Lähetä oma kiitoksesi
Laura, Aleksis Kiven koulu, Siuntio
Kiitetään Lauraa kaikista hyvistä ruotsin tunneista ja 4-luokan enkuntunneista. Olit mukava opettaja. Kiitos että saatiin olla opetuksessasi <3
-Maikki
Sirkka Pere, Hj. Nortamon peruskoulu, Rauma
Tsemppasit ku voimat oli vähissä. Hiljainen keskustelu auttoi paljon. Ilman sua en ois saanu ees apua. Kiitos.
-Hiljainen
Piritta Kontio, Rantaroustin koulu, Tyrnävä
Kiitokset kannustavasta opetuksesta ja ihanasta läsnäolosta lapseni kouluvuonna. Poika lähtee joka päivä samalla innolla kouluun, kun vastassa on ihminen, joka jaksaa olla tukena ja opettaa lämmöllä ja suurella sydämellä.
-Äiskä
Liisa Ängeslevä, Helsinki
Kiitos sinulle ihana kansakouluaikojeni opettaja Liisa Ängeslevä, joka 70-luvulla opetit meille musiikkia ja toimit myös kuoronjohtajana meille.
-Susanna
Pirjo Mäkilä sekä Tomi Maanoja, Uomarinteen koulu, Vantaa
Kiitos teille lämminhenkiset opettajat upeasta työstä, jota teette lastemme hyväksi!
-Oona
Anni & muut opettajat, TAKK, Tampere
Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa on ihan mahtava, kannustava fiilis. Tällaisiin \”mummi-ikään\” päässeisiin ihmisiinkin pystytään luomaan \”minä pystyn\”-tunne! Minä joka ikäni sanoin että: \”Ei ikinä opiskelemaan enään!\” , aloitan joka arkipäiväni innostuneena, oli sitten ETÄ-/LÄHIpäivä. Korona-ajan säädökset ja määräykset on mukautettu sujuvasti opiskelu-runkoon. Tsemppiä tsemppaajille!
-Päivi Pätevä
Eero Patrikka, Kärkölän yläaste ja lukio, Kärkölä
Eräällä kieltenopettajalla oli tapana jakaa meille oppilaille elämänkokemustaan kertomalla tarinoita: matkoilta joita oli tehnyt, maista joissa oli asunut sekä uusista kielistä ja kulttuureista joihin oli törmännyt. Jotkut vanhemmista pitivät metodia kummallisena. Tehtäviä meillä kuitenkin oli paljon. Muistan, kuinka toisinaan juputimme ylimääräisistä kielioppitehtävistä ja sanakirjojen ylenpalttisesta käytöstä. ”How would you say that in other words?” kuului eräs opettajan mielilauseista. Asiasta keskusteltiin luokassa. Opettajan vastaus jäi mieleeni: ”Jonakin päivänä te vielä kiitätte minua tästä.” Olen saanut kielitaidostani positiivista palautetta sekä töissä että vapaa-ajalla. En pelkää käyttää kieltä. Vaikka vieraskielisen ihmisen kohtaaminen oli pienessä kunnassa harvinaista, oivalsin opettajan tarinoista, että tärkeintä ei ole puhua oikein vaan tulla ymmärretyksi. Se, että huomaa omaavansa keskivertoa laajemman sanavaraston, lisää toki itseluottamusta. Ongelmatilanteissa minulla on lisäksi salainen työkalu. Kysyn itseltäni erään vanhan opettajan sanoin: ”How would you say that in other words?” Kiitos Eero. Vaikka pänttääminen välillä kyllästytti ja intimme sinulle vastaan, olit oikeassa.
-Katri
Irja ja Aimo Simola, Tampere
Olen viisilapsisen perheen kuopus. Asuin 10-vuotiaaksi syrjäisessä, pienessä kylässä maaseudulla. Isällä oli raskas työ ja äiti sairasteli paljon. He eivät jaksaneet huomioida minua tarpeeksi, vaan kuljin ikään kuin joukon jatkona. 60-luvulla eivät vanhemmat tainneet yleensäkään kiinnittää paljoakaan huomiota lasten koulunkäyntiin. Luokallani meitä oppilaita oli vain kaksi ja se toinen oppilas oli paljon minua parempi koulussa. Opettajamme oli etäinen auktoriteetti. Muutimme Tampereelle, jossa koulu oli lähellä, mutta luokallani oli 42 oppilasta. Hukuin joukkoon ja olin edelleen ns. näkymätön lapsi. Viidennen luokan alkaessa koululaisia jaettiin isoimmista kouluista kouluihin, joissa oli tilaa, ja niin minäkin halusin mennä luokkakaverini kanssa paljon pienempään kauempana olevaan Hyhkyn kouluun. Siellä opettajikseni tuli aivan ihana opettajapariskunta Irja ja Aimo Simola (nyt jo edesmenneet.) Hyvinä ja inhimillisinä opettajina he huomasivat minut, välittivät minusta ja kannustivat minua. Sen ansiosta aloin oppia ja kehittyä huimaa vauhtia ja olin viidennen ja kuudennen luokan priimus. Sen jälkeenkin opiskelu sujui hyvin. En tiedä, missä olisin ilman heitä. Oli suuri onni saada heidät opettajikseni.
-Vuokko
Aino Hyytiäinen, Juuan peruskoulu, yläaste, Juuka
En muista huonoa opettajaa olleenkaan eikä tämä Ainon muistaminen saa vähentää muiden ansioista, Ruusuja kaikille Juuan peruskoulun opettajille 1970-luvulla. Mutta kyllä Aino oli huippu jos vielä huomioi aiheensa eli suomen kieliopin \”tylsyyden\”. Oppitunnit eivät olleet tylsiä ja kieliopin tärkeyden ymmärsi tuntien myötä kirjallisuusintoinenkin oppilas. Hän oli iloinen, kaunis katsella ja inspiroiva! Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä eteen päin.
-Marja ent. Toivanen