25.02.2008 Sormi. Käsi. Nyt vielä sydänkin.
25,2,2008 Pentti-Oskari Kangas
Sri Lanka 24.2.2008
KUNTOA LISÄÄ TOIVOLAN LAPSILLE
Lotus Hill kummimme Maakannakset olivat koonneet ystäväpiiriltään melkoisen summan avustusrahaa, jonka he kohdistivat Toivolan lasten urheiluharrastusten tukemiseen. Kävimme ensin johtajan puheilla tiedustelemassa heidän tarpeitaan. Hyvä olikin. Tuskin itse olisimme ymmärtäneet, että pallokentän sivuverkkojen puuttuminen haittasi lasten peliä harmittavasti. Vähän väliä palloa sai hakea viidakosta kymmenien metrien päästä. Kenttä kun on mäen päällä.
Kylän rakennusmieheltä pyysimme tarjouksen. Muovitetun teräsverkon hinta on 155.000 rupiaa ja työn osuus 25.000 rupiaa. Yhteensä 180.000 rupiaa eli 1200€.
Sovimme että hänen kaverikassaansa rokotetaan 50% eli 600€ ja Lotus Hill kummit maksavat toisen 600€. Lisäksi Maakannaksen varannosta liikeni pingispöydän hankkimiseen 35.000 rupia = 230€ ja kahden fortunalaudan hankkimiseen 4300 R = 29€. Maija-tyttö oli tuonut mukanaan muutaman hyppynarun, joiden käyttöä ennakkosuunnitelmista poiketen Oskari-setä ei konsultoinut Toivolan lapsille. Ei liian hauskaa saa olla.
Gallesta hankittiin vielä viisi korkeatasoista potkupalloa pumppuineen, 15 lentopalloa, kansallispelin mailoja 25 kpl, palloja 30 kpl, pingismailoja 15 paria, 30 palloa yms.
PEHMOLELU
ON KOVA JUTTU
Maijalla ja Paavolla oli mukanaan 3 isoa laukullista pehmoleluja. Kylämme esikoulu, Montessorikoulu sai mieluisia vieraita. Keskimäärin 4-vuotiaat pikisilmäiset kullanmurut olivat aivan uskomattoman hellyttäviä. Kuinka nämä voivat olla niiiiin helluisia. Sitten kun kasvetaan isoksi, tapellaan ja soditaan. En halua uskoa sitä.
Se, että veimme ne juuri tähän kylämme kouluun, johtuu siitä, että tasan 100 v sitten italialainen Maria Montessori perusti nimeään antavan koulun pienille lapsille. Hän sai Mussolinilta lähtöpassit toisen maailmansodan aikana Italiasta ja toi tämän 3-6v lapsille tarkoitetun pedagogiikan Sri Lankan saarelle.
Montessori on levinnyt laajalti maailmalle ja sitä arvostetaan korkealle. Suomessakin lienee parikymmentä. Vaimoni sanoi, että se on maailman hienoin pienten lasten koulutusmenetelmä. Marjan kummityttö Jasmin on Suomen ainoita virallisen koulutuksen saaneita Montessori -lastenhoitajia.
Pehmolelu on melkein jokaiselle lapselle elämän ensimmäinen. Halauksia riitti.
Kylämme Montessori-koulun luokka
Lasten keski-ikä 4 vuotta
Lotus Hill kummimme Maija jakamassa
tuomiaan pehmoleluja
Kummiperhe Maakannakset pehmolelujen
jaossa, mukana myös Coolman,
arvaatkaa miksi?
Neiti Coolman käy tätä koulua
Coolmanin tytön luokkakavereita:
BANAGALA INNOISSAAN
Kuinka mieluisasti nyt voimmekaan vierailla vammaiskeskustyömaalla. Miehiä on töissä 10-15 joka päivä. Paikalla on myös iso traktori etukuormaajineen. Homma hoituu vauhdilla. Banagala kertoi innoissaan, kuinka hän säästi melkoisesti rahaa pilarien hankinnassa. Pilarien sijaan hän osti 15.000 rupialla eli 100 eurolla teräsmuotit pilarien tekemiseen ja valaa ne itse betonilla. Pilareita tarvitaan yli 30. Sitten hän voi tehdä muoteilla bisnestä ja myydä muillekin, hän riemuitsi. On ilo nähdä hänen intoaan. Tästä on pakko tulla hyvä tulos.
