Jotta voisit ottaa rennosti
7,9,2016 Tom Lundberg
Viehättävä, vanha tarina Japanista kertoo kahdesta nuoresta ystävästä, joista toinen päätti ryhtyä velhoksi. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua he tapasivat sattumalta ja muistelivat menneitä aikoja.
Kun viimein tuli aika erota, velhoksi ryhtynyt kaveri halusi antaa ystävälleen muiston. Hän noukki maasta pienen kiven, osoitti sitä sormellaan ja muutti sen taikavoimallaan hetkessä kullaksi.
”En minä tuosta niin välittäisi” ystävä huomautti.
”Ahaa…haluaisit siis suuremman?” velho arvasi ja osoitti sormellaan kivenlohkaretta, joka muuttui kullaksi.
”En minä halua sitäkään.”
”No, mitä sitten tahtoisit?” velho kyseli kummastuneena. ”Tahtoisin sinun taikasormesi”, ystävä vastasi.
Nokkela pyyntö sisältää syvällisen viisauden. Tiesihän jo vanha kansa, ettei kannettu vesi pysy kaivossa. Kun Suomi ryhtyi 1970-luvulla auttamaan kehitysmaita, niihin ei viety vettä, vaan mentiin opettamaan kaivojen kaivamista. Miksi arjen perusasiat sitten unohtuvat ihmisiltä niin helposti?
Monet vanhemmat huuhtelevat huonoa omaatuntoaan antamalla jälkikasvulleen liian suuria viikkorahoja, ostamalla heille uusimmat tekniset vempaimet ja kustantamalla heille kalliita matkoja. ”Täytyyhän lasten saada, kun itsellä ei ollut mahdollisuuksia.”
Kuulen toistuvasti, kuinka nuorten arvot ovat erilaiset kuin heidän vanhemmillaan. He eivät halua raataa, asuntosäästäminen ei kiinnosta ja rahalle on annettu vain nopea välinearvo. ”Rankka kevät takana”, sanoi 16-vuotias lukiolainen ja ilmoitti ”chillaavansa” koko kesän.
Useimmat vanhemmat tyrmistyvät, sillä ei heidän nuoruudessaan ollut mahdollisuuksia loikoiluun. Jos ei ollut ehtolaiskursseja, piti mennä töihin ja säästää rahaa talven varalle. Samalla saatiin ehkä tuntumaa tulevaan ammattiin ja tutustuttiin työelämään.
Pysähdytäänpä hetkeksi. Olisivatko nuoret sittenkin oikeassa ja vanhemmat väärässä. Ehkä asioita voi ajatella toisinkin? Kenties kannattaisi sittenkin ottaa se kultakimpale. Turhaan on vuosikymmenet raadettu; eikun kaikki nyt vaan chillaamaan.
Talonpoikasmatikka paljastaa silti totuuden. Nuoret (ja muut) voivat ottaa rennosti tasan niin kauan kuin rahoitus on kunnossa. Jos he tänä aikana eivät hanki taitoja, joilla kivet muutetaan kullaksi, he ovat helisemässä rahahanojen ehtyessä. Koulutus ja osaaminen on kaiken hyvinvoinnin perusta. Kulta vai taikasormi – valitset itse.
Kaunista kesää kaikille lukijoilleni!
-Tom Lundberg
Luento- ja juontajatilaisuudet
Tompan kirjat verkkopuodissamme