Pirkko Väänänen, Ilomantsi

Siitä tapahtumasta on kulunut kauan aikaa. Olin kansakoulun toisella luokalla, joskus vuonna 1964. Olin toivottoman ujo ja sulkeutunutkin, syrjässä asutuksesta sijaitsevan köyhän talon pieni mitätön tyttö. Mutta Sinä, Pirkko-ope, joka olit luokanopettajamme äitiysloman sijaisena, huomasit minut ja annoit minulle tilaisuuden! Sain lausua ”Nukkeäiti” -runon äitienpäiväjuhlassa Kunnantalolla, runsaalle juhlayleisölle. Äitienpäivänä! Tiedätkö, se tapahtuma muutti minua pysyvästi. Pikku-hiljaa uskaltauduin puhumaan ja esiintymäänkin, koska sain sinulta kannustusta ja hyväksyntää. Olen jo yli viisikymppinen, mutta olet edelleenkin lämpimissä ajatuksissani. Kiitos Sinulle, Pirkko! Ja kaikkea hyvää elämääsi!

– Maire