Bangala säästi ostamalla 100€
teräksestä tehdyn pilarien valumuotin.
Pilareita tarvitaan yli 30 kpl.
Kyllä tapahtuu! Rakennustyömaalla
myllää muutkin kuin kuokat ja lapiot
20.1.2009
– SE TÄRKEÄ PÄIVÄ
Perjantaina Banagala oli kutsunut klo 15 meidät kuulemaan tulevaisuuden suunnitelmiaan. Jaoimme jokaiselle työntekijälle (18 kpl) Saunalahden meille lahjoittamat kännykät, joita Intian tulli jo himoitsi itselleen. Se oli heille bonusta hyvin aloitetusta työstä.
Vammaiskeskuksen lisärakennuksen
katon valu alkaa pian
Työmaan työntekijät saivat bonuksen,
kännykkäpuhelimen. Bangala ja Marja
mukana (ei annettu heille kännykkää)
Olemme sopimuksemme mukaan maksaneet Banagalalle töiden uudelleen aloituksen jälkeen 2×500.000 rupiaa. Laskin pikaisesti, että paikalle oli tuotu hiekkaa ja sepeliä, terästä, sementtiä (150 säkkiä á 715 rupiaa) moninkertaisesti saadun rahan arvosta. Joten nyt alkaa näyttää todella hyvältä.
BANAGALA.
MUNKKI VAI RAKENNUSMIES?
Kysyimme kerran Banagalan rakennustoimesta vastaavalta, että tappelevatko he koskaan? Ovathan he rakentaneet yhdessä yli 1200 asuntoa. Kyllä, kerran oikein kunnolla. Banagalalla paloi hihat kun vähän väliä työt pysähtyivät milloin minkin tarvikkeen puututtua. Milloin satoi liikaa, etteivät hiekkamiehet päässeet joen vedenpinnan nousun takia hakemaan hiekkaa jne. Banagala sanoi, että hiekka ostetaan kuivana kautena kun hinta on alimmillaan ja niin paljon, että riittää sadekaudenkin yli. Tätä toimintaperiaatetta hän onneksemme jatkaa kanssamme. Sanoinkin Banagalalle, etten osaa arvioida hänen erinomaisuuttaan munkkina, mutta ammattitaitoinen rakennuttaja /organisoija hän ainakin on. Hymyili vain arvoituksellisesti.
AIKATAULU ON TARKKAAN
TAULULLE KIRJOITETU
Parakkikyhäelmätoimiston seinällä oli iso taulu, johon oli tarkkaan merkattu rakentamisaikataulu ja vastuuhenkilöt. Lisärakennuksen katon valaminen alkaa 28.2. Päärakennuksen katon rakennus aloitetaan 15.3, ovet ja ikkunat asennetaan 30.4 alkaen jne
Viimeisenä oli tärkeä merkintä:
AVAJAISET 20.1.2009
Joka täten kaikille kummeille kutsuna ilmoitetaan. Laittakaa kalenteriinne.
Järjestämme haluaville yhteisen tutustumismatkan Sri Lankaan ja Lotus Hill -toimintaan ja tietenkin vammaiskeskuksen vihkiäisiin. Matkalle lähtö Suomesta noin 15.1.2009 ja paluu noin 25.1 samana vuonna. Ilmoitan lähiaikoina lisätietoja.
