Irja Aarnio, Urjala
Olen monta kertaa miettinyt kiitollisuudella kansakoulunopettajaani Irja Aarniota vuosilta 62-64. Aloin kouluni lähempänä sijaitsevassa koulussa. Jostain syystä silloinen opettaja tunsi minua kohtaan vastenmielisyyttä, jota ei pystynyt täysin kätkemään. Lukutaitoani ei esim. noteerattu mitenkään, vaan aloin tavaamisesta, kuten muutkin. Sen ajan lapset sopeutuivat kaikkeen enkä osannut puhua asiasta kotona. Veljeni olivat käyneet kuitenkin toista koulua, johon siirryin 3. luokalle. Molempien vanhempieni sairastelun vuoksi villatakistani saattoi puuttua nappeja ja yleensäkin ulkoasuni oli mitä oli. Irja Aarnio näki minussa kuitenkin opinhaluisen tytön, jota hän kannusti. Pääsin oppikouluun, ja opiskelusta tuli elinikäinen harrastus. En tiedä, kuinka elämäni olisi ilman tätä – käsittääkseni jo edesmennyttä -lämmintä ja kannustavaa opettajaa mennyt. Suuret kiitokset hänelle!
– Runotyttö