P>Johanna Nieminen, Pirkkalan ala-aste,
Tyttäreni luokka sai opettajakseen viidennelle ja kuudennelle luokalle erään Suomen ihanimmista opettajista. Heillä oli ollut onnea jo ensimmäiset kolme vuotta, jolloin opettaja oli ollut kannustava ja huolehtiva persoona. Neljännelle luokalle he saivat myös aivan ihanan nuoren opettajan, joka lasten osalta suruksi jäi äitiyslomalle jo seuraavan tammikuun lopussa. Kaikki jäivät kaipaamaan häntä. Siispä luokan kevät meni enemmän tai vähemmän hulinaksi, koska tarjolla oli vain lyhytaikaisia sijaisuuksia tekeviä opettajia ja ehkeivät kaikki olleet aivan virallisesti opettajiakaan.
Hyvin pian alkusyksyn jälkeen tämä uusi opettaja oli ottanut luokan omakseen, haltuunsa ja syleilyynsä. Hän oli aktiivinen joka saralla ja kannustava, mutta myös vaativa ja tiukka. Oikein tuli ajatuksiini silloin, että hänestä löytyi sitä vanhan ajan kuria ja nykyajan joustavuutta sekä mieletön määrä rakkautta näitä lapsia kohtaan, vaikka luokka taisikin ainakin osan ajasta olla ns. ylimitoitettu. Hän tarjosi näille lapsille turvallisen, lujan ja rakastavan aikuishahmon, jota tuon ikäinen nuori/lapsi tarvitseekin. Oikeaa otetta, riittävää kuria ja suorasukaisuutta ja reilua, rehellistä palautetta niin hyvässä kuin pahassa, mutta aina rakentavassa hengessä.
Lisäksi eräs kannustusmenetelmä hyvään käytökseen luokkayhteisössä oli eräänlainen lista, johon hän merkitsi koko luokan käytöksen / yhteistoiminnan. Periaatetta en kovin tarkasti muista, mutta jos viikko oli mennyt hyvin, hän palkitsi luokan jollain hyvin positiivisella tavalla. Hän oli ja todennäköisesti on edelleen yhtä ihana ja kannustava ja positiivisesti rakentava henkilö niin oppilailleen kuin heidän vanhemmilleenkin. Tuhannet kiitokset Johannalle hänen arvokkaasta työstään lastemme eteen.
– Japanissa kahdeksatta kouluvuottaan käyvän tyttären äiti.