22.02.2015 Monta juhlaa yhtä aikaa

22,2,2015 Pentti-Oskari Kangas

Hymyjen saarella 22.2.2015
MONTA JUHLAA YHTÄ AIKAA

Huom! Viestin lopussa runsas kuvakooste

Naganden kylän alkuasukkaat järjestivät meille yllätysjuhlat. Olimme organisoineet noin 300 köyhien kylän köyhälle lapselle koulukenkien jakotilaisuuden. Kun olimme avaamassa tukikohtamme porttia kenkätehtaan kuorma-autolle, ulkopuolella meitä odotti katettu pöytä paikallisine herkkuineen.  Se oli meille täydellinen yllätys. Mukava sellainen. Juhla on moninkertainen. 30 vuotta sitten tulimme ensi kertaa Sri Lankaan. 20 vuotta sitten aloitimme avustustyömme saarella. Ja ensimmäisestä koulukenkien jakotilaisuudesta on nyt kulunut 10 vuotta.

Ollaanko sitä vanhoja jo?  Paikalla oli monta sellaista, joihin tutustuimme ensi kertaa heidän ollessaan pieniä lapsia. Nyt heillä on iso katras omia lapsia ja osalla on jo kolmas sukupolvi. Nämä pikkulapset ovat nyt vaareja ja mummoja. Kuten täällä sanotaan Taatoja ja Ammoja. Niin se aika rientää.

 
POKAT PITÄÄ OLLA, NÄKI TAI EI

Sain kyläläiset tirskumaan kun kerroin, että juhlitaan nyt samalla minun henkilökohtaista juhlapäivääni. Kyläpäällikkötär utelemaan heti, paljonko täytän. Kerroin, että aamulla kun heräsin, huomasin täyttäneeni pyöreät 115 kiloa. Ja sitten me naurettiin niin. Ja nautittiin niin. Luomubanaaneista suoraan puussa kypsyneenä ja Ceylonin teestä, jossa kupillisessa oli paikallisen tavan mukaan ainakin kilo sokeria. Se jätti kyllä suun nauruun.

Sitten oli vuorossa Unohdettujen Laakson koulumme lapset.  Myös heille järjestimme koulukenkien jaon. Samalla kutsuimme kaikki laakson lapset mukaan. Kenkiä hupeni lähes 400 paria. Mukanamme oli myös runsaasti koulutarvikkeita ja lasten vaatteita, joita monet suomalaiset olivat tullessaan lomailemaan tuoneet mukanaan. Mukana oli myös kassillinen käytettyjä silmälaseja, jotka olivat niin hupaa tavaraa, että ne oli jaettava aidan ylitse. Muuten olisimme liiskautuneet innokkaiden vastaanottajien alle. Saivatko kaikki itselleen sopivat? Saivat. Täällä nimittäin valtiolta saa itselleen sopivat linssit melkein ilmaiseksi, mutta pokat pitää ostaa itse ja ne ovat kalliita. Kaikkein halutuimpia ovat kullan väriset lasisangat. Sillä ei ole mitään väliä, vaikkei niillä näkisikään mitään.

HULA-HULA

Olemme tehneet yllätystarkastuksia koulullemme juuri kouluruokailun aikaan. Moittimista ei ole ollut. Opettajat kertoivat, että monelle lapselle ruokailu koulussamme on päivän tärkein ruoka. Mukanamme oli suomalainen opettaja, joka kertoi ettei esim. Norjassa ole ilmaista kouluruokailua. Puhumattakaan monesta Välimeren maasta. Kouluruokailu on yksi monista motivaatioista lasten kouluun tulosta. Sieltä ei voi olla pois. Sinne halutaan yli kaiken.

Onpahan tämä meidän työmme hyvää mieltä antavaa. Tätä en ikinä vahtaisi pois. Monivuotinen ystävämme Hannele lahjoitti reilun summan, jolla kävimme ostamassa lapsille piha-leikkivälineitä. Palloja, hula-hula vanteita, verkkopallovälineitä yms.

