P>Irmeli Pantzar,

Poikani aloitti kolmannen luokan uudessa koulussa. Tuli uudet kaverit ja uusi opettaja. Luokka jossa hän aloitti on pienluokka. Sydän kylmänä talsimme koulun pihalle ensimmäisenä aamuna ja saatoin poikani riviin muiden luokkatovereiden kanssa. Ensimmäiseksi meidät saattamaan tulleet vanhemmat kutsuttiin katsomaan luokkahuone, johon he asettuvat.

 

Tämän syksyn kuluessa, olen joutunut useaan otteeseen toteamaan ja kertomaan muillekin, miten hyvä tuuri meillä on opettajan suhteen ollut. Koska kyseessä on pienluokka ja oppijat on eri tasoisia, saavat he myös läksyt sen mukaan. Jokainen saa omat läksyt eikä vielä koskaan läksyjä ole tullut liikaa. Opettaja lähettää reissuvihossa isoja kannustavia kirjoituksia, hän lähettää myös minulle voimia jaksamiseen. Saamme viestejä reissuvihkoon viikottain, aina kun se on tarpeen. Hän kehuu poikani edistymistä ja antaa aina positiivisia palautteita. Negatiivisia emme ole saaneet vielä ollenkaan.

 

Vaikka poikani myöhästyi useasti koulusta, ei häntä rangaistu siitä, koska hän ei tehnyt sitä tahallaan. Keksittiin muu keino näiden minuuttien takaisin tekemiseen. Se muu keino oli läksykerho koulun jälkeen. Ja tästä läksykerhosta poika innostui niin, että jää sinne joka päivä tekemään läksyt kun se on mahdollista. Ja nykyään kouluavustaja tekee aamulla ylimääräisen lenkin hakeakseen poikani kouluun. Opettaja seuraa pojan liikunnallista edistymistä ja antaa vinkkejä uusista harrastusmahdollisuuksista ja kannustaa kovasti. Vaikka hän itse mainitsi olevan yksi koulun tiukimmista opettajista ja uskon että hän onkin, hän on myös erittäin sympaattinen, ammattinsa osaava, positiivinen ja kannustava. Enpä olisi ikinä uskonut, että näin ihania opettajia on edes olemassa 🙂

– Pia