Silloisessa pienessä kansakoulussa kerran aamuhartauden alkaessa opettajani pyysi minua laittamaan ikkunan kiinni. Minä vastasin, etten ole järjestäjä. Opettaja pyysi, että voisinko siitä huolimatta laittaa ikkunan kiinni. Laitoin ja muistan aina, että asioita voi tehdä, vaikka ne eivät minulle kuuluisikaan. Ihmeellistä, miten tuollainen ”opetus” on painunut selkäytimeen ja tulen muistamaan sen aamun hetken aina. Toivottavasti siitä minun ”töppäyksestäni” on myöhemmin ollut hyötyä monelle työkaverille, ystävälle ja läheiselle.

– Arja, 57 vee