Lotus Hill -hankkeen historia

Päivitetty 1.1.2018

Ensikäynti Sri Lankassa 32 vuotta siten. Avustustyömme on kuin höyrykone. Lähtee kun lämpenee. Tarkoitus alun perin oli auttaa omin ja perheyrityksemme voimavaroin. Tsunami muutti kaiken. Olimme paikalla. Meistä tuli, tahdoimme tai emme, ystäviemme ja laajenevan piirin avun välittäjiä. Kaiken perustana avustustoiminnallemme oli ehkä sattuman satoa. Olimme helmikuussa 2002 saaneet valmiiksi talvikotimme rakentamisen. Kun tsunami sitten 2004-2005 vuoden vaihteessa iski alueellemme, olimme saman tien keskiössä. Talvikodistamme tuli suojapaikka lukuisille suomalaisille, tutuille ja tuntemattomille. Mutta myös kylämme hetteikön paikallisille asukkaille. Se oli menoa sitten.

Talvikotimme muuttui avustustoiminnan tukikohdaksi. Ilman sitä toimintaa ei olisi voinut suorittaa.
Viikkokausia kiersimme munkkien kanssa alueen temppeleitä, joihin tsunamista selvinneet olivat kokoontuneet. Päivät olivat pitkiä ja hygienia alueella haastava. Ilman kunnon suihkua, toiletteja ja kunnon sänkyä emme olisi jaksaneet tehdä työtämme kuukausikaupalla. Eikä lukuisilla vapaaehtoistyöntekijöillä olisi ollut majapaikkaa ja tukikohtaa. Olimme kuin ajopuuteorian uhreja. Vastaan emme pyristelleet. Meistä kohtalomme oli tarkoituksellista. Saimme toisen elämämme.

Alkoi pian vuosikymmenten kestänyt ”toinen elämämme”. Suomessa leivän tekeminen kausiyrittäjinä perheemme pystyi järjestämään vuosilomat, viikonloppuvapaat ja pekkaspäivät yhteen koottuna talviajaksi. Ilman tukikohtaamme ja kuukausien paikallaoloamme emme olisi ikinä pystyneet avustustoiminnassamme aikaansaannoksiin, joista nyt olemme onnellisia. Maassa maan tavalla, ruohonjuuritasolle laskeutuen ja paikalliseen elämiskulttuuriin paneutuen olemme ehkä välttäneet suurimmat sudenkuopat. Yritysten ja erehdysten tuloksena paikallisten yhteyshenkilöidemme valikoituminen on jalostanut tuloksellisen yhteistoiminnan. Olemme itsekin hämmästyneet kuinka vähällä rahalla ja isolla työllä olemme onnistuneet aikaansaamaan tuloksia, joiden jälki näkyy pitkään. Toki vpk-laista sammutustyötä on tehty paljon, mutta merkittävä osa työstä on jäänyt elämään ja saanut paikallisin voimin jatkoa. Kukas kissan hännän nostaa, jollei kissa itse.

Hyljättyjen lasten vastaanottokeskus ”Toivola” muuttui ”lapsivankilasta” avolaitokseksi Valtio tuli mukaan kehitykseen ja nyt se toimii ”viitoittamallamme tiellä”.
Naisten vammaiskoti ”Ilola” uudistettiin teknisesti ja sen jälkeen monet eurooppalaiset avustusjärjestöt ovat mukana sen toiminnassa. Koko toimintamme suurin aikaansaannos, Lotus Hill 1200 m2 ;n saaren ensimmäinen vammaisten koulutuskeskus avattiin 2009. Vuonna 2012 se luovutettiin paikalliselle. Saaren sosiaaliviranomaiset valitsivat sen koko Sri Lankan parhaiten hoidetuksi ja toimivaksi sosiaalitoiminnan kohteeksi. Vuonna 2014 avattiin Unohdettujen Laaksoon rakentamamme terveyskeskus sekä koulu. Aloitimme ensimmäisenä koko valtakunnassa jokapäiväisen kouluruokailun. Ja kuinka ollakaan, valtio on luvannut samanlaista toimintaa myös muualle maahan. Havaintojemme mukaan näin on käynytkin. Tämä on meille suomalaisille, maailman ensimmäiselle yleisen kouluruokailun toteuttajina läheinen asia. Yli kymmenen vuoden ajan olemme jakaneet lähes 20.000 paria kulukenkiä köyhille koululapsille. Tänä talvena törmäsimme syrjäisillä köyhillä kylillä vieraillessamme, että valtio oli jakanut lapsille koulukenkiä. Meillä oli aihetta tehdä tilannearvio. Palasimme juurillemme.

1990 luvun puolessa välin rakensimme toiletteja ja kaivoja. Nyt olemme osittain palanneet alkujuurillemme. Unohdettujen Laaksoon on tehty tai tekeillä kymmen kunta toilettia. Ja lisää on tulossa. Se on hygienian perusta. Toin Suomesta minulle tutun juomaveden puhdistuslaitteiston, joka perustuu aktiivihiilisuodatuksen sekä UV lamppujen otsonipuhdistukseen. Tänä talvena olemme rakentaneet niitä kouluille ja kyläyhteisöille kolme kappaletta. Löysimme paikan päältä taitavan tekijän sekä paikan päältä edulliset tarvikkeet. Yksittäisiä kummiperheitä on vielä kymmenkunta, sillä niiden lasten koulunkäynnin turvaaminen myös jatko-opinnoissa mm Yliopistossa on vain niin perusteltua. Uusia ”löytöjä” olemme saaneet myös kohteiksemme. Mm keskimaan vuoristossa teeviljelyalueella olevan köyhän kylän koulu, joka kuuluu sarjaan unohdetut. Autetaan siis edelleen niitä, jotka muut ovat unohtaneet.

Mitä sitten jatkossa? Jo monena vuotena olemme itsemme vakuuttaneet, että onhan tätä työtä jo tehty yli kaksikymmentä vuotta. Ja ikääkin on. Että jospa hieman hiivutamme tätä. Mutta. Paikan päällä ollessamme yhä uudelleen sydän sanoo vain, ettei kavereita jätetä. Realiteetti vain on se, että toiminta keskittyy yhä voimakkaammin toimintaan, jossa itse paikan päällä voimme tarkistaa, valvoa ja seurata avustuskohteemme toimivuutta. Pikkuhiljaa tuntuu, että ihan vähän olemme jo oppineet välttämään niitä kuoppia. Eläkkeelle? Ehkä olemme liian vanhoja jättämään meille rakkaita ihmisiä ja asioita kokonaan oman onnensa nojaan. Jatketaan kunhan jaksetaan. Tukijäsenillemme niin paljon kiitoksia, että varmaan riittää. Tämä monen kanssa jopa kahden vuosikymmenen mittainen yhteistyö on ollut suuri rikkaus. Vaikeinta tällaisessa avustustyössä on kylmätä sydäntä, menettämättä sydämen lämpöä.

Intian Valtameren Ceylon luodolla
1.1.2018
Lotus Hill ry
Pentti-Oskari Kangas