KALASTAJAPERHEEN
KOVA KOHTALO
Yksinhuoltajaäidin ja kolmen lapsen kohtalo surettaa kovasti. Kävimme kummivieraidemme kanssa tutustumassa heidän nykyiseen asuntoonsa. Hatara lautahökkeli ei seuraavaa sadekautta kestäne. Viitetilille olemme saaneet kerättyä noin 1300€. Äiti saa tontin veljeltään, mutta minimisumma, jolla kelpo kodin rakentaisimme, on noin 4000€. Tälle tilille saimme 1000€ suomalaiselta yritykseltä, joka käyttää vuosittain tuon summan hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna Välilän talon rakentaminen mahdollistui tuon avustuksen turvin. Löytyisiköhän muita yrityksiä, joiden talous kestäisi muutaman satasen satsauksen?
Lähettäkää sähköpostia!
Laitamme sitten tähänkin hankkeeseen yhteisiä kummien varoja. Monessa, monessa kummimme ovat mukana. Jokainen kohde on tosi tarkoin harkittu ja rahaa emme anna kenellekään kerralla, vaan maksamme valmistumisen myötä pienissä erissä. Tällainen toimintatapa edellyttää jonkun meistä olevan aina paikalla ja se työllistää uskomattoman paljon. Mutta lopputuloksista olemme saaneet olla ylpeitä. Rahaa ei valu mihinkään muualle kuin sopimaamme ja hyväksymäämme kohteeseen sovitunlaisesti.
PIENINÄ PUROINA
Avustusrahaa virtaa käyttöömme pieninä puroina. Samalla tavoin raha virtaa kohteisiin pieninä puroina. Näin ne ovat valvottavissa ja konkreettisesti tarkistettavissa. Kiireisinä aikoina käymme antamassa rahaa jopa päivittäin. Saan usein kuulla ihmettelyä siitä, miten pystymme valvomaan ettei rahaa käytetä väärin? Että rahaa ei käytetään muihin tarkoituksiin kuin on sovittu? Juuri tällä ”pieninä puroina” -menetelmällä. Jos annat äidille rakennustyöhön yhtään enempää kuin mitä hän tarvitsee materiaaliin tai työpalkkoihin, saat olla varma, että seuraavan kerran tavatessasi hän iloisesti näyttää uusia korvakorujaan ja hymyilee onnellisena. Entä jos maksan talon isännälle? Seuraavana päivänä isäntä ja työmiehet ovat juovuksissa isännän hankkimasta palmuviinasta. Raha yli välttämättömän tarpeen on suuri ongelma.
Ei sääntöä ilman poikkeusta. Miten meillä kävikään vammaiskeskuksen ensimmäisen urakoitsijan kanssa? Ihan samalla lailla. Liian etupainotteinen maksuposti sai aikaan väärinkäytöksen, mutta pankkitakaus oli ennakointia tällaista tapausta varten. Onneksi. Banagalalle maksamme nyt sopimuksen mukaan loppurakentamisen 33:ssa erässä. Step by step. Maassa maan tavalla. Kyllä on mielenkiintoista ja tapahtumarikasta tämä elämiskulttuuri.
EI RAHAA VARASTOON
VAAN PÄIVÄ KERRALLAAN -KÄYTTÖÖN
Vielä edellä mainitusta aiheesta. Toivola, joka on siis virallisesti valtion ylläpitämä, oli alussa aivan mahdoton byrokratian suhteen. Viedessämme esim. lääkkeitä, niitä kirjattiin tuubi tuubilta ja sitten haettiin ministeriöstä vastaanottolupa. Korjaus- ym. töihin tarvittiin lupa, joka saattoi kestää kuukausia.
Näin kolmen yhteistoimintavuoden aikana olemme saaneet Toivolan henkilökunnalta, johtajalta ja heidän esimiehiltään sellaisen luottamuksen, että nykyään viemme sinne tarpeellista tavaraa lähes päivittäin kysymättä mitään. Palkat opettajille ja lääkärille maksamme pankkishekillä suoraan heille.
