29.10.2007 Takaisin hymyjen maahan

29,10,2007 Pentti-Oskari Kangas

29.10.2007 TAKAISIN HYMYJEN MAAHAN

 

ENKELTEN ASIALLA

Olimme hankkineet lentoliput Turusta asti. Vantaan lentokentän parkkimaksulla sai lisämatkan rahoitettua. Ratkaisu oli hyvä myös sen vuoksi, että matkatavaroitamme vastaanottava virkailija oli ”enkelten asialla”. Mukanamme oli mm. lasten uusia silmälasinpokia 2 isoa laukkua ja ties mitä.

Muutaman kuukauden Suomessa olo oli aikaan saanut monenlaisia herätehankintoja. ”Tuota tarvitaan Sri Lankassa” jne. Virkailija kirjoitti laukkukavalkadimme suoraan Colomboon asti. Mikä helpotus! Vantaan kentällä ehdimme tavata myös Vekan ja Tittan Hope for Sri Lanka ry:n voimaihmiset ja heidän prinsessansa. Prinsessa oli kuulema krätyinen kun tulee uusia hampaita. Minä hyväkäs taas mollasin itseni kun kyselin, että voikohan Marjan iässä vielä saada uusia hampaita? Selittäisi paljon. No, ei tarvinnut liiemmälti höpistä vähään aikaan.

Lento lähti keskiviikkona säälliseen aikaan klo 8.00. Tai piti. Lähtö viivästyi puolitoista tuntia ilmastoinnissa ilmenneen vian korjaamisen vuoksi. Vihdoin kapteeni ilmoitti, että vika on saatu korjattua. Yhden venttiilin rasvanippaan vain puristettiin vaseliinia ja menoksi. Huvitti tämä vanhanaikainen vika. Ennen vanhaan autoissakin oli rasvanippoja, joihin puristettiin vaseliinia vähän väliä. Nyt autot rasvaavat itse itsensä. Lentokoneet toimivat vielä kunnon vanhanaikaisesti. Tuntui turvalliselta.

BOMBAY
nyk Mumbai

7 tunnin kuluttua – paikallista aikaa n klo 8 (kapteeni otti lisää löpöä tankkiin ja puristi 15 minuuttia aikaa kiinni – olikohan järkevää? ) laskeuduimme maailman kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, joka vuonna 2012 on kuulemma suurin.

Koneen ovella vastassa oli Air Lankan virkailija, joka otti meidät huomaansa. Hän ohjasi transithalliin, jossa oli valtaisat makuusohvat. Annoimme liput hänelle ja hän lupasi palata 4 tunnin kuluttua. Huilasimme makoisasti syvään uneen vaipuen. Loistavaa palvelua. Oikein makuusohvat. Niitä oli satoja.


Mumbain (Bombayn) lentokentän transithallin
odotustuoleilla voi ottaa nokoset. Intialaista palvelua.

Virkailija tuli herättämään meidät ja annoimme passit. Huilikaa vielä tunti, hän ehdotti. Jäimme virkeinä seuraamaan eksoottisten ihmisten eksoottista hyörinää.

DEMENTIA SAAPUI KYLÄÄN

Virkailija saapui sovitusti ja ohjasi meidät turvatarkastukseen. Minulla oli pikkupullo kallista konjakkia ostettuna Finnairin koneesta (ajattelin, että jollei Mumbaissa muutoin olisi uni tullut). Arvaattehan seuraukset? Nestettä ei saa koneeseen viedä kuin päässään. Yritin selittää huonolla kansakoulun ruotsillani, että ostin konjakin lentokoneesta, emmekä ole poistuneet tulli- ja turvatarkastusalueelta. Pullo piti tyhjentää tässä ja nyt. Koetin selittää, että jos sen nyt joisin, nukahtaisin juuri kun oli tarkoitus alkaa heräilemään.

Tarkastajat ymmärsivät Pohjolan harmaan vanhuksen murheen ja aloittivat neuvonpidon. Haettiin päällikkö ja päällikön päällikkö. Ja ratkaisu löytyi. Konjakkipullo laitettiin käsimatkatavarana olleeseen olkalaukkuun ja laukku ruumaan. Godbai – tuumin. Siinä hässäkässä meni lääkkeet ja puhelimetkin. Eipä mennytkään!

