21.12.2013 Sydän tiukilla 21.12.2013 Sydän tiukilla

21.12.2013 Sydän tiukilla

21,12,2013 Pentti-Oskari Kangas

Sydän tiukilla, Sri Lanka 21.12.2013

Nyt jätän alkuhöpöttelyt sikseen ja menen suoraan asiaan. Aikaerot huilittuamme lähdimme taas liikkeelle. Lotus Hill vammaiskodissa olemme ehtineet käydä jo kahdesti. Siellä kaikki on hyvin ja munkkien hyväntekeväisyysjärjestön ja sveitsiläisen Lotus Hill -vapaaehtoisten toimesta asiat näyttävät toimivan hienosti. Mutta siitä huolimatta emme jätä lastamme kokonaan oman onnen huomaan. Sydäntä on mukana reippahasti. Käydessämme paikan päällä kuulimme että pojat lähtevät joululomalle parin päivän päästä. Ei muuta kuin kauppaan ja ostamaan Rubikin kuutioita ja leikkikännyköitä.

Onnelan Erkille veimme rahaa jälleen jalkahaavan parantamiseen. Aika hurja juttu. Jo pian 5 vuotta sama haava. Nyt saimme toisen lääkärin ja homma alkanee toimia. Mistäkö tuo nimi? Kun rakensimme pyörätuolipotilasäidille uuden kodin huomioiden kulkuvaikeudet, hänen miehensä sai hyvin muistettavan nimen. Sen muistaa Onnelan Erkkikin.

Naapurikylän kyläpäällikkö toi kassillisen banaaneja ja listan, jossa oli 117 lapsen nimi ja kengän numero. En jäänyt kyselemään tarkoitusperää vaan kävin laskemassa budjettimme. Katsotaan riittääkö. Olemme jo alustavasti sopineet koulukenkien jaon 2000 köyhälle lapselle.

Mistä noita pikisilmiä oikein tulee

RUBIKAN TARINA JATKUU

Luoksemme saapui RUBIKA-äiti. Joku varmana muistaa tämän naapuriperheen yli 10 vuoden takaa. Kun rakensimme tukikohtaamme tänne, aidan taakse asettautui mutaiseen hetteikköön perhe. Isä huumehörhö ja juoppo, joka vähän väliä ajoi yöllä perheensä varaanien ja käärmeiden joukkoon hetteikköön. Juoksi meidänkin pihalle viidakkoveitsi kädessään ja me edellä. Perheellä oli kaksi pientä poikaa ja tyttö syntyi samaan aikaan. Olihan surullinen juttu. Nyt lyhyesti: Yhteistyössä Rubika-äidin kanssa järjestimme elämänmuutoksen. Hankimme valmiin talon perheelle kaivoineen ja sähköineen. Saimme puhuttua Rubikan ympäri, että hän saa sanotuksi hulttiomiehelleen suorat sanat. He muuttavat nyt lapsineen uuteen kotiin ja ukko saa häipyä huitsin Nevadaan. Ei tällainen tässä kulttuurissa ole yleensä mahdollista, mutta näin tehtiin srilankalais- / suomailaisyhteistyönä. Hankkeemme siunattiin kauppakirjan allekirjoitustilaisuudessa notaarin vahvistamana. Talo tuli Rubikan nimiin. Sitten tapahtui miehessä sisäinen sähköisku. Mies raitistui ja kunnollistui. Sai työpaikan koulun vahtimestarina ja kaikki meni hienosti. Vuosikausia. Lapset kasvoivat. Vanhin poika meni armeijaan ja vakinaistui siellä. Nuoremmat kävivät koulua.

Kun tulimme tänne, viidakkorumpu kolisi. Rubika on löytänyt uuden miehen pääkaupungista, häippässyt ja jättänyt lapset sen tien. Ei voi olla totta. Meidän onnellisten tarinoiden huipentuma. Ensimmäiseksi tuli tietenkin mieleen ”ne saamarin akat”, mutta täällä jos jossain on oppinut sen, ettei kaikki ole niin kuin puhutaan. Marja kutsui Rubikan meille ja kuulimme toisenlaisen tarinan. Taas. Mies olikin alkanut uudelleen ryyppäämään ja hakannut vaimonsa sairaalakuntoon. Nuorimman lapsen, tyttärensä, hän vei äitinsä luo meidän kyläämme ja poika jäi isänsä kanssa entiseen kotiinsa. Notaarilla talon kauppakirjoja muutettiin niin, että poika sai puoliosuuden kodistaan. Tässä taas yksi tarina muiden joukossa. Eikä tämä tähän pääty. Uskon niin. Alkaa jo olla vähän kokemusta.

MAALALLA TAIVASKIN KATTONA

Viime vuonna Marja kokosi kavereidensa kanssa varaat syöpäsairaan äidin, Maalan kodin rakentamiseen. Sovittiin, että kokoamme varat yhden huoneen ja keittiön rakentamiseen. Kun talo alkoi nousta, siinä olikin 3 huonetta ja keittiö. Kimpaannuimme moisesta ja kun äiti tuli pyytämään lisää rahaa katon rakentamiseen, totesimme, että sovittu mikä sovittu. Vedätystä hymyssä suin. Kävimme katsomassa kotia. Makuuhuoneen ja keittiön katteena on vähän peltiä ja muovia. Muulla osalla on taivas kattona. Saas kattoo nyt, miten asiaan suhtaudutaan. Ei ole aina helppoa ymmärtää kaikkea.

Syöpäsairas Maala-äiti