Ida Nummela, ABC, Renkomäki, Lahti
Lähdin 4.11. klo 18.45 Helsingin Vuosaaresta yksin h-autolla työmatkalle Ylä-Savoon. Lähdössä oli sen verran hässäkkää ja siitä johtuen lähtö oli niin hätäinen että lompakko ei lähtenytkään mukaan. Mutta kun en tiennyt sitä, niin ajelin hyvässä säässä hyvillä mielin kohti pohjoista ja totesin että polttoaine riittää sopivasti Lahteen saakka, mutta ei pitemmälle. Varoitusvalon jo palaessa ajoin Renkomäen ABC:lle ja mittarille, jolloin harmikseni huomasin lompakon puuttumisen. Totesin että tässä sitä ollaan. Tankki tyhjä, ei rahaa eikä pankkikorttia taikka mitään muutakaan maksuvälinettä, millä maksaa polttoaine ja käydä kahvilla.
Hetken tuumittuani ajoin auton parkkiin ja kävelin ABC:n ravintolan puolelle ja etsin käsiini vuoropäällikön, joka oli viehättävä nuori nainen, kerroin hänelle ongelmani. Hän kuunteli asiani ja kysyiolisiko minulla esim. käyntikorttia tai jotakin muuta dokumenttia joka todistaisi että olet se joka sanot olevasi. Totesin että autossa saattaa olla käyntikortteja, käyn etsimässä. Autosta löytyi käyntikortti ja vein sen hänelle. Hän lähti soittamaan esimehelleen, pyytämään lupaa siihen että hän saisi lainata minulle kassasta rahaa jotta saisin tankattua polttoainetta sen verran että pääsen perille. Pian hän palasi ja sanoi että lupaa ei annettu. Ymmärsin tietysti senkin.
Hän kuitenkin halusi hoitaa asian tavalla taikka toisella. Hetken mitetittyään hän kertoi lainaavansa omistaan 40 euroa minulle, tuntemattomalle matkamiehelle, ja että voisin maksaa palattuani Helsinkiin. Minä puolestani edotin, että hän antaisi pankkitilinsä numeron niin minä voisin soittaa vaimolleni ja hän maksaa heti huomenna aamulla ”vipin” takaisin. Sain tilinnumeron ja ”vippi” maksettiin keskiviikkona sovitulla tavalla hänelle takaisin.
Ystävällinen ja positiivinen teko. Vielä löytyy luottamusta kanssakulkijoihin.
– Kari Hiltunen