18.01.2016 Tällai tääl tänään

Teen, kanelin ja hymyjen saari 18.1.2016
TÄLLAI TÄÄL TÄNÄÄN


Hieman hankkeemme jo antaa hengitysaikaa ihan vaan olemiseenkin. Olemme raksineet mahdollisuuksien mukaan avustuskohteita keskittämällä toimintaa yhä enemmän Unohdettujen Laaksoon. Siellä riittää vastaanottavaisuutta. Siellä huomaa avun perillemenon. Itsekkäänä ihmisenä tuntuu myös niin hyvältä, niin hyvältä, kun palautteet ovat kiitollisuutta kukkuramitoin.

Vanhat sanonnat: ”Nyt tuli Joulu” ja ”Jospa meillä ois Joulu ainainen” kolahti nyt meillä. Ensimmäistä kertaa koko perheellämme oli mahdollisuus kokoontua yhdessä viettämään Joulua talvikodissamme. Se oli yhtä joulujuhlaa. 11 hengen ja kolmen sukupolven voimalla. Ja jouluriemuilumme jatkui JOULUAATTONA Unohdettujen Laakson koululla. Lapsukaiset opettajien johdolla olivat harjoitelleet kahden tunnin tanssi- ja musiikkiesityksen. Huikea puvustus oli saatu ilmaiseksi kunnalliselta köyhien pukuvuokraamolta. Joka ikinen lapsi osallistui.



Jokainen tilaisuus siunataan aluksi
perinteen mukaan öljytuikuilla. 


Lastenjuhlat


Lastenjuhlan vieraita. Eturiveissä osa perheestämme:
Aku, Karioskari, Pasi, Iina, Yesenia, Meri ja Noora.
Leena ja Maja huinii jossain muualla.


Kyläläisiltä saimme lahjukset. Toinen sai maisemataulun,
toinen elefanttitaulun. Arvaat varmaan kumpi sai kumman?
Ovat nämä niin huumorintajuisia.


Siitä minullekin nousi tippa silmään, kun muistelin kansakoulun 1. luokan joulunäytelmää jouluna 1949. Sain minäkin olla mukana. Minulla oli oikein luonnerooli. Olin kyykyssä lavalla ja päälläni oli vanha harmaa armeijan filtti, joita oli silloin lähes joka koodissa sodan jäljiltä. Esitin pientä kiven möhkälettä.

Mukanamme oli kymmenkunta suomalaista ystäväämme, jotka erilaisin toimin olivat saarellemme tulleet. Suurin osa tukijäseniämme. Samalla meillä oli tilaisuus kokoontua yhteen. Kaikille sama jouluaatto. Mukana olivat myös Haminasta Toikan pariskunta, joka tuli seuraamaan, miten Kodin Kukkien syksyisen Amaryllis-joulukukkatempauksesta saadut varat päätyivät 200 onnellisen lapsen jalkoja suojaamaan.

Oman kylämme lapsille jaettiin 238 kenkäparia 6.tammikuuta. Huikeinta oli tavata vuosia ennen tsunamia tapaamiamme lapsia, joilla monella oli jo omat lapset. Siitä tietää, että olemme olleet täällä jo aika kauan. 10.1. jaoimme Unohdettujen Laaksossa 408 kenkäparia.



Naganden kylän lapsia tulossa hakemaan koulukenkiä


Suomalaiset apurimme Mia ja Miia valitsemassa oikeita kokoja.


Tyttärentyttäremme Claudia jakamassa koulutarvikkeita
koulumme lapsille.


Jokaisen kengänsaajan tiedot tarkistettiin ja taltioitiin.


