Helena, yläaste, Alajärvi
Oli syksy 1981 kun muutimme pieneen Teerinevan kylään. Olin seitsemännellä luokalla, joten kävin koulua Alajärven yläasteella. Englanti ei ollut ollenkaan lempiaineeni ja se näkyi myös uudessa koulussa; en viitannut ja olin kaikin puolin hissukseen. Opettaja jonka muistan olleen nimeltään Helena (sukunimi?) taputteli kerran tunnin jälkeen minua olkapäälle ja sanoi, että vaikka olinkin uusi oppilas, minun ei tarvitsisi ujostella. Viittaa vain rohkeasti, olen huomannut että osaisit kyllä.
No, en osannut, ei kiinnostanut eikä ujous ole koskaan kuulunut luonteenpiirteisiini, mutta hän oli niin luottavaisen oloinen etten voinut pettää luottamusta. Läksyt tuli luettua paremmin, osasin ja viittasin, kokeetkin sujuivat. Positiivinen kierre, sanoisin. Asuimme paikkakunnalla vain vuoden, mutta siitä lähtien englannin kieli on kiinnostanut, numerot ovat olleet todistuksien valopilkku ja pysytyn kommunikoimaan englanniksi. Kiitos Helena.
– Sari