Ajateltavaa | Positiivarit

Elämässä on hyvä välillä havahtua ajattelemaan omaa itseänsä ja ympäröivää maailmaa. Positiivareiden Ajateltavaa -osioon on kerätty tarinoita ja katkelmia, jotka antavat aihetta ajatteluun.

Miten reagoit vastoinkäymisiin?

Porkkana, muna vai kahvinpapu

Nuori nainen meni äitinsä luo, kun kaikki hänen elämässään tuntui olevan päälaellaan. Hän oli väsynyt ja turhautunut taistelemiseen ja ponnisteluun, joka tuntui tuloksettomalta. Aina, kun yksi ongelma hänen elämässään ratkesi, tilalle tuntui ilmestyvän tusina uusia.

Äiti johdatti hänet keittiöön ja mitään sanomatta täytti kolme kattilaa vedellä. Hän asetti kunkin kattilan liedelle kovalle lämmölle ja odotti, kunnes vesi niissä alkoi kiehua.

Ensimmäiseen kattilaan hän laittoi porkkanoita, toiseen kananmunia ja kolmanteen kahvinpapuja. Hiljaisuuden edelleen vallitessa hän antoi niiden kiehua.

Hetken kuluttua äiti käänsi lieden pois päältä. Hän kalasti porkkanat vedestä ja asetti ne lautaselle. Hän poimi munat kattilasta ja laittoi ne kulhoon. Lopuksi hän kaatoi kahvin kolmannesta kattilasta suureen mukiin. Sitten hän rikkoi hiljaisuuden kysymällä tyttäreltään: ”Mitä sinä tässä näet?” ”Porkkanoita, munia ja kahvia,” tytär vastasi.

Äiti ojensi porkkanalautasta tytärtään kohti ja käski tämän tunnustella porkkanoita. Ne olivat kiehuneet pehmeiksi. Sitten hän käski tytön rikkoa yhden munan kuoren. Sisus oli todella kovaksi keittynyt. Viimeiseksi hän käski tytärtään maistamaan kahvia. Kahvin täyteläinen aromi sai hymyn kohoamaan tyttären kasvoille. ”Mitä sinä tällä tarkoitat, äiti?” hän kysyi.

Äiti selitti, että kaikki nämä kolme asiaa olivat kokeneet saman vastoinkäymisen –kiehuvan veden – mutta kaikki reagoivat siihen eri tavalla. Porkkana meni veteen kovana, vahvana ja taipumattomana. Kiehuvan veden vaikutuksesta se kuitenkin muuttui pehmeäksi ja heikoksi. Muna oli veteen laitettaessa hauras. Sen ohut kuori suojeli sen pehmeää sisusta. Oltuaan kauan kiehuvassa vedessä sen sisus kovettui. Kahvinpavut olivat ainutlaatuisia. Kiehuvan veden kiusatessa niitä ne muuttivat sen kahviksi. ”Mikä näistä sinä olet?” äiti kysyi tyttäreltään. ”Kun vastoinkäyminen koputtaa ovellesi, kuinka vastaat siihen? Oletko porkkana, muna vai kahvinpapu?”

Mikä sinä olet? Oletko porkkana, joka vaikuttaa vahvalta, mutta paine ja vastoinkäymiset saavat sinut pehmenemään ja nahistumaan, menettämään voimasi? Vai oletko muna, jonka pehmeä sisin kovettuu tukalissa tilanteissa? Olitko sinä sisältä pehmeä ennen kuin läheisen kuolema, ero tai konkurssi teki sinusta kovan? Peittääkö ehjän näköinen ulkokuoresi katkeran ja kivettyneen sydämen? Vai oletko kuin kahvinpapu, joka tilanteen ollessa synkin mahdollinen, muuttuu itse parhaimmilleen ja muuttaa myös olosuhteet ympärillään.

Kun koettelemukset ovat kovia, kohoatko itse aivan uudelle tasolle?

Ystävällisen teon seuraus

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle. Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin itsekseni: ”Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.” Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle (pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä). Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.

Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset. Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: ”Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.” Hän katsoi minuun ja sanoi ”kiitos”, hymyillen leveästi. Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui. Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.

Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi. Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit. Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella iloinen, ettei minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan. Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsenä kanssa kouluvuosinaan. Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: ”Kuule, hyvin se menee!” Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: ”Kiitos.”

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. ”Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia … mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.”

Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. ”Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.”

Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan. Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.

Juhlapuheita

Shampanjalasit

Opintonsa päättävälle

Sanotaan, että suomalainen ei usko, ennen kuin hän näkee. Olet osoittanut itsellesi ja muille, että asia menee juuri toisin päin: ensin uskot ja vasta sitten näet.

Ihminen oppii uusia asioita minkä ikäisenä tahansa, hän voi toteuttaa unelmansa ja saavuttaa tavoitteensa läpi elämänsä, kunhan tahtoa, tunnetta ja toivoa on riittävästi.

Takanasi on kultainen opintie: olet lukenut, tehnyt, kuullut ja nähnyt paljon. Tietosi ja ymmärryksesi ovat kasvaneet. Olet oppinut uusia asioita ja uusia taitoja. Olet kohdannut opettajia, jotka ovat välittäneet sinusta ja tavoitteistasi.

Olkoon positiivisuus tärkein työkalusi, kun keräät onnistumisia, tavoittelet menestystä ja hyvää elämää. Myönteinen asenne on ainoa keino ratkaista ongelmia, yltää tavoitteisiin ja löytää ilo, joka kantaa sinua vuodesta toiseen.

Toivon sinulle sydämeni pohjasta menestystä elämässäsi, ihmissuhteissa, opinnoissasi ja työssäsi. Olet ansainnut kukkasi, onnittelut ja kunniaksesi kohotettavat maljat.

Elä unelmaasi

Sanotaan että suomalainen ei usko, ennen kuin hän näkee. Olet osoittanut, että asia menee juuri toisin päin: ensin uskot ja vasta sitten näet. Ihminen oppii uusia asioita minkä ikäisenä tahansa, hän voi saavuttaa tavoitteensa aina, kunhan tahto, tunne ja toivo kohtaavat mielen ytimessä.

Vaali tätä muistoa vielä silloinkin, kun vuodet ovat kellastaneet valokuvasi, kun elämä on koetellut sinua, kun aika on käärinyt kohtalosi itse valitsemaasi lahjapaperiin.

Opettele hyvin kielioppisi

Opettele hyvin kielioppisi, niin kaikki muukin luonnistuu. Elä aktiivissa, älä passiivissa. Ajattele mieluummin sitä, mitä sinä saat maailmassa tapahtumaan, kuin sitä, mitä sinulle tapahtuu.

Elä indikatiivissa mieluummin kuin konditionaalissa. Ole kiinnostunut asioista sellaisina kuin ne todella ovat, älä ajattele millaisia ne voisivat olla.

Elä preesensissä. Suorita velvollisuutesi valittelematta mennyttä tai murehtimatta tulevia. Elä ensimmäisessä persoonassa. Arvostele itseäsi äläkä etsi vikoja muista.

Elä yksikössä. Arvosta enemmän omantuntosi ääntä kuin joukkojen suosiota. Ja jos haluat taivuttaa jonkun teonsanan, et voi valita parempaa kuin ”rakastaa”.

-W. Hyde

Oikea aika on juuri nyt

Usko pois, kukaan ei ole sinulle elantoa velkaa. Se, mitä elinaikanasi saavutat tai jätät saavuttamatta, riip­puu suoraan siitä, mitä teet tai jätät tekemättä.

Ihmiset eivät valitse vanhempiaan tai lapsuuttaan, mutta voit valita suuntasi. Kaikilla on esteitä ja vaike­uksia voitettavana, mutta sekin on jokaiselle yksilölle suhteellista.

