Kerttu Turunen, Kuopio
Perheemme oli köyhä rahallisesti. Monesti pidimme jostakin saamiamme käytettyjä vaatteita. Äiti piti meidät puhtaina ja paikkasi vaatteemme, repaleisissa vaatteissa emme olleet. Aina kun villasukkaan tuli reikä, hän paikkasi reiän ja taas paikan viereen uusi parsimispaikka. Kerran silloisessa kansakoulussa minulla oli oikein parsitut (mutta puhtaat) villasukat jalassani. Eräs kylän poika ruokajonossa sanoi, että onpas Leenalla parsitut sukat. Minulla tuli tosi paha mieli ja häpesin parsittuja sukkiani. Silloin opettajamme sanoi, että on parempi katsoa paikattuja ja puhtaita sukkia kuin risaisia ja likaisia. Hän sai mieleni kohentumaan. Olen muistanut tuon asian mielessäni läpi elämäni. Kerttu-ope on nyt jo paremmassa paikassa taivaassa, mutta tuota tapahtumaa ja häntä muistan lämmöllä.
– Leena