Remontit ja rakentamiset suoraan tekijöille. Kun henkilökunta ei ole rahan kanssa tekemisissä, ei ministeriön tarvitse valvoa. Systeemimme on heillekin erinomainen. Eli tulot ja menot pieninä puroina. Niitä on helppo valvoa, eikä valu hukkaan
ISOT VIRRAT VIEVÄT RAHAT
JA ISOT RAHAT IHMISET
Huomaattehan, että tässä ollaan vähän ylpeitäkin. Se on tarkoituksellista. Meitä on varoitettu ja olemme kuulleet ja nähneet itse liian paljon, kuinka isot virrat vievät rahat ja ihmiset mennessään. Se on surullista. Edelleen pieni on kaunista. Sitten pitää muistaa, että nämä pienet avustuspurot vuosien aikana ovat tuloksiltaan kasvaneet aikamoiseksi joeksi. Näistä kaikista jokainen Lotus Hill kummi ja volontääri voi olla hyvillään ja positiivisesti ylpeäkin. Miksi ei?
KAKSOISELÄMÄÄ
Kun vuosia sitten, kauan ennen tsunamia, teimme tätä ruohonjuuritason työtä, se oli pienimuotista ja mukavaa harrastusta. Tsunami muutti kaiken. Silloinkin ajattelimme auttavamme vain pahimman yli. Nyt elämme tätä vahvaa kaksoiselämäämme. Sormen annoimme, käsi meni ja meni sydänkin.
Emme tienneet, että me vanhenevat ihmiset saimme etuoikeuden nauttia auttamisen elämästä näin paljon. Saimme uusia, hienoja volontääriystäviä tiimistämme. Lukuisista kummeista on tullut jo henkilökohtaisiakin ystäviä.
Hei! Tämä on hienoa.
SUUNVUORO
Vaimoni valittelee, että puhun öisin unissani niin kauheasti. En uskaltanut, mutta teki mieleni sanoa, että päivisin en saa suunvuoroa.
– Isä! Toiko haikara minut?
– Kyllä poikani.
– Toiko se sinutkin?
– Kyllä poikani.
– Ja äidinkin?
– Ei. Äidin toi papukaija.
KATEUS –
MEILLÄ JA MUUALLA
Suomalaiset väittävät olevansa maailman kateellisinta kansaa. Ei kai nyt sentään? Vaikka olemmehan sitä vahvasti ja omakohtaisesti kokeneet.
Muka hyväntekeväisyyttä tekevät. Vanha soittajaretku ja yrittäjäkin vielä. Ei se mitään ilmaiseksi tee. Kyllä se siitäkin hyötyy. Tuttua, varsinkin omalla paikkakunnalla. Oikeassa ovat. Hyödymmekin. Ja paljon. Henkisesti arvioituna mittaamattomasti. Se hyöty kun on aivan toisenlaista ja paljon taloudellista hyötyä arvokkaampaa. Mutta mitäpä siitä. Eivät he tiedä mitä kadehtivat.
IKIYSTÄVÄ ON VALTAISA ONNI
Lotus Hill -toimintamme aikana olemme saaneet monta oikeata ystävää ja muutaman oikein ikiystävänkin. (Sano pitkäaikaiselle, hyvälle ja aidolle ystävällesi, että hän on Sinun Ikiystäväsi. Se ilahduttaa valtavasti. Minulle kävi niin. Suosittelen).
Kun rakennushankkeessa oli oikein raskasta ja harmittavaista, sanoin tiimillemme, että onneksi työssämme on Erankanlaisia ruohonjuuritason projekteja. Kaikki menee hyvässä myötäahteri-tuulessa. Kävimme näyttämässä eräälle kummiperheelle Erankan kodin valmistumista. Erankan äiti vei Marjan sivummalle ja Coolman meni tulkiksi. Kotimatkalla Marja sitten kertoi aivan hurjia asioita.
Täällä naisen on vaikea kertoa tällaisia asioita miehelle. Naiselle kyllä. Erankan äiti kertoi, että hirveä kateus oli iskenyt heidän kyläänsä. Miksi Eranka saa uuden vessan ja kodin ja uudet jalat? Koulukyyditkin vielä maksetaan. Miksi ei muille? Ihmettelimmekin sitä, että normaalisti siellä käydessämme kylän väki tulee tervehtimään ja hymyilemään. Nytkin meillä oli iso laukullinen pehmoleluja kylän lapsille, mutta piapon piappoa ei näkynyt missään. Erankan äiti itki erityisesti sitä, että hänen kaksi vanhempaa poikaansa olivat kääntyneet nyt myös heitä vastaan.