Mitään ei veistetä kiveen. Voit muuttaa mitä tahan­sa elämässäsi, jos haluat sitä tarpeeksi. Tekosyyt ovat häviäjiä varten. Ne, jotka ottavat omista teoistaan vas­tuun, ovat elämän todellisia voittajia.

Voittajat kohtaavat elämän haasteet kiertelemättä tie­täen, että mitään takuita ei ole, ja antavat sitten kaik­kensa. Älä koskaan ajattele, että on liian aikaista tai liian myöhäistä aloittaa. Aika ei suosi ketään ja se ku­luu siitä riippumatta, toimitko vai et. Ota elämä omiin käsiisi. Uskalla unelmoida ja ottaa riskejä.

Lähde lennättämään leijoja

  • Jos saisin kasvattaa lapseni uudestaan, maalaisin enemmän ja osoittelisin vähemmän sormella.
  • Moittisin vähemmän, olisin enemmän yhdessä.
  • Tietäisin mieluummin vähemmän, mutta välittäisin enemmän.
  • Patikoisin enemmän ja lennättäisin useammin leijoja.
  • En enää leikkisi vakavaa, vaan leikkisin vakavasti.
  • Juoksisin useammin niittyjen poikki ja tuijottaisin enemmän tähtiä.
  • Halaisin enemmän ja tukistaisin vähemmän.
  • Olisin harvemmin tiukka ja kannustaisin useammin.
  • Rakentaisin ensin itsekunnioituksen ja vasta sitten talon.
  • Opettaisin vähemmän vallan rakkaudesta ja enem­män rakkauden vallasta.

-Diane Loomans

Yltäkylläisyys kuuluu sinulle

”Anteeksi”, sanoi valtameren kala toiselle, ”sinä olet minua vanhempi ja kokeneempi, ja voit varmaan aut­taa minua. Kerro minulle, mistä voin löytää sen, jota kutsutaan valtamereksi? Olen etsinyt sitä turhaan kaik­kialta.”
Vanhempi kala vastasi: ”Valtameri on se, jossa sinä uit juuri nyt.”
”Ai tämä? Mutta tämähän on vain vettä. Minähän et­sin valtamerta”, sanoi nuori kala pettyneenä.
Mekin olemme jo täydellisen yltäkylläisyyden kes­kellä. Meidän ei tarvitse yrittää löytää sitä. Vaikka tuo pikku kala uisi kuinka pitkälle, valtameri ei koskaan loppuisi. Se on tuolle kalalle yhtä universaalisti yltäkyl­läinen kuin maailmankaikkeutemme on meille.
Päätä kuinka itse aiot elää jokaisen päiväsi. Yltäkyl­läisyys on sinun, jos sitä pyydät. Se ei ole vain muu­taman harvan onnekkaan ulottuvilla. Yltäkylläisyys on osa ihmisyyttäsi. Se on olemassa odottaen, että virit­täydyt siihen juuri nyt. Mitä tahansa ajattelet juuri nyt, se lisääntyy. Pian tulet toimimaan noiden ajatustesi perusteella.

-Wayne W. Dyer

Kulje omaa tietäsi

Kun olit aikonut aloittaa
jotakin uutta ja ihanaa,
kuulit ehkä, kun korvissa soi:
ääniä tuolta ja täältä:
”Et sinä osaa! Et sinä voi!
Et edes uskalla uskaltaa!”
Vaan älä usko! Tietäsi kulje.
Kaikilta luuloilta korvasi sulje.
Elleivät voimasi perille yllä
matkallakin on mukavaa kyllä.
Iloisena saatat sanoa nyt:
”Olenhan ainakin yrittänyt!”

