Armas Rapeli, Kunnallinen keskikoulu, Pudasjärvi

Siihen aikaan, 50 ja 60-luvuilla, suurten ikäluokkien lapset kävivät koulunsa usein jopa 100 km:n päässä kotoaan. Koulupäiviä oli viikossa 6! Aloitin 11-vuotiaana 6-viikkoisen koulunkäynnin asuen viikot oppilasasuntolassa. Voi vain kuvitella – minä muistan – miten orvoiksi tunsimme itsemme vieraassa ympäristössä, vieraiden joukossa. Olimmehan vielä pieniä selviytymään ”yksin”. Onneksemme opettajien joukossa oli, myös silloin, niitä ”suuria Ihmisiä”, jotka ajattelivat sydämellään ja ymmärsivät miten paljon me lapset kaipasimme huomiota ja rakkautta – olivathan vanhempamme kaukana, eivät läsnä elämässämme.

Muistan erityisesti kaksi opettajaa tuolta ajalta: saksankielen opettaja, nuori mies, joka oli niin kiltti ja lempeä meille kaikille. Valitettavasti en muista hänen nimeään. Lähetän hänelle kiitokset! Toinen ope, jota muistan erityisellä lämmöllä on matematiikan opettaja Armas Rapeli. Hän oli jo iäkäs mies, hyvin sivistynyt ja hienostunut. Muistan häneltä kuulleeni ensimmäisen kerran Rooman Klubista ja tulevaisuuteemme maapallona liittyvistä uhista. Hän istutti ainakin minuun uteliaisuuden ja kiinnostuksen maailman asioihin ja ehkä sieltä on peräisin oma haluni vaikuttaa ympäristön ja maailman asioihin.

Armas Rapeli oli opettaja, joka huomioi oppilaansa kunnioittavasti. Ajattelen nyt, että sillä asenteella täytyy olla suuri merkitys itsetuntoni kehittymiselle. Lähtökohtani olivat monessa mielessä vaatimattomat ja olen tehnyt kovasti töitä ponnistellessani haasteiden kanssa. Itsetunto on mielestäni ollut perusta, jolta on ollut hyvä ponnistaa. Kiitän rakasta opeani tuesta ja arvokkaasta esimerkistä ja vielä tänäkin päivänä! Kiitos!

– Leena Tolonen