P>Matti Shrey ja kumppaniopettajat, Vaisaaren koulu, Raisio
Osui sydämeen tuo opettaja ja reissuvihko kirjoitus, sillä omalle pojalleni, jolla on pieniä erityisvaikeuksia ollut ja on edelleen, tuli reissuvihko aikoinaan samalla lailla kotiin kerran viikossa. Maanantaina huono päivä, keskiviikkona huono päivä ja torstaina huono päivä. Minä aikuisena kyllä ymmärsin, että pari hieman parempaakin päivää oli ollut. Lukutaitoinen ja älykäs poikani ei sitä ymmärtänyt, vaan vihko hävisi. Opettajalta asiaa kysyttyäni. Siis vihkoa. Ei kukaan tiennyt. Se löytyi myöhemmin koulun pihalta jonkun laatikon alta. Ilmoitin opettajalle, että jos sinulla on vain negatiivista palautetta antaa, niin soita ne asiat.
Poika vaihtoi ONNEKSI toiselle erityisopettajalle, joka saattoi soittaa milloin tahansa. Hyvää viikonloppua. Sulla on ihana poika. Hän on tänään, tällä viikolla jne. Lisäksi hän sanoi aina myös lapsille: soitin/soitan kotiisi ja sanoin että jne. Eli koululainen itsekin sai saman palautteen, ei vain vanhempi. Tälle opettajalle saattoi myös soittaa kun itselle tuli ongelmia lapsen kanssa jaa minä myös muistin aina kannustaa ja kiittää kyseistä opettajaa asiasta ja tyylistä millä hän teki työtään, eli sydämellä. Koskaan ei myöskään lapset olleet vähemmällä huomiolla kun opettaja oli sairas tms. Muut kaksi opettajaa niissä koulutiloissa tekivät samalla lailla töitä – SUURELLA SYDÄMELLÄ. Tämä vaikutti niin, että lapsi olisi mielellään mennyt sairaanakin kouluun. Vieläkin erityiskiitos Raision Vaisaarenkoulun erityisopetukselle Matti Shreylle ja kumppaniopettajille.
– Minna