarat. Saippuaa, hammastahnaa ja hammasharjoja. Olimme kalkyloineet jakavamme 200 kenkäparia (kyläpäällikön mukaan kylässä asui n. 75 perhettä) . Nimet oli tarkkaan ylhäällä.  Kun kengät oli jaettu, alkoi naapurikylistä virrata ihmisiä mustanaan. Viidakkorumpu toimi. Nyt tuli sellainen olo, että meillä oli liian pieni vaahtosammutin.

MITÄ MUUTA?

Onnela, Ilola, Eranka, Unohdettujen laakso yms. jne. Niistä lisää seuraavassa kirjeessä. Kunhan sulattelette ensin tämänkin raportin. Onnellisia olemme me. Etuoikeutettuja olemme me. Kun saamme tätä työtä tehdä. Olkaa tekin onnellisia. Teette hienoa työtä. Autamme yhdessä niitä, jotka muut ovat unohtaneet.

Ajan kuluksenne voinette lukea myös reseptejäni täältä saarelta. Tilaa se itsellesi. Tulee joka perjantai sähköpostiisi, eikä maksa mitään. Ei edes tamperelaisille.

Lämpimin terveisin +32 astetta

Pentti-Oskari
avustuskenttätyötekijäharjoittelija