Opettajat | Page 86 of 218 | Positiivarit

Lähetä oma kiitoksesi

Arja Koivikko, Harjun ylä-aste, Tampere

Kiitos rohkaisevasta palautteesta, tänäkin päivänä tekstin kirjoittaminen maistuu hyvälle ja tunnen olevani siinä etevä. Opettaja näki muutakin kuin ruman käsialan ja pilkkuvirheet, hän kehui sisältöä ja antoi intoa kirjoittamiseen.

– Anu Herala

Mirja Rekola, Tampereen työväenopisto, Tampere

Todella asiantunteva, asiallinen ja innostava opettaja, jolla oikea ote aikuisopiskelijoihin. Tunnit ja kurssit ovat suuria nautintoja meille opiskelijoille.

– T.K.

Liisa Tirri, Palojoenkoulu, Nurmijärvi

Haluaisin vielä vuosien jälkeen kiittää Liisaa, Riittaa, Jukkaa, Annelia ja Pirjoa kaikesta. Olitte suuremmoisia ihmisiä. Ihania! Ei ihme että lapset pärjää kun on saaneet hyvän alun elämään. Pienet koulut on parhaita.

– Niemi Lea

Sinikka Hauru, Kivistön koulu, Seinäjoki

Sinikka on reipas ja huumorintajuinen opettaja, joka persoonallaan ja elämänkokemuksellaan osaa kohdata kaikenlaiset lapset. Kouluaineiden lisäksi Sinikan luokassa opitaan monia tärkeitä asioista myös itse elämästä – siitä saamme kuulla hyviä jälkipohdintoja myös kotona. Sinikka osaa sytyttää lapset ja innostaa heitä niin käden taitoihin kuin liikuntaan ja kirjojen kiehtovaan maailmaan. Paras todiste Sinikan taidoista lienee entisten oppilaiden tuntema ilo ja jopa haikeus hyvästä opettajasta!

– Äiti

Kiitos sinulle Uli, joka olit luokanvalvojani yläasteen ajan 93-95! Mieleen painuvin asia koulussa oli, kun kysyit minulta, ”mitä sinulle oikeasti kuuluu”!? Tänäkin vuonna sitä saan muistella, tehdessäni opinnäytetyötä koulumaailman annista! Olet ollut elämääni korvaamaton aikuinen, KIITOS SINULLE SIITÄ!!

– Marjo Ravantti, Orimattila

Tarja Lamminperä, Helsingin Diakoniaopisto, Helsinki

Aivan uskomaton nainen! Mielettömän työpaineen alla jaksaa aina kannustaa meitä oppilaita. On tehnyt meidän eteemme varmasti paljon enemmän kuin me edes tiedämme. Jokaisen pitäisi saada tuntea elämässään yksi Tarjan kaltainen ihminen 🙂

– Liisa Haikarainen

Olavi Muikkula, Pyhäjoen keskuskoulu, Pyhäjoki

Vuonna 1972 kevätlukukausi. Jo edesmennyt rehtorimme opetti algebraa ja geometriaa. Kummassakin aineessa olin hidas oppimaan. Erään oppitunnin muistan pilkun tarkasti, sillä karismaattinen ja oikeudenmukainen opettajani näki vaikeuteni taas kerran. Hän otti tuolin viereeni ja yhdessä pohdimme kiperää tehtävää ja sen ymmärtämistä. Se antoi minulle uskoa oppimiseen ja ymmärrystä siihen tosiseikkaan, että me ihmiset opimme eri tahdissa, mutta opimme kyllä.

Loppukokeissa en onnistunut niin hyvin kuin olisin toivonut, ja hädissäni uskaltauduin rehtorin kansliaan kysymään menestystäni.Silloin hän lausui nämä koko elämääni kantaneet sanat: ”Olen sitä mieltä, että Aulilla on muu elämäntehtävä kuin matikan tehtävät!” Tuo lause antoi minulle suuren itsevarmuuden ja olen siteerannut sitä monessa paikassa kysyttäessä itsetunnon kasvusta. Koskaan en ole ”pelännyt” numeroita. Vaikka silloin ajattelin, että en halua olla missään tekemisissä numeroitten kanssa.Yli 30 vuotta kestänyt työsarkani käsitteli pitkiä numerosarjoja ja numerokoodeja.

– Auli Oravisjärvi

Jari Turunen, Kansalaisopisto, Kristiinankaupunki

Parempaa seniori atk-opettajaa saa pitkään hakea. Toimi kaupunkimme aika kummasti, kun päästi sinut menemään?Suurkiitokset Jarille! Odotamme palaamistasi!

– Helena Ojala ja muut seniori atk-oppilaat

Leena Noponen sekä avustajat, Lintuviidan ala-Aste/Starttiluokka, Seinäjoki

Haikein mielin jätämme hyvästit hyvälle opettajalle ja avustajille! Aitoa välittämistä ja ammattitaitoa, tästä on hyvä jatkaa!

– Venla ja vanhemmat

Aimo Sallinen, Lauritsalan Iltalinja vm -80, Lappeenranta

Lukion iltalinjalla olin jo ihan täysi-ikäinen, mutta jännitin vielä hirmuisesti kokeita, koska tahdoin kovasti onnistua; teinhän töitä sen eteen käyden 3 vuotta iltalinjalla suoraan työstä kiirehtien. Meillä oli historian opettajana Aimo Sallinen, joka sai todella historian elämään mielenkiintoisella ja innostuneella opetuksellaan. Eräänä iltana oli taas kokeet edessä ja olin valvonut usean yön päntäten historiaa ja etenkin vuosilukuja päähäni. Olinkin niin väsynyt ja jännittynyt, että en pystynytkään kirjoittamaan mitään, vaan olin paniikissa, vaikka kysymykset olivat helppoja. Aimo näki sen, tuli ja jutusteli rauhallisesti ja vei minut laskemaan lämmintä vettä käsilleni. Hetken päästä kaikki se lämpö, niin opettajani kuin vedenkin, sai vereni kiertämään ja käteni kirjoitti kiitettävän kokeista. Tällaisia kannustavia ja myötäeläviä opettajia on ihana muistella vuosikymmenten takaa. Tätä asennetta muistan tänä päivänä usein työelämässä; sitä tarvittaisiin lisää. Terveiseni kiitosten kera hänelle ja tsemppiä kaikille opettajille näinä vielä levottomampina opetusaikoina.

– Melli Paakkarinen