Sytytä sisäinen lamppusi

Katso ympärillesi. Juuri tälläkin hetkellä joku toinen ihminen vaikuttaa sinun elämääsi. Et välttämättä edes huomaa sitä, mutta näin tapahtuu. Juuri niin kuin sinäkin vaikutat muiden elämään, myös he vaikuttavat sinun elämääsi. Elämä on jatkuvaa energian saamista ja luovuttamista ihmisten välillä. Onneksesi joillain ihmisillä, joita kohtaat on erittäin tarkoin määrätty tehtävä. He ovat valoihmisiä, ja heidän tehtävänsä on valaista maailmaa. Kummallista kyllä, jotkut eivät itsekään tiedä olevansa sellaisia.

He vain tuovat valoa kaikkialle, missä liikkuvat, mutta eivät itse huomaa sitä. He uskovat sen olevan vain sattumaa. Mutta kun he sitten tunnistavat ja ymmärtävät valonsa voiman, he voivat hyödyntää sitä positiivisella tavalla.

Luin tarinan Marilyn Monroesta, jossa hän kertoi olevansa tietoinen omasta sisäisestä lampustaan. Hän saattoi kävellä kadulla lamppunsa sammuksissa, ja kukaan ei koskaan huomannutkaan häntä. Mutta kun hän tietoisesti napsautti lamppunsa palamaan, hän loisti kuin välkkyvä neonvalo. Luin tämän vuosia sitten, mutta ajattelen sitä edelleen usein. Ajattele, mikä voima sisäisen lamppumme säätelyssä piileekään! Valo on energiaa, jota voi käyttää monin tavoin. Me voimme käyttää sitä valaistaksemme elämän pimeimpiä nurkkia… tai voimme sammuttaa sen lopullisesti. Se on sinun valintasi.

Koska olemme kaikki saman Luojan luomia, uskon, että meillä on velvollisuus valaista toistemme elämää niin kirkkaasti kuin vain mahdollista. Kuvittele, että menisit pilkkopimeään luolaan. Sytyttäisitkö lampun nähdäksesi itse mihin olet menossa? Jos muitakin ihmisiä olisi luolassa, sytyttäisitkö lampun vain, koska heillä ei olisi omia? Jos sinun pitäisi jäädä luolaan noiden ihmisten kanssa, pystyisitkö sytyttämään lampun niin, että se valaisisi vain sinua itseäsi?

Me olemme kummallisia olentoja. Eläimet eivät epäröi tutustua toisiinsa. Me taas tarvitsemme joskus tutustuaksemme todella erikoiset olosuhteet. Me saatamme nähdä samat ihmiset päivästä toiseen, vuosi toisensa perään, bussissa, kadulla, työpaikalla tai kotimme pihapiirissä, emmekä koskaan edes tervehdi heitä. Mutta jos jonkinlainen katastrofi tapahtuisi, he olisivat juuri ne henkilöt, jotka todennäköisimmin pelastaisivat meidät ja päinvastoin.

Miksi odottaa? Hymyile… se tekee sinulle hyvää! Romuta puolustusmekanismisi ja ota ensimmäinen askel. Sano jollekin hei, äläkä pelkää. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Hän joko vastaa tervehdykseesi tai ei ole huomaavinaankaan sinua, ei sen pahempaa.

Minua on syytetty koko elämäni siitä, että olen herkkäuskoinen ja lapsellinen, koska uskon, että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. Kuinka monta kertaa minua onkaan neuvottu pysyttelemään erossa tietyistä ihmisistä, ja sanottu, ettei heihin voi luottaa. Mutta minä uskon, että ihmisistä tulee luotettavia, kun heille antaa luottamusta. En halua tulla tuomituksi, joten en itsekään tuomitse. Kohtelen ihmisiä, niin kuin haluan itse tulla kohdelluksi, ja voin sanoa, etten ole koskaan katunut sitä, että olen tällainen.

Nyt kun tiedät, että sinullakin on kyky loistaa, sytytätkö sisäisen lamppusi? Minä toivoisin niin.

-Carmen Colombo