22.09.2005 Kummilasten päivä


22.09.2005 Kummilasten päivä

 
18-vuotias poika huolehtii 5 hengen toimeentulosta. Hän juoksee joka aamu n. 15 km työpaikalleen Galleen, kutoo kookosnarusta mattoja ja saa 8 tunnin työpäivästä 75 rupiaa (n. 50 senttiä) palkkaa.

Ystävämme Veikko Helsingistä antoi kevään tsunamilasten taidenäyttelyssä 50 euroa käytettäväksi harkinnan mukaan tarvittaessa. Nyt sellainen tarve tuli. Pyysimme Veikolta lupaa ostaa pojalle polkupyörän. Hyvän vahvan kiinalaisen sellaisen saa varusteineen komeasti tuolla rahalla. Veikko on eläkeläinen ja kävi kirpputorilla myymässä jälleen yhden vesitankin verran. Ja vapun jälkeen Kaivopuistosta löytyi kummasti realisoitavaa. Se on ruohonjuuritason työtä jos mikään. Kaikkea arvostamme, mutta tuollainen pienin askelin toteutettu sinnikkyys on upeaa.

Tämä päivä on omistettu kummilapsille. Gallen ympäristön lapsille. Riemukkaita ja surullisia tapaamisia. Banagala soitti taas ja tiedusteli tankkien jakopäivää. Saamme tehtaalta tarkat toimituspäivät ensi maanantaina. Siihen on tyytyminen. Niitä odotellessa rutiinitöitä, joissa ei yllätyksiä puutu. Elämän kirjon kaikilta laidoilta.

Aivan upea yksinkertainen seinälamppu. Jos lampun tekee oikein ohuesta esmi-tervalepästä, valo on kauniin oranssinen ja ylöspäin nousee seinää valaiseva pehmeä valo. Siis 4 lautaa ja 2 ruuvia.

Tulkaa katsomaan  Herrankukkaroon, siellä niitä on nähtävänä ”aitoja saaristolaisia seinävalolyhtyjä.”

Yhtenäiset koulupuvut (lähes kaikkialla maailmassa – monissa Euroopan maissakin) on hyvä keksintö. Meillä yltäkylläisyyksien maassa se ei kuulu kulttuuriin. Kumma kun solidaarisuus ja demokratian marssijatkaan eivät tuoneet tätä tasapuolisuuden kukkasta meille.

Monen lapsen isänä muistan liian hyvin ”kun muillakin on” -vaiheen. Kun ilman viimeistä huutoa olevia merkkivaatteita ei voinut mennä kouluun. Kun muut pilkkasivat. Olis paljon opittavaa vanhoista, oikeista kulttuurimaista.

Terveyksin
Pentti-Oskari