Osasto 1, terveyskeskus, Haukipudas
Isän eli lopun ajan.. tajuten tän aivan saman: ”En voi puhua, en voi kuulla.. ei tajuta tätä, näin vois luulla. Kävimme vuoroin..niin usein kun päästiin.. aina kun tultiin niin ain vain järkytyttiin. Sairaus niin paha.. niin julma mut tosi. Miksi isäämme sairaus tää nimenomaa kosi. Kiitoksen annamme teille tän hyvän, sen pienen ja kannustavan tiedon jyvän: Jaksakaa jatkaa vaikkei kannustusta ole.. me jaksamme tietämme vaikkei kukaan oo kone. Kiitos Vuodeosasto 1:n väelle..kiitämme vaikka kiitos tuli vasta nyt. Terveisin: Veikko Käyhkön lapset, Pekka, Jukka, Tiina, Leena, Ilkka, Ville-Veikko, Jaakko, Heidi ja Mikko.
– Leena Hautasaari