Miksi vain Eranka saa? Kaiken kukkuraksi hän kertoi, ettei tontti ollutkaan 6 kk sitten kuolleen Erankan isän nimissä, jonka hän olisi perinyt ja voinut antaa Erankalle. Näin me sovimme heti aluksi ja edellytimme rakentamisen ehdoksi. Tontti onkin 82 vuotiaan isoäidin nimissä. Kun isoäiti kuolee, veljet ottavat talon haltuunsa ja kun Erankan äiti kuolee, veljet varmasti heittävät Erankan lastenkotiin.
Nyt moni varmaan tuumii, että onpas vilkkaita mielikuvituksia. Voin ikävistä kokemuksista sanoa, että näin on täysin mahdollista.
Eräälle orvolle kummitytöllemme, joka asui siskon ja veljensä kanssa isoisän talossa, rakensimme kaivon, sähkön ja ostimme huonekalut. Sen jälkeen isoisä heitti lapset ulos. Poika suutuksissaan heitti kattotiilet pihalle. Isoisä kutsui poliisit paikalle. Olimme juuri tulossa erään lehtimiehen kanssa tekemään helluista juttua kummitytöstä, kun tilanne oli pahimmillaan. Huh huh. Kaikkea sitä joutuu kokemaan. Kuten aiemminkin olen kertonut, nämä luonnonlapset ovat kontrasti-ihmisiä. Äärimmäisen rakastavaisia ja äärimmäisen julmia.
TYÖT SEIS
Pelästyin todella tilanteesta, sillä olimme laiminlyöneet kontrolloida omistussuhteet tonttiin. Seuraavana päivänä soitin Avelle: Työt seis. Rupiaakaan ei makseta, ennen kuin tontin omistus on sovitunlainen.
Ave oli hetken hiljaa:
– Maksoin juuri seuraavan maksuerän.
– Missä olet?
– Juuri lähdössä Erankan talolta.
– Äkkiä hakemaan raha takaisin, ennen kuin se on myöhäistä.
Ja niin Ave teki työtä käskettyä ja haki juuri antamansa rahat äimistyneeltä äidiltä takaisin.
-Rahat tulevat takaisin ja rakentaminen jatkuu, kunhan tontin (ja sitä myöden valmistuvan talon) omistusoikeus on virallisesti Erankan.
Coolman oli isoäidille selittänyt, että siirto Erankalle on tehtävä, muutoin tontille jää pelkät seinät. Maanantaina on tarkoitus mennä isoäiti, äiti, Eranka ja Coolman paikalliselle notaarille ja tehdä paperit kuntoon. Niin kauan työt seisovat muiden ihmetykseksi, että asiat on kunnossa..
Että silleen.
KUIN KORKEUSHYPPYÄ
Kyllä tässä vireänä pysyy. Välillä hymyilyttääkin jo. On tämä niin kuin korkeushyppyä. Välillä mennään yli. Välillä rima putoaa. Nyt mennään yli, vaikka rima vähän heilahtikin.
Rubikan talon paperit on taatusti kunnossa. Istuimme Aven kanssa melkein 4 tuntia Hikkaduwan kuumassa notaarin toimistossa ja näin henkilökohtaisesti, että talo tuli Rubikan nimiin.
Täällä vaan on koko ajan pidettävä ohjakset tiukalla. On nää sellaisia velikultia. En tiedä ymmärtävätkö suomalaiset olla onnellisia, että löytyy vieläkin kateellisempi elämiskulttuuri muailmalta.
Rubikan perhe potretissa tupaantuliaisissa
TuPaantulijaisten upea tarjoilu
KIIRA
Kasvaa kuin heinähäkki. Paskoo sisälle ja kuljettaa kaiken irtaimen ympäri pihaa. Silti suunnittelemme sen ottamista olkalaukussa mukaamme kotiin. Ei vaiskaan. Pyysin ystäviämme tuomaan puruluun, että lopettaa jalkojemme kalvamisen. Sai puruluun ja nyt kalvaa molempia.
