Helli Hakkarainen, Juuka
Olin pieni, ehkä 3. luokalla ja piti odottaa koulukyytiä. Opettaja vei minut omaan asuntoonsa koulurakennuksen päätyyn odottamaan. Sain istua oikealla sohvalla (meillä ei ollut lapsena sohvaa) ja hän tarjosi minulle teetä ihanasta kupista ja karamelliä astiasta, ei pussista. Me juttelimme kahdestaan. Olin yksin opettajan vieraana, se tuntui niin ylelliseltä! Itsetuntoni oli sinä päivänä korkealla.
– Anja Kekäläinen