-Kaisa Kantola

Poikkea tutulta reitiltäsi

Sinulla on kyky saavuttaa haluamasi; sisimmässäsi ovat kaikki kuviteltavissa olevat mahdollisuudet. Täh­tää aina korkeammalle kuin mihin luulet pääseväsi. Kun mielikuvituksesi päästää kaikki kykysi irti, voit saavuttaa minkä tahansa päämäärän.
Jos ihmiset tarjoavat sinulle elämäsi varrella apuaan tai viisauttaan, ota se kiitollisena vastaan. Voit oppia pal­jon niiltä, jotka ovat käyneet edelläsi. Älä silti koskaan pelkää tai epäröi poiketa tavanomaiselta reitiltä: suun­nista omille teillesi, jos sydämesi ilmoittaa sen olevan oikean sinulle.
Säilytä aina usko siihen, että lopulta onnistut kaikissa tekemisissäsi, äläkä milloinkaan unohda sinnikkyyden, kurinalaisuuden ja päättäväisyyden arvoa. Sinun on määrä olla juuri sellainen, millaiseksi olet unelmoinut tulevasi.

-Edmund O´Neill

Äidiltä pojalle

Kuulehan nyt, poikani, kun kerron:
elämäni ei ole ollut mikään palatsin portaikko.
Siinä on ollut pystyssä olevia nauloja
ja teräviä tikkuja
ja haljenneita lautoja
ja paikkoja, joissa ei ole mattoja lattialla – paljaita.

Mutta koko ajan
minä olen jatkanut kapuamista
ja noussut porrastasanteelta toiselle
ja kääntynyt kulmista
ja joskus kulkenut pimeissä paikoissa,
joissa ei ole ollut valoja.

Älä sinäkään käännyt takaisin,
älä sinäkään istu portaille,
jos elämä tuntuu jotenkin niin vaikealta.

Älä anna periksi –
sillä minä jatkan aina vain matkaa,
kapuan yhä.
eikä elämäni ole ollut mikään palatsin portaikko.

-Langston Hughes

Sytytä sisäinen lamppusi

Katso ympärillesi. Juuri tälläkin hetkellä joku toinen ihminen vaikuttaa sinun elämääsi. Et välttämättä edes huomaa sitä, mutta näin tapahtuu. Juuri niin kuin sinäkin vaikutat muiden elämään, myös he vaikuttavat sinun elämääsi. Elämä on jatkuvaa energian saamista ja luovuttamista ihmisten välillä. Onneksesi joillain ihmisillä, joita kohtaat on erittäin tarkoin määrätty tehtävä. He ovat valoihmisiä, ja heidän tehtävänsä on valaista maailmaa. Kummallista kyllä, jotkut eivät itsekään tiedä olevansa sellaisia.

He vain tuovat valoa kaikkialle, missä liikkuvat, mutta eivät itse huomaa sitä. He uskovat sen olevan vain sattumaa. Mutta kun he sitten tunnistavat ja ymmärtävät valonsa voiman, he voivat hyödyntää sitä positiivisella tavalla.

Luin tarinan Marilyn Monroesta, jossa hän kertoi olevansa tietoinen omasta sisäisestä lampustaan. Hän saattoi kävellä kadulla lamppunsa sammuksissa, ja kukaan ei koskaan huomannutkaan häntä. Mutta kun hän tietoisesti napsautti lamppunsa palamaan, hän loisti kuin välkkyvä neonvalo. Luin tämän vuosia sitten, mutta ajattelen sitä edelleen usein. Ajattele, mikä voima sisäisen lamppumme säätelyssä piileekään! Valo on energiaa, jota voi käyttää monin tavoin. Me voimme käyttää sitä valaistaksemme elämän pimeimpiä nurkkia… tai voimme sammuttaa sen lopullisesti. Se on sinun valintasi.

Koska olemme kaikki saman Luojan luomia, uskon, että meillä on velvollisuus valaista toistemme elämää niin kirkkaasti kuin vain mahdollista. Kuvittele, että menisit pilkkopimeään luolaan. Sytyttäisitkö lampun nähdäksesi itse mihin olet menossa? Jos muitakin ihmisiä olisi luolassa, sytyttäisitkö lampun vain, koska heillä ei olisi omia? Jos sinun pitäisi jäädä luolaan noiden ihmisten kanssa, pystyisitkö sytyttämään lampun niin, että se valaisisi vain sinua itseäsi?

