24.09.2005 Visa avuksi
24,9,2005 Pentti-Oskari Kangas
24.09.2005 Visa avuksi
Varhain aamulla munkki Banagala soitti ja oli huolissaan kun huomenna vesitankkien vastaanottotilaisuuteen Galleen on tulossa 50 vastaanottajaa. Tankkeja tulee vain 20. Ei auttanut, vaikka kuinka yritin selittää, että tankit on tilattu tehtaalta ja toimitusaikaa emme voi muuttaa.
Ajoimme Anandan kanssa pankkiin ja Visa vinkumaan. Lvi-tukkuliikkeen pihalta saimme kerättyä 500 litran tankkeja kokoon 30 kpl. Koko juttu maksoi 123 750 rupiaa eli nippa nappa yli 1000 euroa. Tankit lähti saman tien rekalla nimikoitavaksi juhlatilaisuutta varten.
Kaipa sitten joskus keräystililtä tämäkin raha menee Banagalan hyväntekeväisyysjärjestön tilille ja kuitteja vastaan saan Visa-tililleni jälleen katetta. Vanhan kokemuksen mukaan tällä matkalla tulee Banagalalle taas uusia, entistä tärkeimpiä kohteita, joten saas nähdä. Nyt on pää kuitenkin avattu, ja 50 tankkia odottaa juhlijoita.
Laskin että kun normaali vesilasissa on juomavettä 1.5 desiä, on litrassa 6.6 lasillista. 1000 litran tankissa on siis puhdasta juomavettä 6600 juomalasillista. Eikä mitään jos, vaan kun saamme 200 tankkia, se tekee yhteensä 1.320.000 lasillista. Siis yli miljoona lasillista. Yhdellä täytöllä. Kun tankit täytetään kerran viikossa, se tekee vuoden aikana 71.280.000 lasillista.
Kuten monet avustajat viestissään sanoivat: pienistä puroista kasvaa suuri virta. Vielä KIITOS, KIITOS, KIITOS lahjoittajille. Tiedämme että olette henkisesti kanssamme täällä ja tunnemme kuinka saamme siitä valtavasti voimaa.
Päivä jatkuu….
tuus
Pentti-Oskari
Palautteita
24.09.2005 – illalla
Kerronpa Teille helluisen tarinan
Viime matkallamme huhtikuussa kävimme naapuritemppelimme leirillä saduttamassa ja piirrättämässä lapsia. Veimme väriliidut ja piirustuspaperia. Paikalla oli parisenkymmentä koditonta tsunamiasta, jotka leikkivät iloisesti keskenään. Käynnistimme piirustuskilpailun. Paras saa palkkioksi 500R (4 euroa) Aihe vapaa. Kaikki piirsivät tsunamikokemuksistaan.
Mukana oli 6v Irutzha tyttönen (myöhemmin selvisi, että hänen nimensä olikin Vaasana). Hänen piirroksensa oli niin vavahduttava, että ”lukitsin” sen heti nähtyäni. Ja se teos voitti. Kun annoin rahapalkinnon, muut lapset kertoivat, että se meni oikeaan kohteeseen, sillä tyttö on orpo ja elää isoäitinsä kanssa leirillä, koti tuhoutuneena.
Kirjoitin silloin tapahtumasta päiväkirjaani kertoen uuden kodin rakentamistarpeesta. Välittömästi sain vastauksen yksinhuoltajaäidiltä, joka halusi välttämättä tämän tytön kummikseen. Lupasimme tehdä kaikkemme ja veimme paperit paikalliselle hyväntekeväisyysjärjestön koordinaattorille. Voittaneen teoksen otimme mukaan 63 muun piirroksen kanssa. Kesäkuussa avasimme näyttelyn Sanomatalossa.
Suomessa ollessamme saimme ystäviltämme viestin, että kummipaperit ovat kadonneet. Koordinaattori kuoli. Onneksi olin avannut isoäidille tilin pankkiin, josta hän sai 1200 rupia (10 euroa) kuukaudessa. Tänään menimme leirille ja siellähän tyttönen oli veljensä ja isoäitinsä kanssa surkeassa peltivajassa, mutta ruokaa oli.
Isoäiti kertoi Anandan tulkatessa taustaa: Hänen miehensä kuoli 1999 syöpään ja poika kuoli 3 kk myöhemmin tapaturmaisesti. Pojan vaimo lähti taloudellisten syitten vuoksi Libanoniin siirtotyöläiseksi. Jäljelle jäi isoäidin 24-vuotias poika, jolla on silloin tällöin maalaustöitä, sekä tyttären lapset, tyttö ja poika. Äiti tuli Libanonista 2 v jälkeen, keräsi tavaransa ja häipyi toisen miehen kelkkaan naapurikaupunkiin, eikä ole sen koommin näyttäytynyt tai yhteyttä ottanut. Tämä on hyvin tavanomainen tarina täällä.
Isoäiti on 58-vuotias ja yrittää hoitaa Vaasana-tyttöä (7v) ja hänen 8-vuotiasta veljeään. Oma poika ei voi varojen (myötäjäisten) puuttuessa perustaa perhettä. Isoäidin suurin murhe nyt on se, että jos hän kuolee, kuka huolehtii lapsista.
Asiat etenevät kuitenkin positiivisesti. Vaasanan yksinhuoltajaäiti Suomesta toimii kummina ja on kerännyt rahaa välttämättömään. Olimme viime viikolla Gallessa asutusministerin sihteerin luona ja hän kertoi, että eräs ulkomaalainen avustusjärjestö rakentaa Vaasanalle ja perheelle uuden talon joen toiselle puolen.
Hankimme kummivanhemmat vielä pojalle, niin eiköhän asiat ala rullata. Näin se on kun enkelit auttavat, tiesi Marja. Poislähtiessämme tämä taiteilijatar antoi kummitädilleen vietäväksi 4 uutta taideteosta. Ensimmäinen kuvaa tsunamia. ja se on vaikuttava. Pelottava. Mutta sitten elämä jatkuu. Muut piirrokset sisältävät valtavan määrän positiivisuutta. Ne ovat niin hienoja, että kerron tämän tarinan (joita täältä olisi kerrottavana vaikka kuinka) sen vuoksi, että saan aiheen lähettää kuvat myös Teille. Ihana tyttö. Seuraamme visusti Vaasanan elämää tulevaisuudessakin.
tuus
Pentti-Oskari