29.12.2004 Helvetin aallot

29.12.2004
Helvetin aallot


Istun kaatuneen puunrungon päällä kilometrin päässä Hikkaduwa-kylästämme. Poikani lähti aamulla paikallisten nuorten kanssa uimarannalle päivystämään, vastaanottamaan ruumiita, jotka huuhtoutuvat mereltä rannalle. He hautasivat juuri hiekkaan valkoisen naisen ruumiin. Poikani otti talteen kultaketjun toimittaakseen sen Punaiselle ristille. Ainoastaan pojallamme oli käsineet. Äidin tiskihanskat. Hän nosti ruumiin vedestä ja yhdessä he hautasivat hiekkaan. Katselen hautaa. Omaiset ovat hädissään, eivät voi tietää. Hiekassa kaiken rojun ja sekamelskan keskellä on poikani tekemä pieni puinen risti, jonka poikkipuu on sidottu valkoisella rätillä.

Vaimoni kävelee rannalla ja tähystää merelle. Niitä tulee sieltä vielä. Monen omaisen rakas. Lähellä on pieni Ciimikalman kylä, jonka rautatieasemalle oli pysähtynyt tapaninpäivänä 9-vaunuinen juna. Junaan oli myyty jopa 1500 lippua ja liputtomat päälle. Vain kolme poikaa ehti hypätä junasta. Lähes kaikki muut kuolivat.

Vesi poistui alueelta vasta nyt ja sotilaat saapuivat raivaamaan. Ruumiita roikkui sikin sokin viidakossa olevista junavaunuista. Haju oli hirveä.

Ei taida helvetissäkään ole näin kauheaa. Vasta nyt, runsaan kolmen vuorokauden kuluttua tapahtumasta todellisuus alkaa selvitä. Tiet ovat olleet poikki, vasta nyt pääsimme kylämme ulkopuolelle pahimmille paikoille. Vanha intialainen mopo on ollut korvaamaton väline. Polttoainepulan vuoksi vettynyt lamppuöljy on kultaakin kalliinpaa. Kun kaikki tämä kauheus vihdoin realisoituu, pelkään, että Sri lanka, josta vain harvalla hyvinvointivaltiolla on taloudellista hyötyä, jää takamaaksi ja heikoimpaan asemaan. Niinhän se on aina ollut.

Me suomalaiset hyvinvoivat – pienikin apu on merkityksellinen. En tiedä, ketkä apua keräävät, mutta SPR:n rooli on nyt merkittävä, sillä sairaaloissa tilanne on hirvittävä.

Rukoilen teitä!

Tämä kansa tarvitsee myös suomalaisten apua.

Pentti-Oskari