Hanne-Mari Seppälä, Lapin keskussairaala, Rovaniemi
Otin pikavipin, otin toisen, olin veloissa, aloin juomaan, en nähnyt mitään hyvää elämässä – menetin asunnon ja vaimon ja lapset. Majailin kavereitten nurkissa, joskus jopa Kemijoen rannan penkillä. Join niin paljon, että jouduin sisälle sairaalaan. Hoitaja sanoi, että on pyytänyt sosiaalihoitajaa minun luo. Ajattelin jo valmiiksi, että sieltä tulee taas yksi työhönsä kyllästynyt sossu – mutta ei – hymy huulilla, aidosti kuunnellen – tiukasti ohjaten – antoi minulle toivon jota en ollut nähnyt pariin vuoteen. Hankki minulle apua miestyöstä, sossusta, kelasta, työkkäristä, velkaneuvojalta – ja vain auttaakseen minua! Nyt minulla on koti ei vain asunto vaan koti. Minulla on hyvät suhteet lapsiin ja ex-vaimoon. Olen uudelleen koulun penkillä ja elämä on hyvää! Kiitos Hanne-Mari! Älä ikinä muutu ja kuten opetit…. minä en ikinä anna periksi! Kiitos!
– Taloudellisesta ahdingosta selvinnyt mies vm. 1981