Neljän tuulen tupa, Hanko
Kirjoittelin mökkikirjaa herkullisen kahvin ja leivoksen parissa aivan ihanassa kahvilassa Hangossa. Olin jo itsekin huomannut kuinka ystävällistä ja iloisen rentoa henkilökunta oli.Viereisessä pöydässä aloitti ateriaansa lapsiperhe, jossa oli pieni uhmaikäinen poika ja imetettävä pikkuneiti. Kun perheen ruoat tuotiin pöytään, ensin sai pikku-ukko, sitten äiti ja lopuksi isä, jonka sylistä tarjoilija kauniisti ja luontevasti nappasi neitokaisen ja lähti häntä hyssytellen saliin: ”Annetaan äidin ja isin syödä rauhassa.” hän leperteli pienelle. Vanhempien silmät levisivät lautasen kokoiseksi ennen kuin ymmärsivät tarttua tilaisuuteen. Kaikki söivät rauhassa ja hyvällä ruokahalulla, myös pieni mies, jonka ei juuri silloin tarvinnut taistella huomiosta.Harvoin saavat lapset ja heidän vanhempansa nykyään niin kaunista kohtelua kuin tässä kauniissa Mannerheimin kahvilassa pienessä kauniissa Hangossa. En ihmettele, että kahvilan ovi kävi tiuhaan vaikka sinne oli pitkä ajomatka. Kiitos mieleenpainuvasta tuokiosta!
– Hannele Siro