Pää kookoshedelmäryppään alle.
Hyvä ja rauhallinen nukkumapaikka.
TOIVOLAN LASTEN RIEMURETKI
Kun Colombon eläintarhaan suoritetun pommi-iskun vuoksi paikka suljettiin, Toivolan lastenkodin esi-ihmiset virastossa kielsivät suunnitellun retkemme turvallisuussyistä. Nyt saimme luvan. Odotettu päivä oli 23.2. Päivän sisältö oli niin huikea, etten tässä päiväkirjassa ryhdy sitä kertomaan.
Se vaatii tilaa. Palaan asiaan maaliskuussa kun olen kotona ja olen saanut myös kuvat tulostettua. Se oli sellainen riemuretki, että hyvin harvalla meistä hyvät lukijani on koskaan ollut mahdollista sellaista kokea. Mielettömiä elämänkokemuksia. Tällaisen retken tulemme järjestämään joka vuosi yhteiskunnan unohtamille lapsille. Orvoille, kriminaaleille, hyväksikäytetyille ja katulapsille. Heille, joilla ei ole läheisiä, mutta nyt on 600 LÄHIMMÄISTÄ kaukaa Suomesta.
EIHÄN TV-KAMERA OLE PAIKALLA,
KUN SITÄ TARVITTAISIIN.
Jospa Rita Strömmer olisi paikan päällä taltioimassa 14 tunnin riemuretken. Takaan, että sen voisi taltioida ilman taukoja ja leikkauksia. Yhtä pötköä 14 tuntia. Se olisi kuin hyvän kirjan lukeminen, jota ei voi keskeyttää. Se olisi oikeaa TosiTeeveetä.
RUBIKAN VANHA TALO
– KESÄMÖKIKSIKÖ?
Pienet jälkitoimet hieman työllistävät Rubikan muuton jälkeen. Kolme koiraa jäi vanhan hetteikkökodin pihamaalle ulisemaan nälkäänsä. Sanoin miehelle, että koirat on ehdottomasti vietävä uuteen kotiin, meillä ei kuutta koiraa tarvita. Tämä kakkahousu jätti koirat kontollemme. Kyläpäällikön kanssa sovimme, että edellytämme vanhan talon välitöntä purkua. Muutoin ”epäsosiaaliset ainekset” ottavat sen haltuunsa. Ja kattia kans. Tämä kakkahousu ei tehnyt elettäkään sen purkamiseksi, vaan oli kertonut uudelle naapurilleen, että hänellä on kesämökki järven rannalla. Todennäköisesti käyttää sitä kavereidensa kanssa ”pössyttelyn” pitopaikkana.
Laitoin Coolmanin viestinviejäksi, että 12 tuntia aikaa ja sitten poltan rötiskän kyläpäällikön luvalla. Arvatkaa mitä tämä pas.. eiku kakkahousu teki? Ilmoitti, että kun uusi talo on Rubikan nimissä, ja vanha hänen isänsä nimissä, hän ei pura mitään, ennen kuin saa itselleen uuden talon. Coolman lähti käymään kakkahousun isän luona ja kertoi, että huomenna klo 12 iso suomalaismies sytyttää vanhan rötiskän laittomalla maalla palamaan kyläpäällikön luvalla. Tervetuloa häppeninkiin. ”Onko se iso suomalaismies niin hullu?” kysyi kakkahousun isä. ”On se” sanoi Coolman.
HUHUJA HUHUJA
TIIKERIJOHTAJA
HENKIHIEVERISSÄ?
Viime sunnuntain pommi-iskussa loukkaantunut tamilien tiikeripäällikkö loukkasi virallisten tietojen mukaan jalkansa. Viidakkorumpu kertoo, että hän olisi kuollut, mutta tietoa pantataan propagandisesti soveliaampaan aikaan. Kun yksi lähtee, tulee kaksi tilalle.