Kaikenlaista lisähankintaa  koulukin tarvitsee. Nyt kovalla monsuunisateella vesi tulee vaakasuorana ikkunoista sisälle. Hankimme rullattavat sälekaihtimet ulkopuolelle. Kasettisoitin on tärkeä musiikkitunneille. Nyt kaikilla ei ole kunnollista koulupukua. Isosiskojen kouluhametta on pienennetty jo useita kertoja ja hamekangas alkaa rispaantua puhki. Selvitimme, että uusi valmis kouluhame maksaa 650 rupiaa. Euroissa vähän yli 4 euroa. Tässä selitys siihen, miten me voimme saada niin paljon aikaan täällä. Vähällä rahalla paljon tuloksia. Tukijäseninämme on paljon eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiäkin. Hyvin monet tukevat hanketta 5 tai 10 eurolla kuukaudessa. Se ei ole vähän. Vuoden aikana esim 10 eurolla noin 25 köyhää koululasta saa koulukengät tai koulupuvun. Näin se vaan on.

MISTÄ KIITOLLISUUTTA SUOMEENKIN?

Turismi elpyy saarella ja tänä talvena on käynyt kohteissamme tutustumassa enemmän suomalaisia tukijäseniämme kuin koskaan. Aina heillä on ollut eväinään tuliaisia. On se riemullista seurata lasten onnellisuutta ja kiitollisuutta. Sitä vain mietin, että mitenkä saisimme Suomessa omat kullannuppumme kiitollisiksi. Sitä mietin ja mietin.

Terveisiä hellerajan takaa


Pentti-Oskari
Sähköpostia Oskarille

KUVAKOOSTE


Matkaseniorien rouva kävi vieraisilla Unohdettujen
Laakson koululla. Mukanaan hänellä oli tuhti koulu-
tarvikepaketti lapsille. Olihan se taas yhtä hymyä.


Että tällaisia täällä kasvaa


Maanantain kouluruoka-annos.
Lisäksi maitoa ja myöhemmin teetä ja sokeria.


Järjestys se pitää olla ruokapöydässäkin


Hyvä on raikasta ja puhdasta vettä pumpata koululaisille
kun on oma 60 metriä syvä porakaivo.


Pihaleikkivälineet jaossa


Pienestä lahjasta suuri ilo


Jo 60-luvulla säestin Olavi Virtaa, joka lauloi;
Hula hoop, hula hoop. Kaikkien huulilla on hula hoop. 


Onpahan Hikkaduwan pojilla upea lentopallokenttä-miljöö


Taustalla Intian valtameri ja korallien murtamat mainingit.
Aurinko laskee meren syliin.


Paikallinen titityypariskunta löysi pesäpaikan
olohuoneemme kattolampun päältä.


Kylämme naiset luovuttivat kukkalein juhlamme kunniaksi


Henkilökohtaisen juhlapäiväni kunniaksi sain myös
lahjaksi taulun, joka esitti – kuinkas muuten – elefanttia.


Pöytä koreana


Tämän oman kylän pojan löysimme hetteiköstä kaatuneesta
risumajasta tsunamin jäljiltä. Hän makasi liikkumattomana,
koska oli kovasti sairas. Hänellä oli nk. vesipää. Autoimme
monia vuosia häntä lääkäriin ja hankimme lääkkeitä.
Nyt hän on jo melkein iso mies ja käy koulua.
Yksi iloinen tarina monista.


Tämä Vaassana neitokainen voitti tsunamin jälkeen
temppelimme pakoleirillä järjestämämme piirustus-
kilpailun ja sai palkinnoksi 500 rupiaa.


Koulussamme ollaan sisäsiistejä. Kengät jätetään aina ulos.
En vain ymmärrä, miten he löytävät omansa, mutta nopeasti se kävi.


Laakson kylän kenkienjakotilaisuudessa vain lapset
pääsivät piha-alueelle. Joukkoon eksyi valkoinen iso mies.
Melkein päätään pidempi muita.


Muovipussi ensin ja sitten kokeillaan oikean
kokoinen kenkä. Ja sitten baanalle.


Tämän vaalean tytön löysimme laakson pyykinpesu-
paikkaa rakentaessamme. Varsinainen ilopilleri.