Me olemme kummallisia olentoja. Eläimet eivät epäröi tutustua toisiinsa. Me taas tarvitsemme joskus tutustuaksemme todella erikoiset olosuhteet. Me saatamme nähdä samat ihmiset päivästä toiseen, vuosi toisensa perään, bussissa, kadulla, työpaikalla tai kotimme pihapiirissä, emmekä koskaan edes tervehdi heitä. Mutta jos jonkinlainen katastrofi tapahtuisi, he olisivat juuri ne henkilöt, jotka todennäköisimmin pelastaisivat meidät ja päinvastoin.

Miksi odottaa? Hymyile… se tekee sinulle hyvää! Romuta puolustusmekanismisi ja ota ensimmäinen askel. Sano jollekin hei, äläkä pelkää. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Hän joko vastaa tervehdykseesi tai ei ole huomaavinaankaan sinua, ei sen pahempaa.

Minua on syytetty koko elämäni siitä, että olen herkkäuskoinen ja lapsellinen, koska uskon, että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. Kuinka monta kertaa minua onkaan neuvottu pysyttelemään erossa tietyistä ihmisistä, ja sanottu, ettei heihin voi luottaa. Mutta minä uskon, että ihmisistä tulee luotettavia, kun heille antaa luottamusta. En halua tulla tuomituksi, joten en itsekään tuomitse. Kohtelen ihmisiä, niin kuin haluan itse tulla kohdelluksi, ja voin sanoa, etten ole koskaan katunut sitä, että olen tällainen.

Nyt kun tiedät, että sinullakin on kyky loistaa, sytytätkö sisäisen lamppusi? Minä toivoisin niin.

-Carmen Colombo

Myönteisen ajattelun visailu

Seuraavat kysymykset testaavat mielikuviasi myönteisen ajattelun merkityksestä. Merkitse seuraavien väittämien kohdalle, ovatko ne mielestäsi oikeita vai vääriä.

  1. Kielteisyys on synnynnäistä.
  2. Useimmissa tapauksissa hallitsemattomat olosuhteet estävät ihmisiä käyttämästä mahdollisuuksiaan.
  3. Itseluottamusta voi teeskennellä
  4. Jos sanoo jotakuta positiiviseksi ajattelijaksi, on sama kuin haukkuisi häntä haihattelijaksi
  5. Uskomuksemme muovaavat käytöstämme, joka vuorostaan ohjaa tunteitamme.
  6. Toisinaan on jätettävä tosiasiat sivuun ollakseen oikea myönteinen ajattelija.
  7. Useimmissa tapauksissa emme voi muuttaa todellisuutta; voimme vain ohjata omaa suhtautumistamme siihen.
  8. Odotuksemme eivät yleensä ennakoi saavutuksia
  9. Tosiasiat ovat tärkeämpiä kuin asenne
  10. Jos et tee oman elämäsi valintoja, muut tekevät ne sinun puolestasi.

1. Kielteisyys on synnynnäistä.
Väärin. Negatiivisuus on opittua. Vai oletko koskaan nähnyt negatiivista vauvaa? Lapset kuulevat yleensä sanan ”ei” kymmenen kertaa useammin kuin sanan ”kyllä”. On helpompi hillitä lapsia kokeilemasta uusia asioita, lasten rohkaisu kun usein vaatisi meitä uhraamaan omaa aikaamme.

2. Useimmissa tapauksissa hallitsemattomat olosuhteet estävät ihmisiä käyttämästä mahdollisuuksiaan.
Väärin. Kaikkeen meille tapahtuvaan voidaan vaikuttaa joko suorasti tai epäsuorasti.

3. Itseluottamusta voi teeskennellä
Totta. Jotkut käyttävät ilmaisua ”teeskentele kunnes osaat kuvaamaan tätä periaatetta. Et kuitenkaan pysty teeskentelemään loputtomiin, eikä sellaista pidä edes yrittää. Kukapa haluaisi olla humpuukimestari. Toimiva menetelmä perustuu käyttäytymis- psykologiaan, ja se tunnetaan nimellä ”toimia ikään kuin olisi”.