UUSI SODANKÄYNTISTRATEGIA
Hallituksen kerrotaan muuttaneen nyt strategiaansa ja isojen massiivisten joukkoiskujen sijaan iskut suoritetaan pienillä ryhmillä. Päivittäin saa 25-30 sissiä surmansa. Eilen kuulema 94. Kouluja hallitus sulkee yhä enenevissä määrin tamilialueen läheltäkin. Hallitus on kieltänyt joukkotapahtumat koko maassa estääkseen tamilisissien iskut niihin. Kuitenkin viime viikonloppuna kun olimme Marjan kanssa Taavi-automme kanssa saaren itäreunalla, aivan Yalan eläinpuiston lähellä, joka on pääosin suljettu aiempien iskujen vuoksi, oli siellä menossa melkoiset jubileumit.
Olimme kääntymässä suuren tekojärven patotielle kun kohtasimme poliisien tiesulun. Kerroimme matkamme kohteen saaren vanhimman päätemppelin. Kuulin aivan selvästi kun toinen poliiseista sanoi toiselle selvällä singaleesikielellä, että päästetään vaan, sehän on se seinähulluveljes ja varmaan menossa esiintymään.
Niin ajoimme patotielle, joka oli täynnä suurta esiintymislavaa rakentavia ihmisiä. Satoja lainelautailijoita valmisteli marakatinvehkeitään ja soutukilpaveneet harjoittelivat tekojärvellä. Poliiseja ja sotilaita mieletön määrä. Tulossa oli suuri urheilu- ja viihdetapahtuma. Kun kaikki järjestettiin suljetulla padolla, oli turvatarkastus helppo hoitaa. Padon jälkeen kohtasimme kuin kansainvaelluksen. Ihmisiä virtasi sankoin joukoin kohti suurta porttia, josta pääsi tapahtuma-alueelle.
Kyseessä oli autojen ja motocross-pyörien rallitapahtuma. Voihan verokirja. Että voikin olla mielettömiä kontrasteja. Muutaman kilometrin päässä tiikerisissit lymyilevät viidakon suojassa ja nämä järjestävät isoja ralleja, lainelauta- ja soutukilpailuja.
Hotelliin päästessämme avasin television paikalliskanavan. Menossa oli valtaisa pop-konsertti. Arvatkaahan missä? Juuri sillä patotiellä ja samalla esiintymislavalla, jossa hetken viivähdimme. Jos olisimme jääneet, kuten ensin aioimme, olisimme taas olleet taatusti ainoina ulkomaalaisina TV:ssä. Sitä ei paikallisetkaan enää olisi sulattaneet. Linssiluteet.
On nää merkillisiä ihmisiä.
Sissit varmaan katseli matkatelevisiosta, että tuolla muutaman kilometrin päässä olisi sopiva joukko ihmisiä tuhottavaksi. Oikea pommisissin unelma. En ihan pysy perässä näiden ajatusmaailman kanssa. Mutta minähän olenkin jo aika vanha.
KYLÄPÄÄLLIKKÖ
KÄVI KYLÄSSÄ
Kyläpäällikkömme Mahinda oli kertonut halunsa tulla meille kylään jonain iltana. Ja tuli. Istuimme kolmistaan terassilla teetä juoden ja kyläpäällikön vaimon makeaa leivosta syöden. Mukava mies. Kristitty, mutta ei sillä merkitystä. Kävimme läpi koko kylän talo talolta ja perhe perheeltä. Hän tiesi kaikista kaiken. Se oli meille hyödyllistä tietoa myös avustustoiminnassamme. Oikeastaan Samantha on naapurikylän päällikkö ja meidän kylän päällikkö on hänen vaimonsa. Sanoin, että minullakin on samalla lailla kyläpäällikköni, vaimoni. Ja meitä kahta nauratti niin.
Todellisuudessa Samantha hoitaa molempien kylien asiat. Hänen toimenkuvansa on hieno ja tärkeä. Kyläläiset kertovat hänelle murheensa ja toiveensa ja hän hoitelee mm. viranomaisasiat heidän puolestaan. Hän kiertää jatkuvasti perheissä, kulkee häissä ja hautajaisissa ja mitä moninaisimmissa tapahtumissa. Ja on selvillä kaikista ja kaikesta. Hyvä systeemi.