Näitä pikisilmiä riittää 

 


 

Sri Lanka on demokraattinen sosialistinen tasavalta. Mutta kilpailukapitalismi nostaa täälläkin päätään. En politikoi, mutta näin vaan on: Saaren suurin kenkätehdas on toimittanut meille 19 % alennuksella kenkiä jo kymmenisen vuotta. Tänne tullessamme saimme tietää, että kenkätehtaan toinen omistajaveljeksistä oli perustanut kilpailevan kenkämerkin ja markkinoi sitä omalla nimellään. Joskin molempien kengät valmistuvat samassa tehtaassa. Uuden yrityksen omistaja saapui meille kertomaan huikeista alennuksista. Hän antaa vielä lisää 25 % alennuksia. Vanhan toimittajan edustaja sanoi, että kenkien laatu on heikompi kuin heidän. Päätin laittaa kirkon keskelle kylää. Sovimme uuden kauppiaan kanssa, että hän toimittaa ensimmäisen kenkäsatsin meidän oman kylämme lapsille. Ja vanha kauppias seuraavaksi Laakson lapsille. Sitten arvioimme lopputuloksen. Ja saatuamme oman kylämme lapsilta palautteet laadusta, päätämme jatkosta. On merkittävää, että uuden kauppiaan kenkien hinnoilla saamme neljänneksen lisää kenkiä. Huikea juttu.

No miten tässä kisassa kävi? Muistanette Kalle-Kustaa Korkin seikkailut 50–60 luvulla. Loppukaneettina: ”Jatkuu huomenna” eli kerron seuraavassa kirjeessäni, miten tässä kävi. Tiedän, ettette ikinä usko. Kannattaa seurata postia. Elämä on mielenkiintoista.



Naapuriperheemme, jolle jo ennen tsunamia yhdessä
ent. Wallac -yrityksen kanssa rakensimme DELFIA-housen.


Tsunamin jälkeen viidakon hetteiköstä löytämme sairas
”vesipääpoika” elää ja voi hyvin ja menestyy koulussa
erinomaisesti.

Eranka. Jalttomasta pikkupojasta on kasvanut iso mies.


Nätti kuin kukka

 


Kerronpahan persoonallisen tositapahtuman talvikotimme maisemissa vuoden vaihteessa 2015–2016. Maan pääkaupunkiin Colomboon saapui suuri maailmantähti konsertoimaan. Ei siinä mitään erikoista ole, mutta konsertin järjestäjät epäonnistuivat pahemman kerran. Eikä siinäkään mitään erikoista ole. Edellisessä elämässäni tapahtumajärjestäjänä epäonnistuin vähän väliä. Plussan puolelle jäätiin kuitenkin. Vinkiksi niille, joiden mielestä Suomessa on himoverottajia, kerron tämän tapahtuman tiimoilta kansainvälistä vertailua Sri Lankan verottajan käytännöstä.

Enrique Iglesiaksen konserttiin myytiin VIP lippuja á 35.000 RS. (noin 250 euroa, joka on paikallisille hirveän suuri summa) sekä tavalliset halvat liput. VIP-lippujen haltijat saivat odottaa ulkopuolella 2 tuntia. Kun he pääsivät sisään, olivat halpalippulaiset jo vallanneet VIP-alueen.


Tässä paikallisessa lehdessä ollut uutinen tapahtumasta:

Colombon kaupunki/kaupunginhallitus on laittanut mustalle listalle yrityksen Live Events, joka organisoi Enrique Iglesiaksen konsertin. Pääosakkaat ovat entiset krikettitähdet. Kaupunki sanoo, että se ei salli yrityksen organisoida yhtään tapahtumaa Colombossa tulevaisuudessa. Kaupungin pormestari kertoi medialle, että he tulevat ryhtymään oikeudellisiin toimiin jos yritys epäonnistuu maksaa 29 miljoonan rupian (200.000 euroa) verot, jotka kuuluvat kaupungille. Lisäksi yritys oli ilmoittanut myyneensä 7.000 lippua, mutta he ovat todistetusti myyneet yli 10.000. ”Emme tule sallimaan yrityksen järjestää mitään tapahtumaa Colombon alueella vaikka tämä maksaisikin vaaditun summan kaupungille. Me olisimme voineet kieltää konsertin, mutta emme tehneet niin, koska lippujen haltijat olisivat polttaneet koko tapahtumapaikan ja se taas olisi tahrannut maan imagon”, hän totesi. ”Lisäksi rahat kuuluvat kaupungille eikä niillä kompensoida pettyneitä konserttivieraita.”

”Tällai tääl tänään, sanos porilaine”

Hikkaduwasta Lämpimin terveisin

(36 astetta plussaa eikä lumesta tietoakaan)

Kaipauksella sinne Pohjolan raikkauteen

Pentti-Oskari
Onnellinen mies