4. Jos sanoo jotakuta positiiviseksi ajattelijaksi, on sama kuin haukkuisi häntä haihattelijaksi
Väärin. Positiivisille ajattelijoille on tunnusmerkillistä, että he tekevät parhaansa vaativissa tilanteissa. He ovat todellisuudentajuisia ja tarttuvat ongelmiin pelottomasti.

5. Uskomuksemme muovaavat käytöstämme, joka vuorostaan ohjaa tunteitamme.
Väärin. Ensi silmäyksellä tässä lausumassa näyttäisi olevan itua. Todellisuudessa siinä ei ole mitään mieltä. Oikea päätelmä on se, että ajatuksiamme ohjaavat uskomukset vaikuttavat tunteisiimme, jotka vuorostaan muovaavat käyttäytymistämme.

6. Toisinaan on jätettävä tosiasiat sivuun ollakseen oikea myönteinen ajattelija.
Totta (pienin lisäyksin). Tällä ei tarkoiteta sitä, ettei meidän tulisi tiedostaa ja myöntää tosiasioita. Tarkoitus on yksinkertaisesti se, että ennen kuin hylkäämme jonkin idean tai toimintatavan tiettyjen faktojen perusteella, meidän pitäisi harkita näiden tosiasioiden jäädytystä tai tilapäistä ohittamista, jotta pysyisimme avoimina uusille tosiasioille.

7. Useimmissa tapauksissa emme voi muuttaa todellisuutta; voimme vain ohjata omaa suhtautumistamme siihen.
Totta. Aivan liian usein me sorrumme yritykseen muuttaa asioita, joita ovat vaikutuspiirimme ulkopuolella. Se on silkkaa ajan ja voimien haaskausta. Me emme kykene menemään ajassa taaksepäin korjaamaan menneisyyden tapahtumia, eikä meillä yleensä ole suoraa vaikutusmahdollisuutta muiden tekemiin ratkaisuihin ja tekoihin. Seurauksena on, että useimmat meille tapahtuvat asiat käyvät toteen meistä riippumatta, emmekä me yhtään pidä siitä. Me haluaisimme olla ohjaksissa.

8. Odotuksemme eivät yleensä ennakoi saavutuksia
Väärin. Itse asiassa täysin päinvastainen väittämä on tosi: Odotukset ennakoivat hyvin pitkälle tulevaa menestystä tai epäonnistumista. Odota parasta, niin saat parasta, odota pahinta niin saat pahinta. Myönteiset odotukset vetävät luoksemme parasta magneetin tavoin, kun taas kielteiset tuovat meille huonon lopputuloksen. Kun odotamme menestystä, muutamme sisäisen maailmamme pohjia myöten. Asenteestamme tulee toiveikas ja luottavainen.

9. Tosiasiat ovat tärkeämpiä kuin asenne.
Väärin. Suhtautumisemme tosiasioihin on paljon tärkeämpää kuin faktat sinänsä. Jos uskoo voittavansa vaikeudet, voitto on mahdollinen.

10. Jos et tee oman elämäsi valintoja, muut tekevät ne sinun puolestasi.
Totta. Elämä on täynnä valintoja. Jos emme tee omia ratkaisujamme, jättäydymme usein muiden armoille. Positiivinen ajattelu mahdollistaa päätösten ja valintojen teon, koska se lakaisee pois päättämättömyyden syyt: pelon, huolen, hämmennyksen ja muut negatiiviset tunteet.

-Scott W. Ventrella / Menesty myönteisen ajattelun avulla

Pitäkää minua ennen muuta ihmisenä

Katsotte minua säälivästi,
huolestuneesti, tai ette piittaa,
sillä olen jälkeenjäänyt lapsi.
Jos osaisin ilmaista itseäni,
kertoisin, mitä sisimmässäni olen.