Hän on auttanut meitä paljon myös avustuskohteiden taustojen selvittelyissä. Hän on yksi avustustyömme onnistumisen salaisuuksista. Annoin vaimolleen vanhan kännykän lahjaksi, jotta saa miehensä kiinni tarvittaessa. Pois lähtiessä pyysin vielä hänen kännykkänumeroaan. Ei kännykkää. Joten ei saisi vaimo edelleenkään häneen yhteyttä. Onneksi niitä kännyköitä on iso kassillinen.
SUOMALAISTA RUOKA HUIKOO
Päältäkin näkee, että olen moniruokainen. Täällä eineet ovat kyllä uskomattoman herkullisia. Mutta meikäläinen kulinaarinurkkapatriootti kaipaa joskus niitä kotoisia kuukausien oleskelun jälkeen. Jälkiuunileivässä ja rukiisessa varrasleivässä ollaan hienosti pysytty. Kiitos tänne tulleiden ystävien. Ja kun yksin jään taloon, perunat keittoon ja makkarakastike mamman tapaan (meidän mamma ei lisäaineista tiennyt).
Eilen keksin loistavan kotimaun. Täältä saa upeaa avomaakurkkua (sellaisia 20-30 cm mittaisia.) Juustohöylällä kuori pois ja sitten seitinohuita siivuja.
Isoon pilkkumiin 2/3 vettä, 1/3 etikkaa (täällä se on tietenkin palmuetikkaa – hyvää), lisäksi suolaa ja sokeria. Tilliä ei täältä saa. Se on mamman kesäkurkkua. Varrasleivän päältä voi huoletta jättää voit ja margariinit, juustot ja leikkeet pois. Vino pino kesäkurkkua leivän päälle – natural. Kokeilkaa, te epäileväiset. Jos olen pienentynyt kotia tultaessa, tiedätte onnistumisen aiheen.
NOSTO PAINON MUKAAN
Kun olin nuori (en pieni) kesä- ja loma-aikana olin osuuskaupan varastolla töissä. Ja kuorma-auton apumiehenä. Sementtisäkki painoi 50 kg ja tosimiehet veivät niitä kaksi kerrallaan. En viitsi valhetella. En ollut tosimies. Sanoivat vanhemmat miehet, että oman painon verran kantaa tosimies mennen tullen. Ja kantoi. Tänään tuli pihallemme sementtikuorma pihalaatoitusta varten. Täällä sementtisäkit painaa 50 kg. Miehet keskimäärin huomattavasti vähemmän. Suomessa miesten selkärankarapistumisen myötä sementtisäkki painaa 25 kg. Miehet painaa keskimärin 90 kg.
KUNNOLLA KEITETYT MUNAT
Kauhulla ryhdyin vertaamaan omaa painoani. Jos täällä kannetaan 20% omaa painoa suurempia säkkejä, minun pitäisi kantaa 150 kg säkkejä.
Taidan alkaa laihduttamaan oikein tosissaan. Keitin lounaaksi kanamunia. Kun Marjan kanssa on hieman erimielisyyttä keittoajasta, ajattelin yksin ollessani keittää kerrankin tarpeeksi. Laitoin ison kattilaan vettä ja sinne 6 munaa.
Nukahdin sohvalle ja heräsin paukkeeseen. Joko se nyt alkaaa? Vesi oli kiehunut loppuun ja munat poukkoilivat ja räjähtelivät tulikuuman teräskattilan kuivalla pohjalla. Nostin komistuksen pesulavuaariin ja kuorin taatusti tarpeeksi kovaksi keitetyt munat koiran ruoka-astiaan. Kiira nuuhkaisi ja lähti karkuun, Mutta Bullad tuttuun tapaansa hävitti ne muna per nielaisu. Nyt se hikkaa ja katsoo minua loukkaantuneena.
Ystävällisesti
Pentti-Oskari