Makuusohvalla vieressäni huilinut matkustaja havaitsi poistuttuani paikalta, että sohvalla loikoili upouusi Nokian kommunikaattori. Hän vei sen turvatarkastajille. Nähtyään minut hän varmisti, että olin saanut puhelimen. En edes tiennyt, että se oli kadonnut. Mutta kenellä virkailijalla puhelin oli?

Onneksi Marjalla oli oma kännykkänsä ja niin sitten soittamaan Kankaan numeroon. Puhelimeen vastasikin kentän toiselta puolelta ihminen, puhuen täysin käsittämätöntä kieltä. Vieressäni oleva samaa kieltä puhuva virkailija selvitti tilanteen, ja niin kommunikaattori saapui kiltisti luokseni.

Vielä piti käydä koneen ulkopuolella tunnistamassa laukkumme ennen kuin kone – puoli tuntia myöhässä – lähti kohti Ceylonia. ”Normaalia helpommalla tästä selvittiin ”, totesi vaimoni. Merkillinen huumori noilla naisilla joskus.

”Olisit onnellinen”, sanoin vaimolleni. ”Kommari taskussa ja konjakki ruumassa, kaikkihan on tosi hyvin, eikö? ” ”Kyllä rakkaani”,  sanoi elämänkumppanini ja hymyili hiukan erikoisesti. Niin kuin vaimot joskus miehilleen. Olemme menossa hymyjen maahan.

PERILLÄ

Kahden tunnin lennon jälkeen Colombossa ja ystävämme Thilakasiri oli meitä vastassa. Tutut tuoksut ja näyt. Hyvältä tuntui. 110 km matka taittui 4 tunnissa. Oli Fullmoon ja liikenne normaalia hiljaisempaa. Talvikodissamme Onkkeli oli meitä vastassa. Tarja huitoi häntäänsä ja Bullad haukkui muodon vuoksi.

PALUU ARKEEN

Perjantaipäivä kului kuunnellessa raportteja volontääreiltämme. Katjalta, Kekeltä ja Avelta. Hyvältä kuulosti. Ahkeria ja innostuneita ihmisiä. Lauantaiksi oli sovittu Banagalan kouluun koko Gallen alueen eri kylien vammaisvastaaviksi nimetyt henkilöt. Lähes 100 paikallista vierasta plus tietenkin viranomaisten ja hallitsijoiden isokenkäisiä joukko.

Oli mm. valtion Presidentin pääsihteerikin paikalla. Sokea mies. Vammainen siis myös. Entinen ministerimunkki Samantha piti sellaisen puheen, että pelkäsin videokameran äänityksen räjähtävän siinä kohden, kun hän sanoi Lotus Hill vammaishankkeen olevan REVOLUTION koko saaren historiassa.

Katja ja Keke olivat tehneet suuren työn organisoidessaan tapahtuman. Osallistujat jaettiin tiimiryhmiin ja alkoi ryhmätyöskentely. Tarkoituksena oli saada perille tieto siitä miten alueen vammaiset lapset rekisteröidään. Tapahtumassa oli siis historian havinaa.

Hauska yksityiskohta oli se, että Keke oli kirjoittanut ohjelmaan suurin kirjaimin, että puheen kesto max. 5 min. Arvaattehan lopun? Paitsi minä, joka sain kulumaan puheeseeni vaivaiset 2 minuuttia. En oikein osannut asettaa niitä kaikkia muistamiani kahdeksaa sanaa oikein moneen järjestykseen.

Lopussa Banagala tulkkasi oleellisen sanomani: Meitä on Suomessa yli 600 ihmistä. Emme ole rikkaita, vaan tavallisia suomalaisia, jotka haluamme auttaa täällä heitä, jotka muut ovat unohtaneet. Me haluamme auttaa yhdessä Teidän kanssanne. Yritämme käynnistää vammaistyön niin, että te itse voitte jatkaa siitä.

