29.9.2005
29,9,2005 Pentti-Oskari Kangas
29.9.2005 – Ministeri savusaunassa
Olen pahoillani kahden päivän tauosta päiväkirjani sivuilta. Oikein hätkähdin kun sain Töytärin Jussilta viestin, jossa huolestuneena kyseltiin, että onhan kaikki ok kun vähään aikaan ei ole kuulunut mitään? Kaikki hyvin. On vain ollut kaksi niin työn täyteistä ja tapahtumarikasta päivää, etten iltamyöhällä kotiimme tultuamme jaksanut kerta kaikkiaan kirjoittaa teille enää asiallista päiväkirjatekstiä.
Muutaman viestin lähetin minulle tärkeille ihmisille, ja nekin väsymyksen tilassa ajattelemattomuuttani tuskaisessa tilanteessa kiukuttelunomaisella sisällöllä. Olisi saanut nekin jäädä tekemättä. Nyt sitten pyytelen anteeksi.
Tämä päivä oli taas yksi parhaista. Niin monta tapahtumaa, että on taltioitava pikaisesti ennen kuin unohdan. Teen sen huomenna. Yhden hauskan yksityiskohdan kuitenkin vielä kirjaan, ennen kuin unohdan senkin.
Banagala oli Colombossa selvittämässä lisää vesitankkien hankintaa yms. Saimme Lotus Hill lasten vammaiskoti-hankkeen tiimoilta yhtäkkisen lisäselvityspyynnön. Soitin Banagalalle, että tulee meidän kauttamme paluumatkalla. Tuli ja mukana oli suureksi onnekseni munkki Samantha Thero, joka viime Joulunaattona kävi vihkimässä ja siunaamassa savusaunamme. Ihastui ja tuli mukaamme neitsytkylpyyn kanelipuun tuoksuiseen suomalaiseen löylyyn.
Häntä kutsutaan ministerimunkiksi kun valittiin aikanaan Sri Lankan historian ensimmäisenä munkkina parlamenttiin ja toimi nk. sosiaaliministerinä eli köyhäinministerinä. Sanovat, että hän on kansan rakastetuin munkki. Se on helppo uskoa. Hänen suhteidensa ja auktoriteettinsa avulla olemme saaneet uskomattoman paljon sellaisia asioita hoidettua, jotka muutoin eivät olisi onnistuneet. Avustuskontit tsunamin jälkeen hoituivat Samanthan suojeluksessa alta aikayksikön.
Ministerimunkki Samantha ja päiväkirjanpitäjä
Nyt istuimme pihallamme lintujärven rannalla. ”Olisiko mahdollista joskus tulla tänne savusaunaan, kun oikein on väsynyt?”, kysyi ministerimunkki. Kerroin, että meille olisi suuri kunnia tarjota tämä vierasvara. 6 tuntia ennen saapumista ilmoitus Anandalle, niin kanelipuusavusauna on valmiina.
Munkki huokaisi syvään ja kertoi, että hänen kodissaan temppelissä on aina meno päällä. Päivät ja yöt. Tuskin hetkenkään rauhaa. Köyhien avustamiseen osallistuvana hänellä on lisäksi päivät pitkät virallista ja epävirallista ohjelmaa temppelin ulkopuolellakin.
Samantha katseli hiljaisena järvelle, jossa kaksi poikaa onki. Hän kertoi, että syntymäpaikassaan Baddegamassa pikkupoikana hänen rakkain harrastuksensa oli onkiminen Baddegama joella. 11-vuotiaana hänen vanhempansa veivät hänet temppeliin munkkikokelaaksi. Sen jälkeen hän ei ole voinut onkia. Kysyin, miksi ei? Munkin ei sovi onkia, hän vastasi ja hymyili. Tein hänelle ehdotuksen: Kun hän seuraavan kerran tulee meille savusaunomaan, Ananda järjestää valmiiksi ongen ja matoja. Sitten hän voi onkia kenenkään näkemättä yöllä.
”Mutta Jumala näkee, naurahti munkki!”
”Ei sillä väliä, jos ongit yöllä mustekaloja”, ehdotin.
Ja sitten me naurettiin – kaksi isoa, vanhaa miestä – vedet silmissä.
Jumalat varmaan surkutteli huumorintajuamme.
tuus
Pentti-Oskari