27.01.2014 Hyvien uutisten viikko

27,1,2014 Pentti-Oskari Kangas

27.01.2014 Sri Lanka
HYVIEN UUTISTEN VIIKKO


ÄLÄ ANNA RAHAA, OSTA ONKI

Ensimmäinen kummipoikamme noin 25 vuoden takaa oli juuri koulunkäyntinsä aloittanut Kamal, joka asui Hikkaduwan naapurikylässä Dodanduwassa. Hänen perheeseensä kuului isoisä, vanhempi veli ja äiti. Isä oli kuollut. Veli ja isoisä toimivat kalastajina toisten veneissä. Palkkiona he saivat 10% saaliista. Ostimme perheelle kalastusveneen (puurunkoisen katamaraanin) ja verkot. Nyt he saivat koko saaliin itselleen. Vuoden kuluttua isoisä taputteli uutta tiilitaloa ja sanoi ylpeänä: ”Tämä on meidän koti, jonka itse olemme tienanneet”. Muistanette: Älä anna rahaa, osta onki. Se toimii.

Sitten Kamalin vanhempi veli jäi auton alle ja kuoli. Myös vuosien mittaan isoisä kuoli. Kamal joutui keskeyttämään koulunsa ja lähti kalastajaksi. Ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Kävimme heidän kotonaan. Olipahan riemullista. Kamal on iso aikuinen mies, naimisissa ja kaksi suloista lasta. Kalastus tuottaa hyvin ja perheen koti oli tosi siisti. Kamal ja äitinsä Busba ovat kaikki nämä 25 vuotta muistaneet meitä. Joka vuosi he kolkuttelevat portin takana. Eivät ikinä, eivät koskaan, ole pyytäneet meitä mitään sen kalastusveneen jälkeen. Joka vuosi tuliaisina on ollut kalaa. Yleensä tonnikalaa. Niinpä nytkin lähtiessämme heidän kodistaan Kamal laittoi mukaamme kaksi komeata tonnikalaa.

Ne maistuivat seuraavana päivä tosi hyvältä. Mukana oli makuja koetusta hienosta yhteistyöstämme ja aidosta kiitollisuuden osoituksesta. Kerron tämän sen vuoksi, etteivät kaikki tarinat täällä ole surullisia, vaikka niiden pariin usein hakeudummekin.

Eikä tässä vielä kaikki: Eilen portin taakse ilmestyi Rubika tyttärensä kera. Rubika oli muuttanut kuukausi sitten Colomboon pois kotoaan, kun miehensä oli taas hakannut hänet. Hän tuli kertomaan, että ovat tehneet miehensä kanssa sovun. Lapsien pyynnöstä.

Tällai tänään, sanoisi porilainen.

ELÄIMELLINEN MENO JATKUU

Olen kertonut näitä rotta- ja käärmetarinoita viidakkokodissamme. Eläinkunta on tosiaan monipuolista ympärillämme. Useimmat niistä kuulunevat järjestöön ”Eläimet ilman rajoja”.

Eilen kuulimme kaunista linnun sirkutusta olohuoneemme sisällä. Emme meinanneet millään löytää alkuperää. Sitten se selvisi. Kaunis pieni töyhtöpäinen laululintu oli rakentamassa pesäänsä kattolamppumme päälle. Päivisin pidämme ovia auki tuuletuksen vuoksi, joten lentoreitti oli avoin. Ensin hätistin linnut pois, mutta ne palasivat heti kun ovi oli vähänkin raollaan. Mietimme ja pohdimme. Mikä ettei. Kyllähän meille pari pientä vuokralaisia aina mahtuu. Mutta tarkemmin asiaa pohdittumme oivalsimme, että ongelmia tulee. Kun tulee poikasia, ne tarvitsevat ruokahuoltoa muutaman minuutin välein. Ovet pitää silloin olla avoinna koko ajan. Ja sitten tulee hyttysiä ja ötököitä ja ties mitä viidakon asukkaita. Päädyimme häätöön. Surullisella mielellä.

 

LENTÄVÄ KISSA

Sanotaan, että jos jos olisi jos, niin lehmätkin lentäis. En ole nähnyt lentäviä lehmiä, mutta eilen Marja parkaisi pihallamme: ”Oskariiii!!” Äkkiä katsomaan. Et ikinä usko mitä näin. Ensin ajattelin, että taas joku kobra siellä kalisee peloissaan Marjan nähtyään, mutta toden totta. Iso, valtava maakotka oli juuri syöksynyt aitamme taakse naapurin pihaan ja nousi parimetriset siivet flatkuttaen kuin pommikone hitaasti pitkin järven pintaa kohti yläilmoja. Kynsissään sillä oli naapurin kissa. Näimme siis lentävän kissan. Ja jollette usko, niin narraan lisää.

KOULUKENGÄT JAKOON

Koulukenkähankkeemme aloittaminen viivästyi kenkätehtaan kapasiteetin vuoksi. Myös kenkien hinnan alennusneuvottelut olivat tänä vuonna aikaa vievät. Saimme hyvän lopputuloksen. Miinus 20% apteekin hinnoista. Sunnuntaina 26.1. jaettiin ensimmäinen satsi oman kotikylämme lapsille. Kyläpäällikkömme oli ennalta valinnut vain todellisessa tarpeessa olevat lapset.

UNOHDETTUJEN LAAKSON KOULU

Kokemuksesta suosittelen nyt palkkiojärjestelmäbonusten käyttöä. Sillai oikeaoppisesti. Laakson koulurakennus valmistuu hirmu vauhtia. Pitää oikein toppuutella kavereita ja eritoten Colmania, rakennustyön kymppiä.

Katsokaahan kuvia. Tämä kaikki on saatu aikaan päivälleen kuukausi sen jälkeen, kun saimme tiedon Finlandia Group Oyj:n rahalahjoituksesta. Se aika sisältää tontin hankinnan, viranomaisluvat, rakennesuunnittelun, tontin pohjatyöt, materiaalihankinnat ja rakennustyöt.

 

Kuukaudessa tähän malliin voimalla seitsemän miehen ja muutaman hiekka- ja laastilapion. Perusrakennuksen kustannus jäänee alle 100 (SADAN ) euron per neliömetri. Joko nyt uskotte ja ymmärrätte, että pienellä rahalla saamme suuria aikaan. Kun ei ole hallintokustannuksia eikä paikallisia pahoja poikia välistä vetäjinä.

PS. EI pidä unohtaa bonusjärjestelmämme erinomaista toteutusta. Pelkään, että koulu valmistuu etuajassa. Mitä sitten tehdään Colmanin bonuslisien kanssa? Kun oli sovittu, että on valmis 2.3., niin niinhän se on. Ei kai sitä päivää voi noin vain muuttaa. Pitää kai kysyä Suomesta ohjetta.

Hikkaduwassa 26.1.2014

Pentti-Oskari
viidakon kiireapulainen

Sähköpostia Oskarille