Jouko Konkarikoski, Mikaelinkoulu/Pernon yksikkö, Turku
Opettaja, nyt jo edesmennyt, oli poikani opettaja hurjimmassa murrosikäkriisissä eli 7. ja 8. luokalla. 7.luokan keväällä vuotuisessa palautteessa kerroin opettajalle, että olisi kiva, jos edes joskus opettajan puhelinsoiton aihe olisi positiivinen eikä aina vain niitä negatiivisia asioita. Kesäloma tuli ja meni. Alkoi 8. luokka. Noin puolentoista kuukauden kuluttua koulun alkamisesta puhelimen soidessa näin jälleen kerran, että opettajalla on asiaa. Alkutervehdysten jälkeen kysyinkin, mikä asia nyt on pielessä. Opettaja nauroi ja sanoi, ettei mikään. Hän vain oli muistanut keväisen palautteeni ja päätti ylllättää minut kertomalla, että koulunkäynti oli alkanut tosi mallikkaasti ja kaikki oli oikein hyvin. Samalla hän suhtautui optimistisesti koko kouluvuoden jatkumiseen. Niin se jatkuikin siihen asti, kunnes hän sairastui ja joutui jäämään pois työstä. Hän oli Opettaja isolla kirjaimella.
– Pirjo Laulajainen