Antti Qvintus, Kontulan ala-aste, Helsinki
Tyttäreni luokan tehtävänä oli viedä kaikki ala-asteen luokat metsäretkelle eräänä lauantaina. Tällä lauantailla tehtiin yksi lomapäivä sisään. Jokaiselle luokalle nimettiin vastuuhenkilönsä. Ja tyttäreni vastuulle tuli vuotta nuoremmat oppilaat. Eli 5-luokkalaiset.Seuraavalla viikolla töissä kännykkäni soi. Ensimmäisenä tuli tietysti mieleen, että mitähän kamalaa nyt on tapahtunut kun näin tyttäreni opettajan soittavan. Mutta viesti olikin aivan toisenlainen. Opettaja sanoi tytärtäni ihanaksi lapseksi. Sekä kertoi hänen onnistuneen loistavasti metsäretken suunnittelussa ja toteutuksessa. Hänen vastuullaan ollut luokka oli myös pitänyt ko. retkestä ja sen varrella olleista tehtävistä todella paljon omaa opettajaansa myöten.Olin todella yllättynyt ja iloinen saamastani viestistä. Sanoinkin ko. opettajalle, että tällainen on todella mukavaa kuultavaa vanhemman korville. Kiitin häntä soitosta.Tyttäreni oli ollut läsnä, kun hänen opettajansa soitti minulle. Niinpä kotona minua odotti töistä palattuani todella onnellinen tyttö.
– Marja-Leena Liljeberg