Olen hyvin paljon teidän kaltaisenne,
tunnen kivun ja nälän.
En osaa pyytää kohteliaasti
vesilasillista, mutta tunnen
miten pahasti jano saa kurkun kuivumaan.
Kutian, kun sääsket pistävät minua
ja juoksen kun näen mehiläisen.
Minusta on mukavaa juoda kaakaota keittiössä,
kun ulkona pyryttää lunta.

Sisälläni tuntui raskaalta
kun erosin äidistäni
ja astuin koulubussiin.
Silmäni pälyilivät etsien pakotietä,
mutta tiesin, ettei sitä ollut.
Kun sisareni vie minut leikkikentälle
ja lapset pilkkaavat minua,
hän itkee ja vie minut kotiin.
Sitten minua kuumottaa ja huimaa
ja minun on vaikea hengittää.
Äiti -silmät kosteina- pitelee minua
ja kertoo minulle sadun ja
minä unohdan lasten pilkat.
Kun pukeudun itse ja äiti
taputtaa päätäni ja sanoo; ”Hyvä
hyvä, Jussi”, tunnen itseni isoksi,
yhtä isoksi, kuin Pekka,
joka on jo toisella luokalla.

Olen lapsi –
iältäni nyt ja kyvyiltäni aina.

Minua viihdyttävät pehmeät lelut
ja syliin tulevat koirat.
Rakastan lapsuusajan leluja –
leijaa, ilmapalloa, pikku rattaita.
Minusta on hauskaa laskea mäkeä,
syöksyä alas huimaavan hetken verran.
Mieluisa on kelkka pehmeässä lumessa,
mieluisaa sateen märkyys otsallani.

Vaikka tuntuu hyvältä kun hellitään,
olen itsenäisempi paljon
kun minua kohdellaan isona poikana.
En halua toisten myötätuntoa,
haluan arvostusta sille, mitä osaan.
Olen hidas ja minulle on vaikeaa
moni asia, mikä teille on itsestään selvää.
Töin tuskin pystyn ymmärtämään
mitä tarkoittaa ”huomenna”.
Kesti monta kuukautta ennenkuin opin
polkemaan isoa sinistä kolmipyörää,
mutta olin todella ylpeä, kun viimein
molemmat jalat polkivat samaan suuntaan
ja pyörät veivät eteenpäin.
Voi miten olin onnellinen
kun käänsin aivan oikeaa hanaa
saadakseni juoda vettä.
En halunnut ikinä sulkea sitä.
Jos saan oppia omaan tahtiini ja minut
hyväksytään,
voin mahtua maailmaan,
jossa vieroksutaan hitautta.

Pitäkää minua ennen muuta ihmisenä,
joka tuntee tuskaa ja osaa rakastaa ja iloita.
Ja tietäkää, että olen ohjattava, rohkaistava
lapsi.
Hymyilkää, sanokaa hei –
sekin jo riittää.

-Rita Dranginis, lyhennelmä

Kuudes päivä – naisen luominen

Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää. Paikalle ilmestyi enkeli ja kysyi: Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?

Jumala vastasi: Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen; hänessä on oltava 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia; hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla ja ruuantähteillä; hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan; hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

Enkeli hämmästeli tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää: Kuusi pariakäsiä! Ei kai sentään! enkeli huudahti. Jumala vastasi: Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äideillä pitää olla kolme silmäparia.

Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista? enkeli tiedusteli. Jumala nyökkäsi myöntävästi. Jep. Yksi silmäpari on tarkoitettu näkemään suljetun oven läpi samalla, kun äiti kysyy lapsiltaan, mitä he ovat tekemässä, vaikka hän tietää sen kysymättäkin. Toinen pari on niskassa, jotta hän tietäisi, mitä hänen täytyy tietää, vaikka kukaan ei usko hänen tietävän. Ja kolmas silmäpari on kasvoissa. Niiden tarkoitus on katsoa hairahtunutta lasta ja kertoa sanaakaan sanomatta, että äiti ymmärtää ja rakastaa häntä.

Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut. Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee loput huomenna. Mutta kun minä en voi! Jumala vastusteli. Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä omaa sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

Enkeli hivuttautui lähemmäs ja kosketti naista. Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra. Pehmeä hän kyllä on Jumala myönsi, mutta olen minä tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy.

Pystyykö hän ajattelemaan? enkeli tiedusteli. Jumala vastasi: Ei ainoastaan ajattelemaan – hän pystyy myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea. Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jokin vuotokohta. Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen.

Ei se ole vuoto, Jumala kiisti, se on kyynel! Mikä tarkoitus kyyneleellä on? enkeli kyseli. Jumala vastasi: Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä. Enkeli oli vaikuttunut. Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon, sillä naiset toden totta ovat ihmeellisiä.

Naisilla on voimia, jotka saavat miehet ällistymään. He kantavat lapsia, he kantavat taakkoja, he kamppailevat vastoinkäymisten kanssa, mutta säilyttävät silti onnen, rakkauden ja ilon. He hymyilevät silloin, kun haluaisivat huutaa. He laulavat silloin, kun haluaisivat itkeä. He itkevät ollessaan onnellisia ja nauravat ollessaan hermostuneita. He taistelevat sen puolesta, mihin uskovat. He vastustavat epäoikeudenmukaisuutta. He eivät suostu luovuttamaan silloin, kun uskovat, että asiaan on olemassa ratkaisu.

He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat kengät. He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi. He rakastavat ehdoitta. He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja. Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa. He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen. He tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.

Ojenna tämä viesti naispuolisille ystävillesi muistuttaaksesi heitä siitä, kuinka ihmeellisiä he ovat.

-Lähettänyt: Sirkka-Liisa Toikkanen

Elä yksi päivä toisin

  • Kun seuraavan kerran huomaat kammoksuvasi edessä olevaa työpäivää, pysähdy miettimään. Kokeile päivän ajan seuraavia ajatusmalleja. Ne saattavat muuttaa asennettasi työhön.
  • Tänään olen työtovereilleni mahdollisimman ystävällinen. Kohtelen heitä ikään kuin työpaikkani säilyminen riippuisi heistä. Olen kiitollinen, että he ovat olemassa.
  • Tänään tehtäväni ei ole arvostella kaikkea. Yritän nähdä jotain hyvää kaikissa tilanteissa ja löytää kiitettävää jokaisesta työtoveristani.
  • Tänään, jos joudun ojentamaan jotakuta, teen sen yhtä hyväntuulisesti ja hillitysti kuin haluaisin itseäni arvosteltavan.
  • Tänään en vaadi itseltäni täydellisyyttä. En pyri rikkomaan nopeusennätyksiä. Teen työni kykyjeni mukaan, en suorituspaineen ahdistamana.
  • Tänään uskon olevani tehtävieni mittainen. En mieti loputtomasti ansaitsenko todella tittelini ja palkkani.
  • Tänään olen tyytyväinen, että elän tässä ajassa ja tässä yhteiskunnassa, eikä minun tarvitse ansaita leipääni raatamalla kurjissa olosuhteissa.
  • Tänään en mieti, kohdellaanko minua oikein. En vertaa itseäni, palkkaani tai asemaani muihin. Iloitsen siitä, että minä olen minä.
  • Tänään en murehdi mitä tästä kaikesta oikein hyödyn. Mietin ainoastaan, miten asioita voisi parantaa.
  • Tänään lähtiessäni työstä en jää pohtimaan, mitä sain tehdyksi ja mitä en. Sen sijaan valmistaudun viettämään iltaa ja olen tyytyväinen saavutuksiini.

Nämä ajatusmallit eivät ole monimutkaisia. Niiden ansiosta päiväsi voi kuitenkin olla antoisampi ja onnellisempi. Mikä parasta, ne säästävät ihmisen tärkeintä omaisuutta, mielenrauhaa.

-Benjamin Stein