Välillä syötiiin lunchpaketit ja juotiin teetä. Jokainen osallistuja sai myös matkarahan 100-200 rupiaa (65c-1.30€). Rupian kurssi heikkenee päivä päivältä. Lieneekö sidottu dollariin? Nyt eurolla saa n. 160 rupiaa. Ennen tsunamia vain nippa nappa yli 100 rupiaa. Se tietää entistä enemmän ongelmia paikallisille. Meille se vaikuttaa siten, että euroilla saamme enemmän rupeita kuin aiemmin. Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.

KANELIPUUSAVUSAUNAAN

Sunnuntai oli meille lepopäivä Marjan kanssa. Nukuimme lauantai-iltana ulkona isosilmäisessä verkkokeinussa yli 2 tuntia. Minä alimmaisena. Tuloksena pehmeään ihooni sellainen ruutukuvio, että kylmäsavustetun lohen ritiläkuviokin olisi jäänyt toiseksi.

Sunnuntaiaamuna nukuimmekin sitten välillä pidempään. Kello oli puoli kaksitoista kun moraali herätti Marjan. Minä päätin 60 v. täytettyäni, että nyt loppui liiallisesta nukkumisesta johtuva huono omatunto. Se on meikäläiselle kaikki ”till” mitä saa nukkua. Ennen pitkää unta.

Coolman lähti tuk-tukillaan hakemaan kanelipuun riukuja savusaunan lämmittämiseen. Kolme pesällistä poltettuamme alkoi autuus. Katja, Ave ja Keke saunavieraina. Olivat koko päivän tehneet kirjallisia töitään. Illalliseksi Iruza, Katjan vuokraemäntä, oli lähettänyt paistamiaan ”pizoja”. Siis oikein paikallisesti eksoottista ruokaa. Hyvää oli. Vatsani kieltäytyi toimimasta normaalisti vasta aamulla. Niin hyvää oli.

Maanantaina huollettiin Ilolaa. Hankittiin uudet lakanat ja verhot. Ave oli jo aiemmin järjestänyt maalarin uusimaan lattiat ja seinien paikkaukset. Poikien hankkima uusi pyörätuoli näytti oikein kelvolliselta. Ajoimme mopolla kylän halki pikaisesti, ettei meitä heti tunnistettaisi. Portilla alkaa pian melkoinen trafiikki.


Äiti ja uusi pyörätuoli
(9200 rupiaa eli 57 €)


Onnelan onnellinen poika

Kylätien varrella oleva Keskisen Kyläkauppa oli kiinni. Liekö siemenperunat syöty (ostamamme alkuvarasto myyty)? Naapurin mentaalihäiriöinen mies oli saanut poliisilta pari kuukautta sitten ukaasin, että jos hän vielä alkaa rähjätä, he noutavat hänet saman tien kuukaudeksi putkaan. Hiljaa hissukseen on nyt naapuri ollut.

Toinen naapuri, se mukava mies, oli rakentanut korkean aidan oman naapurinsa tonttia vasten. Naapuritalon olivat vuokranneet kuulemma joukko paikallisia hippejä. Kun aita oli muurattu, he huomasivat, että heidän kaivonsa oli jäänyt aidan taakse. Tehtiin uusi kaivo.

Viime yönä satoi sellaisella vauhdilla, että pelkäsin kattomme uupuvan. Kylällä aiemmin meidänkin käyttämän Hikkaduwa Beachin katto lensi rullalle ja kadulle. Tuli sellainen trombi paikalle. Ilmankos sähköt oli poikki koko yön.

Kuulimme, että meilläkin paljon töitä tehnyt Jaanika niminen nuorukainen on kovin sairas. Suolistotukos. Leikkaukseen päässee 2 viikon päästä paikalliseen Karapitian sairaalaan. Aloitimme välittömästi operaation saadaksemme hänet vaikka Colomboon yksityissairaalaan. Jaanika tuli käymään meillä ja selvisihän se diagnoosi. Pojalla on hemoroidit. Peräpukamat. Ehtinevät odottaa vielä pari viikkoa. Käytetään varoja tiukemmissa tilanteissa.

Tällai tänään!

Rakkain terveisin


Pentti-Oskari

Tule kanssamme auttamaan heitä,
jotka muut ovat unohtaneet

Sähköpostia Oskarille