Pasi Tenkanen, Vantaa

Ei alkanut pojalla koulu ihan täydellisesti, opettajaksi sattui vakavasti elämään ja opettamiseen suhtautuva ihminen, joka ei jaksanut sietää pienten ihmisten mekastusta ja epäjärjestystä. Iloisen pojan jatkuva keskustelun- ja tutkimisenhalu koettiin häiritseväksi ja käytösongelmaksi, ja iloisesta pojasta tuli surullinen ekaluokkalainen poika, joka luuli ettei osaa mitään.Sitten ope vaihtui. Pasi pelasti pojan koulunkäynnin, ja ilo ja into löytyi taas. Sai tutkia, kyseenalaistaa, keskustella, kysyä – eikä aina kaikki ollut ryppyotsaisen vakavaa puurtamista, leikki ja ilo tuli kouluun takaisin.On ilo, että opettajalla ja oppilaalla synkkaa niin, että lapsesta tuntuu jälleen siltä, että koulu on myös häntä varten. Nyt joudumme Pasista luopumaan, mutta iloa on niin paljon jäljellä että varmasti koulutie jatkuu hyvissä merkeissä!

– Marjo Nuortimo