Pirjon Kipsa, Simpele
Onko Kipsan Pirjoja vielä?Minä, noin kahdeksan vuoden ikäisenä, kädessäni viiden markan kolikko.
– Mie ottasin vitosella irkkareita.
Pirjo kaivaa pussin ja lusikan esiin.
– Mitä laitetaan?
– No
noita kirpeitä viis.
– Näitä?
– Ei, kun niitä siinä ylärivissä. Onks ne kymmenen penniä?
– On.
– Ja sitten noita luita markalla.
– Nyt on markka viiskymmentä.
– Ja sitten noita kahenkymmenen pennin karkkeja markalla. Niitä keltasia.
– Kaks viiskymmentä.
– Sitte ufoja markalla. Onks ne kakskymmentä penniä?
– On, näitä saat markalla viis.
– Tai otakin kaks pois ja laita noita kymmenen pennin nelleja niin että tulee markalla yhteensä.
Viitonen on koko viikkoraha. Pitää miettiä tarkasti. Pirjo kaivaa ylimääräiset ufot pois ja laittaa nalleja tilalle.
– Kolme viiskymmentä.
– Noita merenneitoja kaks
Ja sitten
Paljonko on vielä?
– Viiskymmentä penniä.
– No laita sitten vielä niitä luita viis.
– Noin. Se on vitosen pussi.
Viisi markkaa. Alle yksi euro! Löytyykö vielä näitä Pirjoja, jotka laskevat yksitellen kirpeitä karkkeja pussiin ja kertovat välillä lapselle paljonko hänen budjetistaan on vielä käyttämättä? Epäilen. Jos joku tällainen kipsantäti lukee tämän, niin kaikki kunnia ja vielä vähän enemmänkin Sinulle. Ja Pirjolle, ja kaikille muillekin, joiden luukuilla olen empinyt viitonen kourassani. Te olette asiakaspalvelijoita talon kokoisella A:lla. P.s. Valmiissa vitosen pusseissa oli aina liikaa merkkareita.
– Veera